Ei voi opiskella ku ei oo rahaa?! Tä?

[Prioriteetit perseellään]

Ei voi tajuta... itse aloitin juuri 4-5 vuotta kestävät opinnot, jotka johtaa valmistumisen jälkeen 100% varmasti työllistymiseen ja riittävään palkkaan. Nämä tulevat 5 vuotta tulee olemaan tiukkaa, mihinkään ei ole varaa, mutta ruokaa on ja katto pään päällä, autokin toimii edes jotenkin.

Nyt kaveri, joka on työttömänä, pätkätöissä, paskaduunia toisensa perään eikä suuntaa elämälle inisee, ettei yksinkertaisesti voi lähteä opiskelemaan koska ei ole varaa. Hän ei kuulemma mitenkään pysty kituuttamaan 3-4 vuotta pelkällä opintotuella. Mieluummin tekee hanttihommia ja nostaa työttömyyskorvausta lopun ikänsä. Ei tajua...

Meillä on lapset alle 3 vuotiaita, ja heidän lapsuutensa tulee olemaan materiaalisesti köyhää, ja talokin pienen puoleinen. Mutta pääsemme koulutukseni ansiosta (jos nyt mies ei jää työttömäksi) takaisin normaaliin tulotasoon esikoisen ollessa 8-vuotias ja kuopuksen 5-vuotias. Minusta sitä pienemmät lapset eivät rahan tai matkojen tai hienojen lelujen perään osaa edes haikailla. Ja meillä on rahaa rakentaa oma isompi talo juuri kun lapset alkaa sitä tilaa enemmän tarvita.

Koulutus kannattaa aina, en tajua että joku jättää opiskelut sikseen koska ei kestä parin vuoden köyhyyttä!

 

[näin]

Niin sulla mies töissä eli elättää perheenne sinun opiskelujen ajan.
Otappa huomioon et kaikilla ei näin ole,silloin ei paljon 200€ opintotuella eletä.Mielummin silloin tekee vaikka niitä hanttihommia kuin et lähtee opiskelemaan.

 

[Keittiönoita]

Ehkä kaverillasi on jo nyt vaikeuksia selvitä työttömyyskorvauksella ja hanttihommien tekemisellä ja ajatus opintotuen varassa pärjäämisestä tuntuu hänestä mahdottomalta? Tarkoitan, että jos nytkään ei rahat meinaa riittää, niin miten pärjäisi, jos rahaa olisi vielä vähemmän.

 

["niinpä"]

Olen yksin elävä ihminen ja jäin juuri työttömäksi. Jos en ansiosidonnaisella opiskelemaan pääse,niin en opiskelemaan pysty lähtemään. En todellakaan pysty pelkällä opintotuella ja lainalla elämään. Katsos kun ei ole meistä eikä lapsia,niin tulot eivät ole huimat.

 

["vieras"]

Aloitin opinnot ja olen lukenut nyt vuoden. Nyt jouduin siirtämään opintoja sopivan työpaikan ilmaannuttua (opiskeltavan alan hommia) toimeentulon takia. EN rupea sossun luukulla juoksemaan lisätoimeentulon vuoksi vaan teen töitä niin kauan kuin niitä riittää, korkeintaan ensi kesään saakka ja jatkan paremmalla tulo tasolla ensi syksynä. EI haittaa välivuosi tässä vaiheessa. Varsinkin kun saan peruspäivärahaa loppu opiskelujen ajan.

 

[endie2]

[QUOTE="niinpä";22480199]Olen yksin elävä ihminen ja jäin juuri työttömäksi. Jos en ansiosidonnaisella opiskelemaan pääse,niin en opiskelemaan pysty lähtemään. En todellakaan pysty pelkällä opintotuella ja lainalla elämään. Katsos kun ei ole meistä eikä lapsia,niin tulot eivät ole huimat.[/QUOTE]

tulot ei ole huimat joo, mutta menot sitten vissiin kuitenkin on ?

no joo. opiskelu on vaikeeta, jos jää perusopintotuen varaan ja puoliso on vaikka matalapalkkainen tai puuttuu kokonaan.en ihmettele että ei houkuttele.

 

["opiskelija"]

Me opiskellaan molemmat ja hyvin pärjätään Opintotukea tulee 270 e molemmille ja asumistukea saadaan yli 500 e yhteensä. Lisäks sitten lapsilisä ja kesän palkkatulot. Tuttavalla jolla mies töissä ja asuvat omakotitalossa on asiat taloudellisesti huonommin (kun eivät saa asumistukea ), meillä siis jää enemmän käteen kun asutaan vuokralla.

Hyviin ammatteihin valmistutaan, muutaman vuoden päästä on varmasti jo aika hyvät tulot

 

[ei kituuttelua]

Ehkä kaverillasi on jo nyt vaikeuksia selvitä työttömyyskorvauksella ja hanttihommien tekemisellä ja ajatus opintotuen varassa pärjäämisestä tuntuu hänestä mahdottomalta? Tarkoitan, että jos nytkään ei rahat meinaa riittää, niin miten pärjäisi, jos rahaa olisi vielä vähemmän.

Saahan opintoihin lainaa, jonka maksaa helposti pois, kun menee töihin. Esim. it-alalta työllistyy lähes varmasti, jos pärjää opinnoissaan edes jotenkin ja palkat ovat kohdallaan.

Itse valmistuin filosofian maisteriksi tietotekniikasta ja työllistyin heti. Opintolainan maksoin pian pois, vaikka otinkin sitä niin paljon kuin oli mahdollista.

Itse pärjäsin opiskeluaikanani mainiosti, opintotuki ja asumislisä n. 500 euroa kuukaudessa ja siihen päälle opintojen ohessa tehtävät työt(yleensä viikonloppuisin 6 tuntia päivä, tuntipalkka 12 e+ lisät, sunnuntait tuplana) ja laina, niin sain kuukaudessa käteen noin 1300-1500 euroa.

Juu, nostin siis lainaa ja kävin töissä, koska halusin elää mukavasti. Vuokraan meni 450e/kk ja laskuihin ehkä keskimäärin 100e/kk. Ihan kivasti jäi käteen siis. Ei tarvinnut kituutella. Kesät elin samalla tavalla, lainalla ja tuella, tein muutamia tenttejä, jotta sain nostettua sitä tukea, se oli ihanaa aikaa. Nopeutti kummasti valmistumistakin Joskus olin töissä.

Eli on joskus hieman vaikea ymmärtää, miksi joku, joka ei viihdy nykyisessä pienipalkkaisessa työssään, ei uskalla lähteä opiskelemaan, kun se palkitaan sitten paremmalla työllä ja palkalla. Suomessa pärjää vallan mainiosti.

 

[quentin]

Mä opiskelin ensin maisteriksi ja sitten tohtoriksi -vain jäädäkseni työttömäksi ja tajutakseni etten voi edes uutta ammattia opiskella kun ei saa enää sitä opintotukea!! Oli ihan kivat unelmat ja kaikki ja nyt sitä elää kituuttaa lapsi + talohaaveita lykäten (

 

[Keittiönoita]

ei kituuttelua: Olet ihan oikeassa, mutta nykyisin yhä harvempi opiskelija haluaa ottaa opintolainaa. Ihmiset pelkäävät, että eivät saakaan valmistumisen jälkeen töitä, mutta on silti lainanmaksu niskassa. Velaksi ei enää uskalleta elää samalla tavalla kuin aikaisemmin.

 

[Khimaira]

Jos mä nyt menisin opiskelemaan meidän tulot tippuisivat 1000- 1500e.
Aika paljon saisi kiristää vyötä että saisi edes ruokaa + muuta välttämätöntä :snotty: Neljä vuotta on pitkä aika olla sellaisella säästöliekillä.

 

[Pajukko]

Me opiskeltiin miehen kanssa yhtaikaa amk -tutkinto. Köyhäilyä oli, mutta säästöillä ja opintolainalla elettiin ja kesätöissäkin olin toisen opiskeluvuoden jälkeen.

 

[ei kituuttelua]

ei kituuttelua: Olet ihan oikeassa, mutta nykyisin yhä harvempi opiskelija haluaa ottaa opintolainaa. Ihmiset pelkäävät, että eivät saakaan valmistumisen jälkeen töitä, mutta on silti lainanmaksu niskassa. Velaksi ei enää uskalleta elää samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Toki myös näin, laina on aina lainaa. Mutta, opintolainahan on, kuten kulunut toteamus kuuluu, ns. halpaa rahaa, jota kannattaa ottaa, jos tarve on.

En minäkään olisi ehkä lainaa niin hanakasti ottanut, jos olisin opiskellut esim. taidehistoriaa tai kulttuurintutkimusta, mutta kun suuntautumiseni oli ohjelmistokehitys, niin työllistyminen ei pelottanut ja tulevilla palkoilla lainaa ei tarvitsisi pitkään maksella. Ja näinhän se menikin. Lainaa voi aivan mainiosti ottaa, jos ala on oikea, ts. siltä työllistyy todennäköisesti.

 

[rouvaliini]

Saako kysyä mikä koulutus tuo 100% työllistymisen opintojen jälkeen?

 

["vieras"]

On todella vaikea alkaa opiskelemaan, jos on tottunut parempiin tuloihin. Mekin opiskeltiin miehen kans yhtäaikaa, mutta hyvin pärjättiin (vaikka oli silloin jo lapsikin) kun emme olleet ehtineet tottua suurempiin tuloihin.

 

[Keittiönoita]

Toki myös näin, laina on aina lainaa. Mutta, opintolainahan on, kuten kulunut toteamus kuuluu, ns. halpaa rahaa, jota kannattaa ottaa, jos tarve on.

En minäkään olisi ehkä lainaa niin hanakasti ottanut, jos olisin opiskellut esim. taidehistoriaa tai kulttuurintutkimusta, mutta kun suuntautumiseni oli ohjelmistokehitys, niin työllistyminen ei pelottanut ja tulevilla palkoilla lainaa ei tarvitsisi pitkään maksella. Ja näinhän se menikin. Lainaa voi aivan mainiosti ottaa, jos ala on oikea, ts. siltä työllistyy todennäköisesti.

Sitä vaan ei aina voi tietää, millä alalla vielä 4-5 vuoden päästä on töitä. Mä valmistuin sairaanhoitajaksi 1986 ja silloin työtön sairaanhoitaja oli lähinnä vitsi. Mekin ajateltiin, että eihän ihmiset lakkaa sairastamasta. Noh, kuinkas kävikään? Ihmiset eivät lakanneet sairastamasta, mutta 90-luvun alun lama vei kunnilta rahat. Töitä kyllä olisi ollut, muttei palkanmaksajia. Moni opiskelukaverini aikansa työttömänä oltuaan pakkasi kamansa ja lähti Ruotsiin, Englantiin ja Sveitsiin töihin. Ja sairaanhoitajan ammatin kun piti olla varma työllistymisen suhteen. Ja oli muuten it-alallakin jokin aika sitten tilanne, ettei niitä töitä kaikille enää ollutkaan. Nyt on taas suuntaus parempi, mutta miten pitkään? Jos isot yritykset siirtävät tuotantoaan Intiaan tai Kiinaan, jää moni ammattilainen Suomessa työttömäksi. Vastavalmistuneella ei olekaan enää siinä vaiheessa yhtä hyvä tilanne, kun samaa paikkaa on hakemassa vuosien työkokemuksella varustettuja ammattilaisiakin. Ihmiset eivät - ihan ymmärrettävistä syistä mielestäni - enää luota siihen, että varmaksi laskemansa ammatti lopulta varma olisikaan.

 

["vierailija"]

Olen ollut vuosia työelämässä ja haluaisin opiskella uuden ammatin, mutta taloudellisesti se ei ole mahdollista. Eikä se ole vain tottumiskysymys, vaan kun on jo lainaa jne, niin ei vain tulot riittäisi enää elämiseen. Oppisopimuksella onnistuisi jotenkuten kituuttaminen mutta kun ei niitä paikkoja tunnu löytyvän (ja kyllä, olen kysellyt monestakin paikasta).

 

[LisaMarie]

Nykyään voi opiskella myös monella muulla tavalla kun perinteisesti. Esim. Iltaopiskelu ei sulje pois ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, koska kuitenkin on työmarkkinoiden käytettävissä, koska ilta- (tai etä-) opiskelee. mahdollisesti tarjottavat työpaikat nyt kuitenkin on melkop helppo skipata -kunhan muistaa käyttää järkeä eli ei viittaa vähääkään siihen, ettei työ kiinnosta, vaan sanoo että tuntuu ettei osaa työtä tai vetoaa siihen että se on väärä ala tai esittää tiukoja työaikavaatimuskia lapsiin vedoten, jos niitä on tms.
Eli voi iopiskella aniosidonnaisella päivärahalla.
On olemassa opiskelumuotoja, joissa voi käydä töissä ja saada palkkaa koko opiskelujen ajan, tunnen monia jotka on tehny niin.
Mutta tunnen myös itseni, joka valitti yli 10 vuotta jumissa elämässään että ei voi opiskella, kun ei ole varaa, ei pääse töihin, kun ei ole ammattia...Ja kun päätin lopettaa valittamisen, ei mennyt montaa kuukautta, kun nykyisessä työpaikassa oli koulutettu minut työhöni ja jo koko koulutusajan sain kilometrikorvauksen, joka peitti kaikki kulut mitä opiskelusta aiheutui.
Tiivistetysti; jokainen voi opiskella kun oikeasti haluaa, mutta jos ei halua, löytyy aina syy, miksi ei voi.

 

["hei"]

Saako kysyä mikä koulutus tuo 100% työllistymisen opintojen jälkeen?

Onhan noita monta. Esim. sairaanhoitaja.

 

[tt]

Saako kysyä mikä koulutus tuo 100% työllistymisen opintojen jälkeen?

Tähän mäkin haluaisin kuulla vastauksen. Mikään ei ole 100% varmaa. 4½ vuotta on jo sen verran pitkä aika, että asiat ehtii muuttua paljon. Vaikka nyt olisikin tiedossa varma työllistyminen, voi tilanne valmistuttuasi olla ihan toisenlainen.

 

[rouvaliini]

[QUOTE="hei";22480625]Onhan noita monta. Esim. sairaanhoitaja.[/QUOTE]

Entä muita?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="hei";22480625]Onhan noita monta. Esim. sairaanhoitaja.[/QUOTE]
Ei pidä paikkaansa. Sairaanhoitajilla on töitä vain siihen asti, kun kunnilla on varaa maksaa palkat hoitajille. Ei ole mitään takeita siitä, etteikö 90-luvun alun tilanne voisi toistua.

 

[tonttuilija]

Tiivistetysti; jokainen voi opiskella kun oikeasti haluaa, mutta jos ei halua, löytyy aina syy, miksi ei voi.

Kun on nuori/yksin, pärjää pikkusolussa opintotuella. Samassa tilanteessa on muitakin opiskelijoita ja nämä opiskeluvuodet ovat usein elämän parasta aikaa.

Ymmärrän hyvin, et kun on lapsia, ei enää voi näin vaan ottaa ja lähteä seikkailemaan, eikä se ole mikään 'tekosyy'...

 

[SugarBabyLove]

[QUOTE="vierailija";22480554]Olen ollut vuosia työelämässä ja haluaisin opiskella uuden ammatin, mutta taloudellisesti se ei ole mahdollista. Eikä se ole vain tottumiskysymys, vaan kun on jo lainaa jne, niin ei vain tulot riittäisi enää elämiseen. Oppisopimuksella onnistuisi jotenkuten kituuttaminen mutta kun ei niitä paikkoja tunnu löytyvän (ja kyllä, olen kysellyt monestakin paikasta).[/QUOTE]

No entäs aikuiskoulutustuki? Taitaa kuitenkin olla jo ansiosidonnaisen tasolla.

 

["vieras"]

Kun on nuori/yksin, pärjää pikkusolussa opintotuella. Samassa tilanteessa on muitakin opiskelijoita ja nämä opiskeluvuodet ovat usein elämän parasta aikaa.

Ymmärrän hyvin, et kun on lapsia, ei enää voi näin vaan ottaa ja lähteä seikkailemaan, eikä se ole mikään 'tekosyy'...

Kyllä se on tekosyy. Opiskella voi töitten rinnalla. Puhumattakaan kotimammoista