ei vaan imetys nappaa, entäs sitten

Korvike on lähes yhtä hyvä lapselle ei niin hyvä, mutta nykyään aivan riittävä.

 

Onhan se lapselle psykologisesti tärkeää, että äiti imettää. Itse en kyllä siinä muuta eroa näe, että käyttääkö korviketta vaiko tissiä suuhun.

 

Jos ajattelis sitä psykologista puolta niinkun harmaa : ) tuossa mainitsee.

Miten oikeasti voi sanoa, että ei vaa nappaa? Jos mua ei huvita nousta yöllä ku laps itkee niin voinko sen jättää itkemään? Kun kyllähän se hengissä selviää. Eikä edes muista koko juttua.

 

Mulla nappaa vaikka olen joutunut aika paljon tekemään töitä sen onnistumiseksi. Ketä haluaa oikeasti antaa lapselleen jotain joka on vain riittävästi eikä parasta mahdollista?

 

Mä en imettänyt kuopusta kuin päivän, ja sen jälkeen siirryin korvikkeeseen. Vauvan kannalta olisi ollut parempi saada rintamaitoa, mutta vauvan kannalta oli varmasti myös parempi saada iloinen ja rauhallinen äiti, kuin itkevä ja syöttämistä kauhusta jäykänä odottava hormonihirviö.

 

minulta ei tullut maitoa ja harmitti etten voinut imettää.. kaikilla on syynsä siihen mikseivät imetä ja se on jokaisen oma ratkaisu. Kyllä meillä muksu ainakin on korvikkeellakin elänyt

 

mä en sellasta oikeen ymmärrä, et miten jotkut jo odotusaikana päättää että "imetys ei oo mun juttu". minust pitäs ees kokeilla.
ja toisaalta myös ajattelen, että niin, eihän sen tarvii sen äidin "juttu" ollakaan. vaan vauvan.

 

Mä en imettänyt kuopusta kuin päivän, ja sen jälkeen siirryin korvikkeeseen. Vauvan kannalta olisi ollut parempi saada rintamaitoa, mutta vauvan kannalta oli varmasti myös parempi saada iloinen ja rauhallinen äiti, kuin itkevä ja syöttämistä kauhusta jäykänä odottava hormonihirviö.

mustakin tuntui eka inhottavalta mutta se meni sitten ohi. Luulen että alun hormonimyrskyä oli vaan. Kannattais aina oottaa, malttaa sen aikaa kokeilla et se menis ohi. Sit voi tuntua jo hyvältäkin. Jos ei, niin sit vois lopettaa. Mut mun mielestä kannattais se eka sanotaan kuukaus imettää väkistenkin. Hormonit jyllää siinä varmasti aika paljon.

 

mä en sellasta oikeen ymmärrä, et miten jotkut jo odotusaikana päättää että "imetys ei oo mun juttu". minust pitäs ees kokeilla.
ja toisaalta myös ajattelen, että niin, eihän sen tarvii sen äidin "juttu" ollakaan. vaan vauvan.

Mä kokeilin jo ekan kanssa, ei ollut mun juttu. Eikä mun vauvan juttu varmasti oo olla kiukkusen itkupotkuraivari äipän kanssa 24/7.

 

Mä en imettänyt kuopusta kuin päivän, ja sen jälkeen siirryin korvikkeeseen. Vauvan kannalta olisi ollut parempi saada rintamaitoa, mutta vauvan kannalta oli varmasti myös parempi saada iloinen ja rauhallinen äiti, kuin itkevä ja syöttämistä kauhusta jäykänä odottava hormonihirviö.

seli seli nyt ties kuinka mones kerta tätä samaa paskaa jaksat jauhaa..

 

Mä en imettänyt kuopusta kuin päivän, ja sen jälkeen siirryin korvikkeeseen. Vauvan kannalta olisi ollut parempi saada rintamaitoa, mutta vauvan kannalta oli varmasti myös parempi saada iloinen ja rauhallinen äiti, kuin itkevä ja syöttämistä kauhusta jäykänä odottava hormonihirviö.

mustakin tuntui eka inhottavalta mutta se meni sitten ohi. Luulen että alun hormonimyrskyä oli vaan. Kannattais aina oottaa, malttaa sen aikaa kokeilla et se menis ohi. Sit voi tuntua jo hyvältäkin. Jos ei, niin sit vois lopettaa. Mut mun mielestä kannattais se eka sanotaan kuukaus imettää väkistenkin. Hormonit jyllää siinä varmasti aika paljon.

Ekaa imetin sen kuukauden väkisin. Mun mieliala vaikutti vauvaan, joka oli myös lopen uupunut, itkuinen ja ahdistunut mun mielialoista. Toiselle vauvalle en tätä halunnut. En edes riskiä, että vauva joutuisi taas mukaan mun tunteiden vuoristorataan.

 

mä en sellasta oikeen ymmärrä, et miten jotkut jo odotusaikana päättää että "imetys ei oo mun juttu". minust pitäs ees kokeilla.
ja toisaalta myös ajattelen, että niin, eihän sen tarvii sen äidin "juttu" ollakaan. vaan vauvan.

Mä kokeilin jo ekan kanssa, ei ollut mun juttu. Eikä mun vauvan juttu varmasti oo olla kiukkusen itkupotkuraivari äipän kanssa 24/7.

Kuinka pitkään esikoisen kanssa sitten yritit?

Tuo yksi päivä kuulostaa oikeesti naurettavalta.

 

Mä en imettänyt kuopusta kuin päivän, ja sen jälkeen siirryin korvikkeeseen. Vauvan kannalta olisi ollut parempi saada rintamaitoa, mutta vauvan kannalta oli varmasti myös parempi saada iloinen ja rauhallinen äiti, kuin itkevä ja syöttämistä kauhusta jäykänä odottava hormonihirviö.

seli seli nyt ties kuinka mones kerta tätä samaa paskaa jaksat jauhaa..

No mitä väliä sillä sulle on?

 

mä en sellasta oikeen ymmärrä, et miten jotkut jo odotusaikana päättää että "imetys ei oo mun juttu". minust pitäs ees kokeilla.
ja toisaalta myös ajattelen, että niin, eihän sen tarvii sen äidin "juttu" ollakaan. vaan vauvan.

Mä kokeilin jo ekan kanssa, ei ollut mun juttu. Eikä mun vauvan juttu varmasti oo olla kiukkusen itkupotkuraivari äipän kanssa 24/7.

Kuinka pitkään esikoisen kanssa sitten yritit?

Tuo yksi päivä kuulostaa oikeesti naurettavalta.

Kuukauden.

 

MULLAKIN ON KAKSI PULLOLASTA JA MOLEMMAT SAANEET JO LAITOKSELLA KORVIKETTA JOTEN SE SITTÄ

 

Hyvä valinta, lapsestasi tulee terve! :flower:

 

mä en sellasta oikeen ymmärrä, et miten jotkut jo odotusaikana päättää että "imetys ei oo mun juttu". minust pitäs ees kokeilla.
ja toisaalta myös ajattelen, että niin, eihän sen tarvii sen äidin "juttu" ollakaan. vaan vauvan.

Sehän vähän riippuu.

Jos joskus teen neljännen, niin olen varmaan taas niin julmetun tyhmä, että yritän sen kuukauden ainakin.
Kyllä tähän mennessä pitäisi jo ymmärtää, että se todellakaan ei ole "mun juttu", vaikka syyt onkin muualla kuin siinä, ettei vaan nappaa.

 

Kyllähän ihminen elää vaikka hengityskoneessa. Voidaan laittaa katetri, jos ei pissaaminen innosta jne. Mutta jos on terve, niin en ymmärrä, miksei haluaisi elimistönsä toimivan, kuten sen kuuluu toimia. Maitoa kuuluu tulla tissistä, kun on pieni vauva. Jos sitä tulee, niin aika outoa, että halutaan korvata se jollain ehdontahdoin. Mitä muuta tässä elämässä on, jonka haluaisitte korvata ei-aidolla asialla? Jotenkin tuo on elämästä vieraantumista.

 

Miksi sä olet hyvä äiti vaan jos uhraat itsesi ihan täysin pariksi vuodeksi? Miksi se, että lapsi on vain osa sun elämää, mutta ei koko elämä, tekee susta jotenkin automaattisesti huonon äidin?

 

Jos ajattelis sitä psykologista puolta niinkun harmaa : ) tuossa mainitsee.

Miten oikeasti voi sanoa, että ei vaa nappaa? Jos mua ei huvita nousta yöllä ku laps itkee niin voinko sen jättää itkemään? Kun kyllähän se hengissä selviää. Eikä edes muista koko juttua.

ei ap puhunutkaan lapsen nälkiinnyttämisestä. Lue ap:n viesti uudelleen.

 

Miksi sä olet hyvä äiti vaan jos uhraat itsesi ihan täysin pariksi vuodeksi? Miksi se, että lapsi on vain osa sun elämää, mutta ei koko elämä, tekee susta jotenkin automaattisesti huonon äidin?

Jos kyse on siitä, että imetys ei vaa nappaa, niin tuskin imettäminen on koko elämän uhraamista :xmas:

Ei muakaan nappaa siivoilla ton pissoja joskus, mutta niin mä vaa teen ku ei kukaan muukaan tee sitä mun puolesta. Koska mä itse ryhdyin äidiksi. Ja siltikin mun elämään mahtuu muutakin ajatella.

Jos ne pienenpienet uhraukset tuntuu elämääkin isommilta niin ei kantsi tehä lapsia :xmas:

 

Jos ajattelis sitä psykologista puolta niinkun harmaa : ) tuossa mainitsee.

Miten oikeasti voi sanoa, että ei vaa nappaa? Jos mua ei huvita nousta yöllä ku laps itkee niin voinko sen jättää itkemään? Kun kyllähän se hengissä selviää. Eikä edes muista koko juttua.

ei ap puhunutkaan lapsen nälkiinnyttämisestä. Lue ap:n viesti uudelleen.

No en kyllä minäkään puhunu lapsen nälkiinnyttämisestä...?

 

Jos ajattelis sitä psykologista puolta niinkun harmaa : ) tuossa mainitsee.

Miten oikeasti voi sanoa, että ei vaa nappaa? Jos mua ei huvita nousta yöllä ku laps itkee niin voinko sen jättää itkemään? Kun kyllähän se hengissä selviää. Eikä edes muista koko juttua.

ei ap puhunutkaan lapsen nälkiinnyttämisestä. Lue ap:n viesti uudelleen.

No en kyllä minäkään puhunu lapsen nälkiinnyttämisestä...?

Kyse oli imettämisestä. Lapsihan syö myös yöllä. Ap:tä ei nappaa imettäminen. Ap silti nousee yöllä antamaan korviketta.

 

Minä en tiedä, voinko/pystynkö/jaksanko imettää seuraavaa lasta. Minulla on lääkitys, joka on lopetettava raskauden ja imetyksen ajaksi. Mietin jo nyt, miten päivittäinen elämä tulee sujumaan ilman lääkitystä. Raskaus onneksi lievittää oireitani, mutta toisaalta taas imetys korostaa niitä. Saa nähdä, mikä on paras ratkaisu koko perheelle sitten aikanaan.

 

Miksi sä olet hyvä äiti vaan jos uhraat itsesi ihan täysin pariksi vuodeksi? Miksi se, että lapsi on vain osa sun elämää, mutta ei koko elämä, tekee susta jotenkin automaattisesti huonon äidin?

Jos kyse on siitä, että imetys ei vaa nappaa, niin tuskin imettäminen on koko elämän uhraamista :xmas:

Ei muakaan nappaa siivoilla ton pissoja joskus, mutta niin mä vaa teen ku ei kukaan muukaan tee sitä mun puolesta. Koska mä itse ryhdyin äidiksi. Ja siltikin mun elämään mahtuu muutakin ajatella.

Jos ne pienenpienet uhraukset tuntuu elämääkin isommilta niin ei kantsi tehä lapsia :xmas:

Sulle imettäminen on pienen pieni uhraus, jollekin toiselle se voi olla elämään suurempi asia. Sä olit valmis uhrautumaan sen verran sun lapsen hyväksi, toiselle se ei ehkä ole niin helppoa. Olisiko sä valmis vaikka luopumaan seksistä kokonaan seuraavaksi 5 vuodeksi jos se jostain syystä olisi sun lapsen parhaaksi? Vai olisiko se sellainen asia josta sä et olisi valmis uhrautumaan? Ja joo, ei näillä ole mitään tekemistä keskenään, yritän vaan saada sut ymmärtämään, että jollekin se imettäminen voi todellakin olla niin vastenmielinen asia et se ei ole enää mikään pikku uhraus. Eikä se tarkoita ettei lastaan rakasta tai osaa olla hyvä vanhempi. Mä imetin ½ vuotta ja lopetin. Maitoa tuli vaikka muille jakaa. Lapsi osasi imeä niin tehokkaasti ja maitoa tuli niin paljon ettei imetys-sessiot koskaan kestäneet yli 10min. Lapsi myös söi vaan 3 tunnin välein. Ja näin ihan laitokselta asti. Kasvoikin niin perkeleen hyvin. Mutta mä en vaan jaksanut enkä halunnut imettää kauemmin. Jos olisin jatkanut, olisin katkeroitunut. Olisin ollut vihanen, tympääntynyt, häkkiin ajettu eläin. Voisin vaikka hengestäni luopua ton lapsen hyväksi, mutta imettää en olisi voinut päivääkään kauemmin. Mulle se todellakin oli niin suuri uhraus.