Ei pyydetty kummiksi :(

["Jepulis"]

Myös oma mieheni sai kutsun kummiksi ja minut jätettiin pois. Selityksenä mahdollinen avioero (ollaan oltu nyt 16 v naimisissa, silloin 9 v.). Ymmärsin sen, koska aika monet tutut olivat juuri eronneet ja niistä oli seurannut kaikenlaisia sotkuja synttäri- yms juhlien järjestämisissä. En puutu mieheni kummilapsen lahjoihin tai muistamisiin, joskus tosin muistutan, että onko laittanut nimpparionnitteluja nimipäivänä. Synttäreillä käydään koko perheen voimin ja minä ostan omasta puolestani lahjan ja sen annamme yhdessä lasten kanssa, mies hoitaa "kummilahjan". Lisäksi minulla on omia kummilapsia, joihin hoidan itse yhteydet ja vielä miehen kanssa yhteisiä kummilapsia, joiden lahjat yms. hoidamme yhdessä. Ei pitäisi olla vaikeaa ja minusta sujuu noin ihan hyvin. Lasten vanhemmat päättävät kummit ja sillä sipuli. Tosin en lähtisi miehen puolesta kummilapsille lahjoja ostelemaan tai muuten hoitamaan yhteyksiä heihin, eihän miehenikään hoida yhteyksiä minun kummilapsiini.

 

[ymmärrän ap hyvin]

Minäkään en jaksanut lukea kaikkia sivuja, mutta KYLLÄ loukkaantuisin sinun tilanteessasi ja vetäisin herneet syvällä sieraimeen!! On aika outoa ja epäreilua käytöstä, jos kerran muut kummit ovat pariskuntia ja sitten sinut jätetään ulkopuolelle, ja vain miestä pyydetään..

Minusta sinun kannattaisi sanoa miehellesi, että loukkaannuit tuosta ja juttelisitte asiasta! Mitä mieltä hän on jne. Ja saattaisin jopa sanoa tälle ystävällekin, että tuntui pahalta kun ette minua pyytäneet.. Mielenkiinnolla kuulisin syyn jne.

Itselläni on ollut vähän samanlainen tilanne, sillä miestäni pyydettiin hänen veljen poikansa kummiksi aikoinaan kun oltiin oltu yhdessä kolmisen vuotta, oltiin asuttu yhdessä jo 2 vuotta ja kihloissakin. Miestäni siis vaan pyydettiin, eikä minua. No eihän me oltu silloin vielä naimisissa, mutta muuten.. Itse loukkaannuin ja mieskin ihmetteli asiaa ja oli puolestani pahoillaan mutta suostui kuitenkin. Itse koin asian niin, etten ollut tarpeeksi läheinen heille ja varsinkin tähän mieheni veljen puolisoon ei ole ikinä ollut eikä tule olemaan läheiset välit. Nyt tämä kummilapsi on vajaa 10v. ja arvatkaan kuka aina ostaa kummilahjat, muistaa jne. MINÄ! Paitsi viimeisimpinä vuosina olen koittanut miestäni kans mukaan tähän hommaan ja on kyllä mukaan tullutkin, ostanut lahjat ym. Mutta kaikki nuo lapsuusajan muistamiset ja yhteiset hetket, niin minä se aloittava tekijä olen ollut.

No, pääsinpäs "näpäyttämään" kun meille syntyi lapsi, vain mieheni veljeä pyydettiin kummiksi ei hänen puolisoaan. Joten se siitä Ja ennen kuin kukaan ehtii sanomaan, että lapsellista touhua niin puolustaudun sillä että en halunnut tuota ihmistä kummiksi sillä hän ei kuulu kirkkoon, halusin lapselleni ihan "oikeat" kummit.

Mutta ymmärrän siis ap:n harmituksen, ja kyllä minäkin vähentäisin lahjojen määrää ja muistamista, saati että neuloisin heidän lapsilleen ahkeraan..

 

["Sani"]

Täytyy sanoa että on se kumma kuinka nämä "ei ole aihetta suuttua"-ihmiset ei tunnu ymmärtävän, että KAIKKI MUUT OVAT PARISKUNTIA. Ja miksi ihmeessä APn pitäisi jäädä kynnysmatoksi?!?! "Niin lapsellista, niin lapsellista". Eihän se laps ny kovi pahasti voi kärsiä ku pikkunen on, eikä ole tottunut siihen että kummisetänsä muistaisi.
Itselläni oli/on kummisetä josta ei kuulunut mitään sen jälkeen ku täytin 5v ja hyvin oon pärjänny.

Pirskule, tuli kyllä paha mieli APn puolesta! Niin paljon vaivaa nähnyt sun muuta.
Tiiätkö mitä? Kyllä minäkin jättäisin vastaisuudessa neulomatta mokomille yhtään mitään.
Ja ilman muuta miehen vastuulle oman kummilapsensa HOITO ja muistamiset.

Naiset on naisia, toiv. et alistu tuohon automaattiasemaan enää

 

[chrissy]

Mä pyysin naimisissa olevistakin ihmisistä vain toiset osapuolet. Ei se tarkoita et ne ei olis mulle tärkeitä tai muuta. Mä haluan et ne ihmiset pysyy lapsen elämässä mukana sattui mitä vain. ( paitsi kuolema ) Nää onki kaikki paitsi 1 sukulaisia jotka on ollu läheisiä jo lapsesta saakka. Kyllä mulla oli se syy et jos tulee ero niin tytöllä kummit hupenee. Yks kummeistä erosikin vuoden päästä ristiäisistä ja näin ollen yks "kummeista" olis ollu jo poissa pelistä.

 

["essi"]

Mie taas en ymmärrä, että eikö teillä loukkaantujilla ole tapana ostaa muille kun kummilapsille lahjoja?
Siis vaikka musta ei tulisi ikinä kenenkään kummia, niin kyllä mulla silti on tapana ostaa ja muistaa muutenkin sisarusten ja lähimpien ystävien lapsia. Miksi sille lapselle pitää "kostaa", jos ei päässyt haluamalleen kumminpaikalle?
Ja ap:n tapauksessa taas, jos niin hyvin kerta tulevat toimeen, kysyisin suoraan, että miksi muut on kutsuttu pariskuntina ja meitä ei? Mikä siinä voi olla niin vaikeeta. Saatan ymmärtää loukkaantumisen, mutten lapsellista marttyyrimaista kostoa, kun asian voi suoraan selvittää.

 

[EIKÄ]

En yhtään ap sua vähättele mutta mä en pysty ymmärtämään tota sun loukkaantumista... Mies on siskonsa esikoispojan kummi, vaan minä en. Samoin minä olen siskoni pojan kummi, mieheni ei. Ollaan kuitenkin lasten elämässä siltikin.

Missä se on sanottu että on tökeröä olla pyytämättä kummiksi??!! Ei ole pakko toimia tietyllä tavalla, en pysty ymmärtämään miksi ihmiset ottaa herneitä nenuun tällaisista asioista... Märehditään kuukausikaupalla mitä vikaa mussa nyt on kun en kelvannut kummiksi...

 

["Mä"]

Luokkaanuin, kun veljeni ex-vaimo ei aikanaan hyväksynyt mua kummiski kummallekaan lapselle. Lastenhoitajaksi kylläkin todella usein... Muut sisarukseni ovat kyllä kummeina..
Joskus sitten suivaannuin, kun taas ruikutti ottaan lapset yöks hoitoon ja sanoin, että kysys lastes kummeilta, niiden vuoro välillä.
No, rakkaitahan nuo lapset ovat mulle, molemmat omieni lasteni kummeja. Mutta edelleen joskus vieläkin mietin, miksi en kelvannut??
(Veljeni kysyi toisen ristiäisissä haittaako, kun en ole kummi.. vastasin tietty että ei haittaa, vaikka sydän itki)

 

[Rollolainen]

no jopas erikoiissta asioisa ihmiset suuttuu. ei tuo ole asia jost apitäis suuttua. Ei mun siskon mieskään suuttunut vaika häntä ei kutsuttukummiksi,hyvö nii erosivatkin aika pian., siskoni kuitenkin pitä yhteyttä kummipoikaansa

 

["jjj"]

Voisin minäkin vastaavassa tilanteessa suuttua, mutta en kyllä jaksais aloittaa mitään lahjapelleilyjä tai muuta turhia kostotoimia.

Meillä ilmeisesti kävi niin, että miehen sisko oletti pääsevänsä meidän muksun kummiksi ja suutahti, kun ei päässyt. (Kummeiksi tuli siskoni ja hänen mies ja veljeni nuorin poika) Ainakin jättivät nätisti tulematta ristiäisiin, joiden ajankohta valittiin niin, että hekin pääsevät varmasti. Tuosta kyllä suutuin ja mieli teki kostaa.. En vain keksinyt miten =) Tosin minä ja mieheni olemme heidän vanhimman lapsensa kummeja, mutta juuri siitä syystä hän ei tule olemaan yhdenkään minun lapseni kummi. En pidä kierrätyksestä =)

 

["ruu"]

olen miehen siskon kanssa paljon tekemisissä ja autat heitä ja TEILLÄ EI OLE MITÄÄN riitaa koskaan mistään.
Todella outoa käytöstä ! Minä ainakin vetaisin herneen nenään ja osoittaisin sen myös hänelle !
Minun veljeni sai kaksoset ja KUKAAN meistä sisarruksista ei kelvannut kummiksi. Vain heidän opiskelukaverinsa, jotk aovat nyt lentäneet pitkin maailmaa... me asutaan yhä edelleen samassa kaupungissa. Loukkaannuin.

 

["hmmmmm"]

[QUOTE="ruu";23783759]olen miehen siskon kanssa paljon tekemisissä ja autat heitä ja TEILLÄ EI OLE MITÄÄN riitaa koskaan mistään.
Todella outoa käytöstä ! Minä ainakin vetaisin herneen nenään ja osoittaisin sen myös hänelle[/QUOTE]

Ehkä ap:n käly ajatteli että ap on muutenkin lasten elämässä mukana ja välittää heistä, että kummi-statusta ei tarvita?

Tai jos tosiaan käly (tai hänen miehensä!!) ei pidä ap:sta?

Mikä hiton pakko ihmisten on ottaa kummeiksi niitä, jotka sitä olettavat? Miksi ei saa itse valita?

 

[Ymmärrän]

Älä neule äläkä virkkaa niille enää mitään! Todella ikävää

 

["yks vaan"]

Eiköhän tässä ap:n tapauksessa ollut kyse siitä, että kaikki muut kummit ovat pariskuntia ja heistä pyydettiin vain toinen!! On outoa minustakin!! Kyllähän se nyt jokainen ymmärtää, että monta tapaa ja ajatusta pyytää kummiksi ja minusta on ok että pariskunnasta voi olla vain toinen kummina jollekin ja toinen sitten jollekin toiselle.

Mutta ap:llähän ei olekaan yhtään kummilasta ennestään ja nyt vielä kun tuli mahdollisuus päästä kummiksi, niin hänet jätettiin ulkopuolelle siitä ja muut kummit ovat silti pariskuntia.. Ihme touhua, ja ymmärrän täysin loukkaantumisen! Mutta nokka vaan pystyyn, ja muistat ystävperheen lapsia miten haluat mutta turha stressata sillä, että pitäisi olla aina neulomassa tms. vaikka miten joutaisitkin, yhtä hyvin voit joskus sanoa ettet ehdi tai teet jollekin toiselle jotain, kun on minulle langat maksanutkin, pienenä vinkkinä

 

["nii"]

joo, loppuis mullaki neulomiset ja virkkaamiset. Uskomatonta, et muut pareina kummeja, mut sulta ilkee sit kysellä jotain kirjontaa kastemekkoon. Olisit vastannu, et ehkäpä joku kummi kirjoo. Jos mä olisin sä, pyytäisin varmaan miestä selvittämään tilanteen siskolleen. Olis miehen tehtävä ilmaista, et oli tökeröä ettei sua pyydetty.

 

["Vieras"]

Kuinka tässä lopulta kävi?

 

[EJK]

Loukkaantuminen on subjektiivinen kokemus ja sille ei voi mitään jos niin tuntee. Kummien valinta on aina henkilökohtaisen pohdinnan päätös ja mielestäni jokaisella on oikeus pyytää lapsensa kummiksi kenet haluaa. Ei siitä sovi ainakaan kritisoimaan tai hyljeksimään alkaa. En todellakaan itse pyydä pariskuntia yhdessä kummiksi vain sen vuoksi, että sattuvat olemaan pariskunta. Enkä myöskään oleta, että meitä pariskuntina yhdessä pyydetään kummiksi vain sen vuoksi, että ollaan pariskunta.

 

[juu mutta]

Loukkaantuminen on subjektiivinen kokemus ja sille ei voi mitään jos niin tuntee. Kummien valinta on aina henkilökohtaisen pohdinnan päätös ja mielestäni jokaisella on oikeus pyytää lapsensa kummiksi kenet haluaa. Ei siitä sovi ainakaan kritisoimaan tai hyljeksimään alkaa. En todellakaan itse pyydä pariskuntia yhdessä kummiksi vain sen vuoksi, että sattuvat olemaan pariskunta. Enkä myöskään oleta, että meitä pariskuntina yhdessä pyydetään kummiksi vain sen vuoksi, että ollaan pariskunta.

Saa toki tehdä, mitä itse haluaa mutta omasta mielestäni (en ole ap) myös kummiksi pyytävät voivat ottaa muita huomioon. Jos pyytää kummeiksi pariskuntia, olisi syytä tehdä niin kaikkien kohdalla, jos kyse on vakiintuneista pareista eikä olla riidoissa. Tai sitten kutsua pariskunnista vain toinen mutta toimia näin kaikkien kohdalla.

 

["Horuksen silmä"]

Mä en oikein ymmärrä tota kummitouhua. Kun ihmiset natisee kun eivät pääse kummeiksi. Kummin tehtävähän on antaa lapselle uskonnollista kasvatusta. Mutta moniko sen muistaa? Kummius tuntuu tarkottavan nykyihmisille sitä lahjojen antoa. Kun ei pääse kummiksi niin sitten ei halua enään muistaa lapsia lahjoilla. Aika tylyä kostopolitiikkaa.

 

[EJK]

Saa toki tehdä, mitä itse haluaa mutta omasta mielestäni (en ole ap) myös kummiksi pyytävät voivat ottaa muita huomioon. Jos pyytää kummeiksi pariskuntia, olisi syytä tehdä niin kaikkien kohdalla, jos kyse on vakiintuneista pareista eikä olla riidoissa. Tai sitten kutsua pariskunnista vain toinen mutta toimia näin kaikkien kohdalla.

Edelleenkään en aio kutsua pariskuntia kummiksi vain sen vuoksi, että ovat pariskunta. Enkä aio ottaa myöskään muita huomioon sen suhteen sattuvatko loukkaantumaan vai ei. Jos joku on niin pikkusieluinen, että em. loukkaantuu, niin siinä vain.

 

[Madicken04]

[QUOTE="Horuksen silmä";23826190]Mä en oikein ymmärrä tota kummitouhua. Kun ihmiset natisee kun eivät pääse kummeiksi. Kummin tehtävähän on antaa lapselle uskonnollista kasvatusta. Mutta moniko sen muistaa? Kummius tuntuu tarkottavan nykyihmisille sitä lahjojen antoa. Kun ei pääse kummiksi niin sitten ei halua enään muistaa lapsia lahjoilla. Aika tylyä kostopolitiikkaa.[/QUOTE]

Pikkukysymys sinulle ja muille jotka olette tuota lahja-juttua ihmetelleet.

Eli jos teillä vaikka joku sisarustenne lapsista tai meihen sisarusten lapsista on kummilapsi niin ettekö muista ja huomio häntä yhtään enempää kuin muita sisarustenne/miehen sisarusten lapsia?

Ostatteko yhtä kalliit/hienot kummilahjat niille lapsille kenen kummeja ette ole, muistatteko heitä kaikkia yhtälailla syntymäpäivinä ja jouluina, kutsutteko luoksenne kylään ja viettekö erilaisiin huvituksiin jne? Vai saako se kummilapsi teiltä ehkä kuitenkin jotain erityishuomioa (voi olla siis aikaa, yhteistä tekemistä, vaikka sitä kristillistä kasvatusta tms, ei pelkästään rahaa tai lahjoja)? Tuntuuko se ettei kummilapsen syntymäpäiville pääse jonkun esteen takia pahemmalta kuin se ettei pääse jonkun muun noista kahdestatoista sisaruksenlapsesta juhliin?

 

["Horuksen silmä"]

Pikkukysymys sinulle ja muille jotka olette tuota lahja-juttua ihmetelleet.

Eli jos teillä vaikka joku sisarustenne lapsista tai meihen sisarusten lapsista on kummilapsi niin ettekö muista ja huomio häntä yhtään enempää kuin muita sisarustenne/miehen sisarusten lapsia?

Ostatteko yhtä kalliit/hienot kummilahjat niille lapsille kenen kummeja ette ole, muistatteko heitä kaikkia yhtälailla syntymäpäivinä ja jouluina, kutsutteko luoksenne kylään ja viettekö erilaisiin huvituksiin jne? Vai saako se kummilapsi teiltä ehkä kuitenkin jotain erityishuomioa (voi olla siis aikaa, yhteistä tekemistä, vaikka sitä kristillistä kasvatusta tms, ei pelkästään rahaa tai lahjoja)? Tuntuuko se ettei kummilapsen syntymäpäiville pääse jonkun esteen takia pahemmalta kuin se ettei pääse jonkun muun noista kahdestatoista sisaruksenlapsesta juhliin?

Mulla ei ole kummilapsia. En kuulu kirkkoon ja olen kieltäytynyt kummiudesta ( se olisi tarkoittanut kirkkoon takaisin liittymistä) Omilla lapsillani ei myöskään ole mitään "haltiakummeja", koska koen koko kummitouhun ihan naurettavana yhden lapsen suosimisena.

 

[.........]

Itse erosin hiljattain kirkosta, kun en kelvannut sisarukseni lapselle kummiksi. Ilmeisesti hekään eivät kierrätyksestä tykänneet kun ovat minun lapseni kummeja.