M
meillä oli miehellä jo leikkausaika varattuna,mutta päätettiinkin peruuttaa. sitä kun ei koskaan tiedä kun suht nuoria ollaan vielä. ei niissä suotta ole jonotusaikaa kun kerkiää sitten miettiä kunnolla. vaikka oltiin jo useampi vuosi pohdittu ja oltiin muka varmoja että mies käy vasektomiassa. no nyt mennään muilla keinoin eteen päin 
Okei, usein vaan kuulee ihmisten toivovan mieluummin kuulevansa, että tällaisissa tilanteissa toinen sanoisi, että en ikinä enää halua lapsia kenenkään muun kanssa, sinä olet ainoani elämäni loppuun asti jne. Ja se on ihan ok toivoa niin, mutta jos toinen ei ajattele niin, minkäs sille voi? Edelleen en pidä sterilisaatiota miehellesi ollenkaan sopivana, jos hänellä on yhtään epäilyksiä asian suhteen, mutta jos sinä tiedät ettet koskaan halua lisää lapsia, niin mikseipä sitten sinulle? Vai haluatko vain sen takia sitten kieltäytyä, kun miehesi sanoi niin kuin sanoi?Alkuperäinen kirjoittaja ap:
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ai mitenniin? Pitääkö elämän isot päätökset siis tehdä siltä pohjalta, että kuvittelee olevansa kuolematon? Minusta tuo on järkevä perustelu juurikin sen takia, että tästä elämästä ei koskaan tiedä. Ja jos ei mietitä mitään kuolemista niin on ihan realistista ajatella, että viide vuoden päästä te olette eronneet ja molemmat tahoillanne uudelleen naimisissa. Ei minun mieheni ole loukkaantunut, kun olen noin sanonut. Ollaan samanikäisiä kuin te ja meillä on kolme lasta ja lapsiluku täynnä. Meillä menee loistavasti eikä olla eroamassa, mutta korostankin sitä että kukaan ei tiedä mikä on tilanne esim. 4v kuluttua. Se on realismia. Olen joutunut kohtaamaan tässä elämässä niin paljon vastoinkäymisiä, että olen ehkä kasvanut tälläiseen ajattelutapaan mutta...
Enkä poissulje sitä vaihtoehtoa, että me tahtoisimme keskenämme sen iltatähden viiden vuoden päästä.
Ei, mutta mielestäni tässä eletään sillä ajatuksella, että yhdessä eletään loppuun asti. Mun mielestä ei ole realistista ajatella eroa viiden vuoden sisällä, todellakaan. Niin pessimisti en ole.
S
sama
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja sama:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ai mitenniin? Pitääkö elämän isot päätökset siis tehdä siltä pohjalta, että kuvittelee olevansa kuolematon? Minusta tuo on järkevä perustelu juurikin sen takia, että tästä elämästä ei koskaan tiedä. Ja jos ei mietitä mitään kuolemista niin on ihan realistista ajatella, että viide vuoden päästä te olette eronneet ja molemmat tahoillanne uudelleen naimisissa. Ei minun mieheni ole loukkaantunut, kun olen noin sanonut. Ollaan samanikäisiä kuin te ja meillä on kolme lasta ja lapsiluku täynnä. Meillä menee loistavasti eikä olla eroamassa, mutta korostankin sitä että kukaan ei tiedä mikä on tilanne esim. 4v kuluttua. Se on realismia. Olen joutunut kohtaamaan tässä elämässä niin paljon vastoinkäymisiä, että olen ehkä kasvanut tälläiseen ajattelutapaan mutta...
Enkä poissulje sitä vaihtoehtoa, että me tahtoisimme keskenämme sen iltatähden viiden vuoden päästä.
Ai niin ja me käytämme kondomia, koska minä en halua syödä mitään ylimääräisiä hormoneja eikä miehenikään pakota minua siihen. Hän on samaa mieltä, että tuskin sellaisten syöminen pidemmällä aika välillä on ainakaan terveyttä parantavaa. Imetänkin tällä hetkellä joten en voisi syödäkään kuin kaiketi minipillereitä, mutta siis en edes tahtoisi. Mitään kierukkaakaan en missään nimessä halua.
Ja kerrottakoon vielä, että mieheni oli 27v sairastuessaan syöpään. Meillä oli silloin kaksi lasta ja lapsiluku täynnä. Minä kuitenkin vaadin, että miehen siemennestettä talletetaan väestöliittoon, jos mieli kuitenkin muuttuu ja hedelmällisyys menee hoitojen takia. Lääkärin mukaan se olisi epätodenäköistä, mutta halusin pelata varman päälle ja mieskin lopulta asiaan suostui kun suostuttelin. Pakastusmaksunkin maksoi sairaala eli siitä ei tullut lisäkuluja itselle.
Nyt minä olen siis 30v ja mies pian 32v ja meidän kolmas lapsemme täyttää pian 2v. Luomuna alkunsa saanut eli sitä talletusta ei tarvittu, mutta siis se mieli muuttui lapsiluvusta.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja m:
Ja vuoto on tiputtelua silloin tällöin, välillä enemmän ja välillä vähemmän? Ei kiitos.
S
sama
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ai mitenniin? Pitääkö elämän isot päätökset siis tehdä siltä pohjalta, että kuvittelee olevansa kuolematon? Minusta tuo on järkevä perustelu juurikin sen takia, että tästä elämästä ei koskaan tiedä. Ja jos ei mietitä mitään kuolemista niin on ihan realistista ajatella, että viide vuoden päästä te olette eronneet ja molemmat tahoillanne uudelleen naimisissa. Ei minun mieheni ole loukkaantunut, kun olen noin sanonut. Ollaan samanikäisiä kuin te ja meillä on kolme lasta ja lapsiluku täynnä. Meillä menee loistavasti eikä olla eroamassa, mutta korostankin sitä että kukaan ei tiedä mikä on tilanne esim. 4v kuluttua. Se on realismia. Olen joutunut kohtaamaan tässä elämässä niin paljon vastoinkäymisiä, että olen ehkä kasvanut tälläiseen ajattelutapaan mutta...
Enkä poissulje sitä vaihtoehtoa, että me tahtoisimme keskenämme sen iltatähden viiden vuoden päästä.
Ei, mutta mielestäni tässä eletään sillä ajatuksella, että yhdessä eletään loppuun asti. Mun mielestä ei ole realistista ajatella eroa viiden vuoden sisällä, todellakaan. Niin pessimisti en ole.
En minäkään ole pessimisti ja ihan realistisestikin ajatellen uskon, että olemme yhdessä vielä viiden vuoden kuluttuakin mutta toisaalta olen nähnyt senkin, että elämä voi muuttua viikossa täysin toisenlaiseksi mitä on kuvitellut sen olevan. Eli en tekisi sterilisaatiota.
A
ap
Vieras
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mutta miehesi ymmärtää, että elämää on myös muulloinkin kuin vain tässä ja nyt. Loppuelämää koskevia päätöksiä ei pidäkään tehdä sen "tässä ja nyt" tilanteen perusteella.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Minäkin olen nähnyt, mutta en voi elää niin että ajattelen meillekin käyvän niin. En voi, enkä halua.
Mutta hei, eihän tässä sitten ole kyse siitä ehkäisystä vaan siitä, että olet pahastunut, kun mies pitää mahdollisena, ettette ole yhdessä loppuelämäänne, syystä tai toisesta? Ymmärrän, että se harmittaa, mutta tuo on hyvin yleistä, että ihmisillä on erilaiset ajatukset vaikka mistä asioista elämässä, jopa sen puolison kanssa.Ilman että ollaan heittämässä kirvestä kaivoon. Ajatellaan vaan eritavalla.Alkuperäinen kirjoittaja ap:
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Peesi tähän. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan (valitettavasti), joten lopulliset ja peruuttamattomat ratkaisut pitää olla todella huolella ajateltuja ja perusteltuja, eikä itse voi toista ikinä sellaista pakottaa tekemään.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
On kyse ehkäisystä, mutta myös olen loukkaantunut, sanoinkin sen jo ekassa viestissäni. En voi ymmärtää, miksi toinen joka on liittooni kanssani sitoutunut, voi ajatella ettei ole kanssani loppuelämää. Minkälaista elämää ja sitoutumista sellainen on?
V
vieras
Vieras
Miten voisi olettaa, että ihmisillä on vain yhdenlaisia ajatuksia tästäkin asiasta, kun maailma on pullollaan esimerkkejä, että vaikka mitä voi tapahtua? Ihan hyvin voi ajatella, että jotain ehkä tulee tapahtumaan, ei se ole sama asia kuin, että toivoisi tai odottaisi niin tapahtuvan. Tietääkö miehesi mikä tässä asiassa nyt sen riidan aiheutti? Hän ei välttämättä ollenkaan huomaa, että mistä pahastuit ja olisi luultavasti pahoillaan hänkin, ei hän varmaan tarkoittanut sitä, ettei olisi sitoutunut sinuun ja perheeseenne.Alkuperäinen kirjoittaja ap:
S
sama
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eihän miehesi niin ajattelekaan! Hän vain käsittää sen, että vaikka hän on sitoutunut sinuun ja on päättänyt elää elämäsi sinu kanssa niin tiedostaa, että asiat voi muuttua syystä jota meistä kukaan ei osaa edes kuvitella ennalta.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mies heitti joskus ajatuksen ilmaan, että hänelle voisi tehdä vasektomian. Mutta se oli kuulemma vain sellainen heitto.
M
mies
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Nin tyypillinen nainen taas. En nainen igen!
Olet lähetnyt ajattelemaan sterilisaatiota toiselle, ja mieshän se vain ja ainostaan tulee kyseeeen. Niin olet alunperin ajatuksissa lähtenytkin. Muu ei tule kysymykseenkään. Sellaisesta ei voi edes keskustella - vain riidellä. Mutta sie mie s onkin aina sika kun ei kaikkia sanelemaasi aina niele.
Tämä on se logiikka, joka loytyy 99% tämänkin palstan juttujen takaa. Jättäkää vain kaikki ne "siat" ja jääkää (yksin) kuvitelmiinne maailman pyörimisestä omien napojenne ympärillä. Meitä se ei haittaa. Tiedämme kyllä, että käsityksenne ovat auttamatta vääriä.
V
