Ei päästä miehen kanssa yhteisymmärrykseen.

[ap]

Ehkäisyasiasta kyse.
Ollaan mietitty sterilisaatiota toiselle. Miehen kanta asiaan on, että hän ei vasektomiaa halua, kun koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Sanoi, että jos minä vaikka kuolen ja hän haluaisi mahdollisen uuden puolison kanssa lapsia. Mua loukkasi tuo, sama juttuhan se on toisinpäinkin. Entä jos hän kuolisi ja mulle tulisi tuollainen tilanne eteen? Miksi sen pitäisi olla minun, joka "uhrautuu" ja laittaa klipsit? Kauhea riita saatiin aikaiseksi eikä saada mitään päätöstä tästä asiasta.

 

[Herra Majuri]

No tyytykää sitten kortsuihin tai popsi pillereitä

 

[Huspati Huta]

Eli onko kyse siitä, että ette halua yhdessä enää lisää lapsia? Kummallakin siis tämä ajatus, vai toisella se ja toisella se, ettei ylipäätään halua enää lapsia?

 

[vieras]

eikö ole muita vaihtoehtoja kuin sterilisaatio? meillä ei kumpikaan myös suostuisi siihen.

 

[ap]

Eli onko kyse siitä, että ette halua yhdessä enää lisää lapsia? Kummallakin siis tämä ajatus, vai toisella se ja toisella se, ettei ylipäätään halua enää lapsia?

Kumpikaan ei halua enää lisää lapsia.
Paitsi mies sanoo, ettei tällä hetkellä. Jossittelee, että mitä JOS mieli muuttuukin viiden vuoden päästä. Ollaan 30-vuotiaita.

 

[Maine Coon/]

Koska ajatukset kulkevat tuota rataa, niin en suosittele sterilisaatiota.

Itselleni se on tehty .....miehen kanssa päätös yhteisymmärryksessä.Alkaa tuo ikäkin jo painaa, joten emme halua lapsia lisää.

 

[vieras]

No tuskin sterilisaatio kannattaa tehdä, jos ei ole satavarma ettei enää koskaan halua lapsia. Yhtään jos ajatuksena on "entäpä jos", silloin kannattaa käyttää muita menetelmiä.

 

[.]

no ehkäpä tuossa tapauksessa sterilisaatio ei todellakaan ole oikea vaihtoehto, jos kumpikaan sitä ei halua ottaa ja uhrautua! meillä se olisi mies jolle se tehtäisiin, jos tehtäisiin ja jos ei haluaisi sitten käytetään muita vaihtoehtoja, ja ihan siksi miehelle, että heille se on paljon pienempi operaatio (näin olen käsittänyt) ja kun muistelee synnytyskipuja... saa mieskin hieman "kärsiä" välillä, mut jos ei haluaisi asia olis ok ja sit muilla eteenpäin.

 

[ap]

Pillerit on ainoa vaihtoehto, haluan säännölliset menkat. Mutta ajatus siitä, että syön niitä vielä kymmenen vuotta "turhaan" ei kiehdo. Turhaan siksi, koska on hyvin epätodennäköistä, että me lapsia vielä halutaan.

 

[Huspati Huta]

Eli onko kyse siitä, että ette halua yhdessä enää lisää lapsia? Kummallakin siis tämä ajatus, vai toisella se ja toisella se, ettei ylipäätään halua enää lapsia?

Kumpikaan ei halua enää lisää lapsia.
Paitsi mies sanoo, ettei tällä hetkellä. Jossittelee, että mitä JOS mieli muuttuukin viiden vuoden päästä. Ollaan 30-vuotiaita.

Silloin sterilisaatio ei ole mielestäni teillä järkevä tapa. Minusta se on järkevä tapa vain ja ainoastaan, jos ei ollenkaan enää halua lapsia. Ei voi oikein vaatia toista ottamaan sitä, jos itse haluaa pitää varuiksi mahdollisuuden itsellään.

 

[ap]

No tuskin sterilisaatio kannattaa tehdä, jos ei ole satavarma ettei enää koskaan halua lapsia. Yhtään jos ajatuksena on "entäpä jos", silloin kannattaa käyttää muita menetelmiä.

Entäpä jos se jossittelu on tuota tasoa, että toinen menehtyisi ja haluaisi uuden kumppanin kanssa lapsia? Minusta se vaan on väärä ajattelutapa, ei elämää voi elää niin.

 

[ap]

Koska ajatukset kulkevat tuota rataa, niin en suosittele sterilisaatiota.

Itselleni se on tehty .....miehen kanssa päätös yhteisymmärryksessä.Alkaa tuo ikäkin jo painaa, joten emme halua lapsia lisää.

Olisiko mies ollut valmis myös vasektomiaan? Mitä rataa meidän ajatukset sitten kulkee?

 

[Yamini]

Kumpikaan ei halua enää lisää lapsia.
Paitsi mies sanoo, ettei tällä hetkellä. Jossittelee, että mitä JOS mieli muuttuukin viiden vuoden päästä. Ollaan 30-vuotiaita.

Eli sinä et halua, mies ei ehkä halua.
Mikä siinä on ajatuksena niin hirveä että se tehtäisiin sitten sinulle?

 

[ap]

Eli onko kyse siitä, että ette halua yhdessä enää lisää lapsia? Kummallakin siis tämä ajatus, vai toisella se ja toisella se, ettei ylipäätään halua enää lapsia?

Kumpikaan ei halua enää lisää lapsia.
Paitsi mies sanoo, ettei tällä hetkellä. Jossittelee, että mitä JOS mieli muuttuukin viiden vuoden päästä. Ollaan 30-vuotiaita.

Silloin sterilisaatio ei ole mielestäni teillä järkevä tapa. Minusta se on järkevä tapa vain ja ainoastaan, jos ei ollenkaan enää halua lapsia. Ei voi oikein vaatia toista ottamaan sitä, jos itse haluaa pitää varuiksi mahdollisuuden itsellään.

Niin. Kummatkin ollaan puhuttu, ettei me lapsia enää haluta. Ärsyttää vaan tuollainen jossittelu "kun ei voi koskaan tietää mitä elämä tuo tullessaan".

 

[Maine Coon/]

No tuskin sterilisaatio kannattaa tehdä, jos ei ole satavarma ettei enää koskaan halua lapsia. Yhtään jos ajatuksena on "entäpä jos", silloin kannattaa käyttää muita menetelmiä.

Entäpä jos se jossittelu on tuota tasoa, että toinen menehtyisi ja haluaisi uuden kumppanin kanssa lapsia? Minusta se vaan on väärä ajattelutapa, ei elämää voi elää niin.

Jos sterilisaatioon aikoo mennä, niin silloin pitää olla TÄYSIN VARMA asiasta.

 

[vieras]

Pillerit on ainoa vaihtoehto, haluan säännölliset menkat. Mutta ajatus siitä, että syön niitä vielä kymmenen vuotta "turhaan" ei kiehdo. Turhaan siksi, koska on hyvin epätodennäköistä, että me lapsia vielä halutaan.

No mitä turhaan syömistä se on, jos niistä on apua? Syön mäkin niitä, koska en halua järkyttäviä kuukautiskipuja ja vuotoja takaisin. Enkä todellakaan lapsia enää aio tehdä, vaikka mies kuolisikin ja löytäisin uuden kumppanin (kamala ajatus! )

 

[ap]

Kumpikaan ei halua enää lisää lapsia.
Paitsi mies sanoo, ettei tällä hetkellä. Jossittelee, että mitä JOS mieli muuttuukin viiden vuoden päästä. Ollaan 30-vuotiaita.

Eli sinä et halua, mies ei ehkä halua.
Mikä siinä on ajatuksena niin hirveä että se tehtäisiin sitten sinulle?

Ei. Vaan mies sanoo ettei lapsia enää halua, piste. Mutta sitten alkaa tuo jossittelu.
Ajatuksen takana on ihan periaate, että jos kumppanikaan ei ole valmis niin en ole sitten minäkään.

 

[Huspati Huta]

Niin. Kummatkin ollaan puhuttu, ettei me lapsia enää haluta. Ärsyttää vaan tuollainen jossittelu "kun ei voi koskaan tietää mitä elämä tuo tullessaan".

Toisaalta, voisin vainuta tässä sen, että olet harmistuneempi siitä, että miehesi ajattelee näitä mitä-jos-ajatuksia ja vieläpä sanoo ne ääneen, kuin tästä teidän kahden välisestä ehkäisyasiasta.

 

[ap]

No tuskin sterilisaatio kannattaa tehdä, jos ei ole satavarma ettei enää koskaan halua lapsia. Yhtään jos ajatuksena on "entäpä jos", silloin kannattaa käyttää muita menetelmiä.

Entäpä jos se jossittelu on tuota tasoa, että toinen menehtyisi ja haluaisi uuden kumppanin kanssa lapsia? Minusta se vaan on väärä ajattelutapa, ei elämää voi elää niin.

Jos sterilisaatioon aikoo mennä, niin silloin pitää olla TÄYSIN VARMA asiasta.

Mutta kun hän sanoo, että vaikka nyt onkin varma asiasta, niin viiden-kymmenen vuoden päästä mieli voi olla muuttunut!

 

[vieras]

No tuskin sterilisaatio kannattaa tehdä, jos ei ole satavarma ettei enää koskaan halua lapsia. Yhtään jos ajatuksena on "entäpä jos", silloin kannattaa käyttää muita menetelmiä.

Entäpä jos se jossittelu on tuota tasoa, että toinen menehtyisi ja haluaisi uuden kumppanin kanssa lapsia? Minusta se vaan on väärä ajattelutapa, ei elämää voi elää niin.

Ai mitenniin? Pitääkö elämän isot päätökset siis tehdä siltä pohjalta, että kuvittelee olevansa kuolematon? Minusta tuo on järkevä perustelu juurikin sen takia, että tästä elämästä ei koskaan tiedä. Ja jos ei mietitä mitään kuolemista niin on ihan realistista ajatella, että viide vuoden päästä te olette eronneet ja molemmat tahoillanne uudelleen naimisissa. Ei minun mieheni ole loukkaantunut, kun olen noin sanonut. Ollaan samanikäisiä kuin te ja meillä on kolme lasta ja lapsiluku täynnä. Meillä menee loistavasti eikä olla eroamassa, mutta korostankin sitä että kukaan ei tiedä mikä on tilanne esim. 4v kuluttua. Se on realismia. Olen joutunut kohtaamaan tässä elämässä niin paljon vastoinkäymisiä, että olen ehkä kasvanut tälläiseen ajattelutapaan mutta...

Enkä poissulje sitä vaihtoehtoa, että me tahtoisimme keskenämme sen iltatähden viiden vuoden päästä.

 

[Cassyput]

Niin. Kummatkin ollaan puhuttu, ettei me lapsia enää haluta. Ärsyttää vaan tuollainen jossittelu "kun ei voi koskaan tietää mitä elämä tuo tullessaan".

Mutta kun se on realismia, ja mielestäni ihan fiksua. Mulle ainakin ihan päivänselvää, etten steriloi itseäni ainakaan ennen kuin olen... vaikkapa 45v. Se puoliso voi oikeasti kuolla, sellaista elämä on. Olkoonkin sitten kuinka ärsyttävä tai kamala ajatus tahansa.

 

[ap]

Niin. Kummatkin ollaan puhuttu, ettei me lapsia enää haluta. Ärsyttää vaan tuollainen jossittelu "kun ei voi koskaan tietää mitä elämä tuo tullessaan".

Toisaalta, voisin vainuta tässä sen, että olet harmistuneempi siitä, että miehesi ajattelee näitä mitä-jos-ajatuksia ja vieläpä sanoo ne ääneen, kuin tästä teidän kahden välisestä ehkäisyasiasta.

En mä siitä harmistuneempi ole, mutta kyllä sekin on ärsyttävää. Jos yhdessä ollaan päätetty, ettei enää lapsia haluta/tehdä, niin sitten aletaankin jossittelemaan tollasilla ajatuksilla.

 

[sama]

No tuskin sterilisaatio kannattaa tehdä, jos ei ole satavarma ettei enää koskaan halua lapsia. Yhtään jos ajatuksena on "entäpä jos", silloin kannattaa käyttää muita menetelmiä.

Entäpä jos se jossittelu on tuota tasoa, että toinen menehtyisi ja haluaisi uuden kumppanin kanssa lapsia? Minusta se vaan on väärä ajattelutapa, ei elämää voi elää niin.

Ai mitenniin? Pitääkö elämän isot päätökset siis tehdä siltä pohjalta, että kuvittelee olevansa kuolematon? Minusta tuo on järkevä perustelu juurikin sen takia, että tästä elämästä ei koskaan tiedä. Ja jos ei mietitä mitään kuolemista niin on ihan realistista ajatella, että viide vuoden päästä te olette eronneet ja molemmat tahoillanne uudelleen naimisissa. Ei minun mieheni ole loukkaantunut, kun olen noin sanonut. Ollaan samanikäisiä kuin te ja meillä on kolme lasta ja lapsiluku täynnä. Meillä menee loistavasti eikä olla eroamassa, mutta korostankin sitä että kukaan ei tiedä mikä on tilanne esim. 4v kuluttua. Se on realismia. Olen joutunut kohtaamaan tässä elämässä niin paljon vastoinkäymisiä, että olen ehkä kasvanut tälläiseen ajattelutapaan mutta...

Enkä poissulje sitä vaihtoehtoa, että me tahtoisimme keskenämme sen iltatähden viiden vuoden päästä.

Ai niin ja me käytämme kondomia, koska minä en halua syödä mitään ylimääräisiä hormoneja eikä miehenikään pakota minua siihen. Hän on samaa mieltä, että tuskin sellaisten syöminen pidemmällä aika välillä on ainakaan terveyttä parantavaa. Imetänkin tällä hetkellä joten en voisi syödäkään kuin kaiketi minipillereitä, mutta siis en edes tahtoisi. Mitään kierukkaakaan en missään nimessä halua.

 

[Oonamoona]

Miten olis ehkäisykapseli, esim. 5 vuotta? Ei tarvitse popsia pillereitä, ja ehkäisy toimii. Sterilisaatioon ehtii myöhemminkin, ei siinä mitään menetä jos antaa itselle ja miehellekin aikaa. Ainahan on vaikea hyväksyä asioita joita "ei enää koskaan" voi tehdä. Kyse ei ole siitä , että haluaisi joskus vielä vaan siitä että jotain "ei enää ikinä" voi tehdä!

 

[Maine Coon/]

Koska ajatukset kulkevat tuota rataa, niin en suosittele sterilisaatiota.

Itselleni se on tehty .....miehen kanssa päätös yhteisymmärryksessä.Alkaa tuo ikäkin jo painaa, joten emme halua lapsia lisää.

Olisiko mies ollut valmis myös vasektomiaan? Mitä rataa meidän ajatukset sitten kulkee?

Tietyt syyt meillä oli siihen, että minä menin sterilisaatioon.Miehellä myös ikä painaa ja lapsia ei halua lisää, kuten en minäkään.Valmiiksi oli mietitty asia myös sen suhteen jos elämäntilanne muuttuisi esim toinen kuolee ja tulisi uusi puoliso kuvioihin jossain vaiheessa.Siltikään ei enää lapsia.Uutta suhdetta ei kruunattaisi lapsilla.
Kirjoituksestasi päätelleen teistä kumpikaan ei ole valmis sterilisaatioon.