(ei otsikkoa)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elämään yllättynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

elämään yllättynyt

Vieras
olen ollut yhden miehen nainen koko ikäni.täytän kohta 50v.mies jota olen rakastanut yli 30 vuotta teki mulle pahimman mitä voin kuvitella eli meni vieraisiin.ja sellaisen kans joka löytyi harrastuksen parista.harmittaa nyt monen vuoden jälkeen että otin hänet takaisin.minä joka menetin itsetuntoni ja kaiken naisellisuudestani.nyt haluaisin hänestä eroon ja elää ihan omaa elämää mutta hän ei halua erota on kuin kynsille lyöty.voiko mies olla nuin allapäin?en halua kostaa mitään enkä haaveile uudesta suhteesta tai haaveilen sittenkin!
 
Vaikutat jo päätöksesi tehneeltä. Tee niin kuten sydän sanoo. Älä välitä miehen tunteista, eihän hänkään välittänyt sinun tunteistasi. Pistä itsesi omassa elämässäsi etusijalle mitä ikinä sitten päätätkään. Vai mitä?
 
Kyllä mies pärjää. Oma kokemus: hirveä itku ja ruikutus, koska jätin toisen miehen takia. Meni 2 viikkoa, hän löysi jo uuden ja lakkasi soittelemasta.
Kyllä pettäjä pillua löytää, hän vain haluaa yhden tukikohdan josta käsin tehdä pillureissujaan.
Säälittävää muutenkin pettävä mies. Kaappihomoja ne on kaikki tyynni. siksi eivät osaa solmia suhdetta yhteen vaan haluavat lähinnä äidin, ja lisäksi jonkun muun jolle todistaa miehuuttaan.
 
Ai teki sinulle pahimman, mitä voit kuvitella? Kuule, miehen vieraisiinmeno on pieni ongelma, silloin kun elämässä on perspektiiviä johonkin muuhunkin. Läheisen sairastuminen tai kuolema, ihmisten kärsimys sotien jaloissa yms. ovat niitä pahimpia. Joku vieraissakäynti voi olla vain hetken hairahdus. Ihmisiä me kaikki vain ollaan. Ja kukaan meistä ei ole täydellinen.

Joten ota aikalisä, äläkä hötkyile. Seuraa tilannetta, anna ihmiselle vielä mahdollisuus.
 
Perspektiiviä juu. Mitä sitä turhaan arjen ""pikkumurheita"" suremaan, kun aina voi miettiä mitä kaikkea muuta kamalaa maailmalla tapahtuu. Se on kuitenkin niin, että mies voi valita pettääkö vai ei, mutta harvemmin ihminen voi valita sairastuuko tai kuoleeko yllättäen tai joutuuko sotaan jne.
 
Mitäs jos onkin valinnut sen uskollisen, mutta se rupeekin 30 vuoden yhteiselon jälkeen hyppäämään vieraissa. Onko silloin valinnut oikein vai väärin eli saapiko surra vai ei? Taitais olla vanhanapiikana kaikkein onnellisimmat päivät, kun ei olis minkäänlaisia mieshuolia - ei nykyisiä eikä mahdollisia tulevia.
 
Jaa-a, paha sanoa. Ylipäätään pointtini oli kyllä alunperin se, että kaikkea saa surra, oli kyse sitten kuinka pienestä asiasta tahansa. Eräs kirjoittajanhan sanoi tätä pettämistä pieneksi asiaksi ja käski vertaamaan tätä sodan kurjuuteen jne.
 
Ja minun pointtini taas on se, että henkilökohtaisella tasolla pettäminen ja luottamuksen rikkominen on katastrofi. Totta on, että maailmassa on paljon kurjuutta ja hätää, jota pitäisi lieventää. Mutta mitä petetty nainen voi sillä hetkellä tehdä maailman kurjien hyväksi. Niin no, ajatella heitä oman järkytyksensä sjasta.
 

Yhteistyössä