(ei otsikkoa)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Neuvoton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Onnittelen! Teit miehen yhdestä loukkaavasta lauseesta tasapää riidan. Valta, kasvojen säilyttäminen, ylpeys ja feministinen kunnia . Siinä sinun arvosi! Toivottavasti et kasvata yhtä tyhmiä tyttäriä.
 
Anteeksi asenteeni, mutta nyt en kyllä ymmärrä mikä sai sinut noin kiehahtamaan???

Jos sait kirjoituksestani sen käsityksen, että olisin jotenkin voitonriemuinen, niin se on väärä käsitys. Minä en ihan oikeasti ole hänen vihollisensa, en halua hänelle mitään pahaa enkä olla hänen paremman elämänsä tiellä. Se kirjoittamani suostumispaperi on hänellä ja hän itse päättää repiikö sen, jättääkö taskuunsa odottamaan sopivaa hetkeä vai laittaako prosessin vireille saman tien. Nyt lauletaan hänen nuottiensa mukaan! Minä olen omat ajatukseni, toiveeni ja tekoni tuonut esille niin selvästi kuin se kahden ihmisen suhteessa vain on mahdollista.

Sitä paitsi tästä asiasta nimenomaan ei mitään riitaa ole tehty, vaan sovussa tätä nyt selvitellään.

En ymmärrä mistä sinä tuon feminismin peikon koko ajan kaivat esille. En ole missään kohtaa mielestäni esitellyt mitään miesvastaisia telaketjumielipiteitä. Päin vastoin.
 
Kuinka sä voit sanoa noin?

Minusta neuvokas on harvinaisen fiksu nainen minuun verrattuna.
Onneksi montaa samanlaista ei ole kuin minä, joka pidän edelleen miestä , joka pettää jatkuvasti ja pitää tekstareiden kautta kuumana ainakin kymmentä eri naista.

Kait minä olen sitten miesten mieleinen. En urputa turhista, saa tehdä mitä haluaa.
Mieheni saa seksiäkin aina kun haluaa ja hänhän haluaa.

Teen kaiken nenu eteen valmiiksi...hyvähän siinä on köllötellä.
 
""Neuvoton""

Mukava kuulla, että olosi on helpottunut!
En yhtään ole yllättynyt miehesi reaktiosta, se on pikemminkin sellainen kuin olisin odottanutkin. Hän on ilmeisesti tämän asian suhteen elänyt jonkinlaisessa haavemaailmassa, missä hän on kuvitellut saavansa kaiken ymmärtämättä, että yhden tavoittelussa on seurauksensa toisen suhteen. Pahinta mielestäni kuitenkin on, että hän ei ole ajatellut asian vaikutusta Sinuun.
Kyllähän ihmisellä voi haaveita ja päiväunia olla, pitkässä parisuhteessa on kaikenlaisia vaiheita. On kuitenkin syytä miettiä, kuinka vakavasti on niiden suhteen liikkeellä ennen kuin alkaa niistä kumppanilleen puhua. Minun mielestäni vakavuuden mittari on se, että voi ryhtyä toimenpiteisiin siinä ja nyt eikä joskus epämääräisessä tulevassa ajassa vuosien päästä.

-.-
 
No unohdetaampa minun miehinen kiehaus, ja mietitään jatko. Mies ottaa kaavakkeen ja laittaa hyllyyn ""odottamaan"". Mitäs siskot sitten suosittelette? Ainoa mitä tapahtui, nainen sai sanottua; no mitä väliä, mun puolesta erotaan vaikka heti. En mä susta oikeesti enää välittänytkään. Ja taas poltettiin yksi silta. Sitten voisitte heitellä miehen egoa leikkaavia letkauksia. No , on ainaski terapeuteille töitä. ;-)
 
""Tony""

On olemassa ihmisiä, jotka tarkoittavat sitä mitä sanovat, ja uskovat, että toisetkin - ainakin jotkut heille läheiset ihmiset - tarkoittavat. Et selvästikään kuulu tähän ihmisryhmään.
Älä kuitenkaan tee itsellesi älyllistä karhunpalvelusta uskomalla, että ivalla saat lopulta kaikki muut siirtymään omaan ryhmääsi.

-.-
 
Sulle sanoisin ""Be... , että on keskimääräisesti yleisempää uhata erolla, kuin absoluutisesti pitäytyä siitä. Ajatteles ihmiset uhkaavat sanallisesti tappaa toisen tosi usein, onneksi eivät kuitenkaan tee niin.
 
Tony hyvä, ei ei. Nyt sä tulkitset minun tuntojani aivan väärin. Voi olla, että ilmaisen itseäni tällä palstalla puutteellisesti. Meidän liitolla on todellakin minulle väliä, enemmän kuin lähes millään muulla asialla. Olen selvin sanoin sanonut miehelleni, että minä en eroa toivo enkä sitä halua. Rakastan häntä, välitän hänestä ja elämä hänen kanssaan on sitä mitä haluan. Mutta mitä voin tehdä, jos hän omasta puolestaan ei halua jakaa omaa elämäänsä minun kanssani. Jos asetun poikkiteloin, uhkailemalla taikka muulla tavoin saisin hänet luopumaan eroaikeistaan, syyttäisi hän minua elämättä jääneestä elämästään. Sellaista taakkaa en itselleni pysty ottamaan.

Ja sen miehen egon kanssa olen kyllä oppinut elämään letkauttelematta, vähättelemättä ja loukkaamatta tätä herkkää mutta arvokasta kohtaa miehessä.
 
Tonyn kirjoituksista tulee mieleen lause ""alkoivat kutsua minua feministiksi, kun esitin mielipiteitä, jotka erottavat minut kynnysmatosta"".

Miksi ihmeessä naisen pitäisi odottaa pari vuotta sitä, että mies ottaa ja lähtee? Jos mies on jo päättänyt lähteä, miksi asiaa ei voisi hoitaa sovussa jo nyt? Lapset ovat ilmeisesti riittävän isoja, joten isä voisi hyvin asua lasten kanssa ja äiti muuttaa omille teilleen. Tai päinvastoin. Tai vuoroviikoin. Sopuisat vanhemmat voivat asua myös hyvin lähellä toisiaan, jolloin lapset voisivat asua kumman luona haluavat.

Neuvoton,
oletko kysynyt mieheltäsi, haluaako hän lapset luokseen eron tullessa? Jos hän olettaa automaattisesti, että lapset jäävät sinulle, kysy miksi?

Muuten olisin sitä mieltä, että miehelläsi on vain viidenkymmenen kriisi, pitäisi ostaa moottoripyörä ja päästä irti arjesta. Ongelma lienee vain siinä, että moottoripyörälläkään ei pääse vastuuta pakoon. Jos teillä on ollut hyvä ja rakastava avioliitto, ehkä olisi syytä hakeutua perheneuvojalle; seurakunnat ainakin tarjoavat palvelua (ja ihan ilman uskonnon tyrkyttämistä). Jospa teiltä molemmilta puuttuu vapautta ja omaa tilaa?
 
Tonylle. Eiköhän se silta poltettu jo siinä vaiheessa, kun mies ilmoitti ap:lle aikovansa ottaa eron parin vuoden päästä.

Kyllä se on selkeä ilmoitus vaimolle, että mies tässä ei oikeesti vaimostaan välitä.

Mitä sinä oikeastaan tältäkin vaimolta odotat? Mitä odotat omalta vaimoltasi?

Miehen ""egoa"" ei saisi loukata, hyvä on. Eikö mies sitten mielestäsi ole mitenkään loukannut vaimon egoa? Onko eron hakeminen toisen egon loukkaamista?

Mieshän tässä sitä eroa on hakemassa alunperin, joten mitäpä asiaa mutkistamaan. Niinhän sinäkin ensimmäisessä viestissäsi kirjoitit tekeväsi. Minusta tuollainen on julmaa leikkiä. Hae heti ero, jos et ole vaimosi rinnalla tyytyväinen, ja yritä tehdä erostanne mahdollisimman lempeä lastesi ja vaimosi kannalta. Se on vähintä, mitä tässä tilanteessa voit tehdä. Sen jälkeen etsi itsellesi vähemmän teräväkielinen naisystävä. Ja kanna myös oma vastuusi parisuhteesta. Toivotan onnea elämääsi.
 
No voi helvetti teitä! Minä sanon jokaista naista feministiksi jos tämä ottaa eron yrittämättä korjata asioita. Eli miksi nainen ei voi alentua etsimään puolisonsa haaveita, yhdessä. Vaan pitää ylentää ja kovettaa itsensä uhkaamalla kovemmin.
 
""Tony""

Tässä keskustelussa lähtötilanne on seuraavanlainen:
- on aviopari, jolla on lapsia
- vaimo rakastaa syvästi miestään
- mies ilmoittaa haluavansa ""muutaman vuoden kuluttua"" eron, koska haluaa silloin kokea ""elämänsä rakkauden""

Miten Sinun mielestäsi vaimo voi ""yrittää korjata asioita"" tällaisessa tilanteessa? Pitääkö hänen järjestää miehensä pakkohoitoon mielisairaalaan? Se kun on minun mielestäni ainoa seikka millä voi tällaisessa tilanteessa yrittää ""korjata asioita""

Eikö alati rakastava puoliso (mies tai nainen) totea tällöin, että tilanne on sellainen, että hän ei kykene tekemään puolisoaan onnelliseksi, vaikka on kaikkensa yrittänyt ja että hänen viimeinen velvollisuutensa parisuhteessa on antaa toiselle se ero, minkä tämä haluaa?

-.-
 
""Tony""

Haluaisin nähdä tutkimuksen, mikä tukee väitettäsi.

Kuitenkin, Sinulta jää edelleen tajuamatta tämän keskustelun oleellinen pointti: kaikki eivät päästä suustaan yhtä löyhästi lapioitavaa tavaraa kuin Sinä.

Itse en ole koskaan ""uhannut erota"" en myöskään ole koskaan ""uhannut tappaa"". Mikäli sanon eroavani, eroan myöskin - enkä odota siinä vuosikausia, vaan ryhdyn saman tien tekoihin. Lisäksi tiedoksesi ja mahdolliseksi pelastukseksesi: mikäli ilmoittaisin aikovani tappaa vaikka Sinut, ei se olisi tyhjä uhkaus. Ei ole todennäköistä, että joudut minun kanssani sellaiseen tilanteeseen, mutta ole tarkkana, kun seuraavan kerran kuulet jonkun haluavan tappaa Sinut. Ellet ole täysin varma, että se on tyhjä uhkaus, lähde pakoon!

Angloamerikkalaiseen tusinaviihdesanankäyttöön kuuluu oleellisena osana se, että yleisön hauskuuttamiseksi tai ylipäänsä heidän tunteidensa liikuttamiseksi käytetään kieltä, jolla ei ole enää paljonkaan tekemistä aiotun todellisuuden kanssa. On valitettavaa, että se - näin on näistä Sinun puheenvuoroistasi pääteltävä, kun kerran suomeksi kirjoitat, vaikka nimimerkkisi onkin suoraan angloamerikkalainen - alkaa pesiytyä suomalaiseenkin kulttuuriin.

Suomalaiselle kulttuurille on aiemmin ollut aika tyypillistä se, että vältetään ylisanoja aiottua toimintaa kuvatessa, mieluummin tehdään enemmän kuin luvataan. Ainakin työelämässä olen sen verran vanhakantainen, että olen pitäytynyt tähän periaatteeseen. Kuitenkin viime vuosina - kuvaava ilmiö lienee vitseihin asti edennyt (miten Microsoftin insinööri harrastaa seksiä) markkinointitapa - on yleistynyt työelämässäkin se, että luvataan paljon, mutta saadaan aikaan vähän.

Niin, että luepa tämän ketjun viestit uudelleen koettaen ymmärtää ne siltä pohjalta, että niissä tarkoitetaan, mitä sanotaan, eikä vain käydä jonkinlaista peiteltyä varjojen sotaa.

-.-
 
Sen verran haluan vielä tarkentaa, että minä en sitä eroa ota. Minun haluni on jatkaa tätä liittoa ja puolison haaveita voimme etsiä yhdessä - ongelma on vain siinä, että hän ei ole ihan helpolla tavalla tulkittuna pystynyt ilmaisemaan näitä unelmia. En myöskään koe yhteisen hyvän etsimistä minkäänlaisena alentumisena.

Mutta se, mikä tässä saattaa vaatia miettimistä on koko elämäntilanteemme. Mieheni on kova paiskimaan töitä, on aika paljon matkoilla ja nk. uraputkessa. Hänellä on kova esimerkillisyyden ja selviytymisen näyttämistarve. Luulen jopa, että hän yhdessä vaiheessa ajoi itsensä piippuun yrittämällä liikaa. Meillä on ollut lapsen pitkäaikainen sairaus perheessä, joka nyt onneksi näyttää hellittävän. Olemme nk. uusperhe, jossa miehen aikaisempi liitto ja lapsi on ollut koko ajan mukana. Kaikki on päällisin puolin erinomaisessa kunnossa, mutta pinnan alla on sitten kytenyt sitäkin enemmän. Minä osaan paremmin päästellä paineita ulospäin ja osaan kyllä hellittää tarpeeksi ajoissa ja myöntää heikkouteni - olen omasta päätöksestäni jättänyt uranaisen elämän ja päätynyt tavallisiin päivätöihin, että aikaa ja energiaa olisi jäänyt muuhunkin elämään.
 
Tämä on huisa keskustelu! Teiltä jäi jotain hoksaamatta. Minähän olen tilanteen kokenut, aikaa on kulunut n.3 vuotta. Perheessämme eletään parasta aikaa tähän astisessa elämässämme. Minulle miehenä kaikki on tarkoittanut aktiivisempaa vaimoa, ja kasvanutta miehen jalustaa (parin poismenon johdosta) ja syvempää tunnetta elämässä. En haluaisi naureskella teille ja tiukoille mielipiteillenne, mutta kyllä te melkoisia telaketjuja ootte.
 
Onnitelut hyvästä elämästäsi! Ihan en ymmärrä pointtiasi olla epärehellinen ensimmäisessä kommentissasi. Annoit ymmärtää, että olet miehenä samankaltaisessa lähtötilanteessa.

Luuletko, että kirjoitan tänne pilanpäiten ja ilkeyttäni. Tämä nyt vain sattui olemaan sopiva anonyymi kanava purkaa omaa tuskaansa ja saada ihmisten erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä omien valintojeni tueksi ja ajattelemisen aiheeksi.

En ollenkaan ymmärtänyt käyväni tässä jonkinlaista miesten ja naisten välistä sotaa. Siitä syystä en myöskään ymmärrä kaltaisesi 41-vuotiaan ihmisen ilkkumista vakavalle ja elämäämme raastavalle tilanteelle. Kuvastaako käyttäytymisesi laajemminkin ajatusmaailmaasi? Olen siitä pahoillani, jopa loukkaantunut, jos rehellinen olen.

Mutta niin se on, että kaikenlaisia maailmaan mahtuu. Onneksi mieheni on ihmisenä aivan toista rotua.
 
""Neuvoton""

Voi olla, että hän tuo työelämän säännöt henkilökohtaiseen elämäänkin.
Elämme aikoja, joissa työelämän pelinsäännöt ovat viimeisten parinkymmen vuoden aikana alkaneet erota tavallisen elämän pelinsäännöistä. Ennen samanlaiset lainalaisuudet pätivät sekä henkilökohtaisessa elämässä että työelämässä.
Nyttemmin työelämän pelinsäännöt ovat typistymässä kohti Monopolipelin pelinsääntöjä ja monet ihmiset ovat sen verran sekaisin, että koettavat edelleen soveltaa samoja sääntöjä henkilökohtaisessa elämässä ja työelämässä, mutta nyt niin, että tuovat työelämän sääntöjä henkilökohtaiseen elämäänsä.
Ehkä hänkin alitajuisesti ajatteli tilannetta jossa tuotantolinja (vaimo) on tulossa teknisen käyttöikänsä päähän muutaman vuoden kuluttua ja korjaaminen ei enää kannata vaan että koko investointi on parasta myydä pois tai romuttaa. Koska kuitenkin työntekijät (myös vaimo) ovat olleet uskollisia ja heihin on kiintynyt, on kohtuullista ilmoittaa tulevasta tilanteesta ajoissa, jotta he ehtivät varautua siihen. No, tämä on hieman kärjistetty arvio, mutta jokin tällainen saattaisi selittää hänen ristiriitaista käytöstään.

-.-
 
""Tony""

Minusta tuntuu, että Sinä et oikein ymmärrä kaikkea. Se, että Sinun parisuhteesi on sellainen, että siinä uhataan erota ja tappaa ilman että sillä tarkoitetaan mitään on tässä kyllä tullut selväksi.
Se mitä Sinä et tunnu ymmärtävän, on että on muunkinlaisia parisuhteita. Sellaisia, joissa tuollaisia uhkauksia ei heitellä. Mikäli niin sanotaan, niin niissä myös niin tarkoitetaan.
Tätä yritän Sinulle selvittää ja mielestäni olet hakoteillä, mikäli mielessäsi leimaat ""telaketjufeministiksi"" keski-ikäisen miehen, jolla on kovin vanhanaikainen käsitys siitä minkälainen MIEHEN tulee olla, ja mikä merkitys sillä on mitä MIES sanoo. Miten se sananlasku nyt menikään: ""Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta."" Ei ihan kuvaa minua, nauran kyllä mielelläni aika tyhjällekin, mutta en puhu tyhjää.

-.-
 
Tuo ajatus on varmaan aivan totta. Elämä itsessään on vain niin kummallinen, että se ei pelaa Monopolin säännöillä. Se on omalakinen järjestelmä, joka pettää aika ajoin yksittäisen ihmisen tekemät tarkimmatkin suunnitelmat.
 
Hmmm, epärehellinen... Käytinkö liian provosoivia lauseita? Puhuin kyllä menneestä ajasta kokoajan... Ja mielestäni koetin analysoida miehenä ajatuksia tämän alkuperäisen lauseen takana. No kuiteskin, mun mielestä sun perheellesi parhaat avut oli mun kommenteissa. Parasta olisi oppia tuntemaan puolisonsa paremmin, ja antaa myös hänen tuntea itsesi.
 
""Neuvoton""

Näin on.

Olen myös sitä mieltä, että työelämän pyörittäminen Monopolin säännöillä on myös typerää ja lyhytnäköistä. Se toimii niin kauan kuin onnistutaan ylläpitämään suurtyöttömyyttä. Heti kun ihmisillä alkaa olla valinnanvaraa työpaikkansa suhteen joutuu työnantaja ottamaan pelinsäännöissään ihmisläheisen näkökohdan käyttöön.

-.-
 
En osaa ottaa lauseitasi provosoivina, vaan olen lukenut ne avoimin mielin lisätäkseni ymmärrystäni miehen ajattelusta. Tarkoituksesi oli varmaan puhua menneestä ajasta, mutta tarkistettuani vielä ensimmäisen kirjoituksesi eiliseltä totesin sen olevan preesensissä. Sen vuoksi tekstistäsi saa sen vaikutelman, että samankaltainen tilanne on teillä parast'aikaa meneillään.
 
""olen sanonut..."" :) lie perfekti, mutta kaikki liirumlarum sekoaa... Ja lopun ""elämästäni puuttuu jotain."" Siis seko mies , mutta pelatkaapa te monopolia. Mun tulkinta oli kummiskin että miehesi sanoi: Toimin avioliitossamme vastuullisesti , mutta haluaisin tuntea syvempiä tunteita , vielä uudestaan.""
 
Kyllä, näin hän juuri sanoi. Se oli minunkin tulkintani. Mutta hän myös kytki siihen eron ajatuksen, joka aiheutti sen johtopäätöksen että niitä syvempiä tunteita hän ei minun kanssani kykene nyt eikä tulevaisuudessa tuntemaan, vaan on haku päällä jotain tuntematonta tunteitten kohdetta kohtaan.

Sen avioliitossamme vastuullisena toimimisen otin kyllä hämmentyneenä vastaan. En ihan tarkkaan ymmärtänyt, mitä hän oikeasti tahtoo; oliko se hätähuuto, pyysikö hän minua toimimaan eroasiassa vai halusiko hän meidän suhteeltamme parannusta. Siksi laitoin nämä aloituskirjoituksessani olevat kysymykset.
 
Tai ehkä miehesi vain tarvitsi ravistelua tajutakseen, että voi todella oikeasti menettää sinut. Ehkä hän kaipaa juuri sinun ikävöimistäsi ;) Suhteessa kuin suhteessa on tervettä välillä ikävöidä toisen luo ja tuntea pientä epätoivoa rakkaudessa toiseen... Itsestäänselvyys on tylsää useimmille.
 

Yhteistyössä