I
irkku
Vieras
Aika paljon saa näiltä(kin) palstoilta lukea, kuinka äidit väsyy kotitöihin ja lastenhoitoon. Omaa aikaa ei ole, eikä mies jaksa/ ehdi/ viitsi paneutua perheen tilanteeseen töidensä ohessa.
Mun mielestä jokaisen aikuisen järjen pitäisi toimia niin, että ymmärtää olla tekemättä peräkanaa kaikkia lapsia ja ymmärtää omat voimavaransa ja riittävyytensä. Sehän on selvä, kun tekee viidessä vuodessa kolme lasta ja parisuhde muuttuu viiden ihmisen symbioosiksi, niin katastrofi on valmis. Aika harvoja taitaa olla tilanteet, joissa koko perhe on tyytyväisiä samaan aikaan?
Ennenkuin alkaa suurperhettä perustamaan muutamassa vuodessa, niin kannattaa mennä kotiapulaiseksi perheeseen, jossa on kolme, tai useampi lapsi hoidettavana kotitöiden ohessa, siinä sitä saa realistisen kuvan arjesta ja siitä, ettei elämä ole pelkkää sunnuntaipiknikkiä puiston nurmella.
Itse tein kersat 6-8 vuoden välein, näin sain nauttia jokaisen lapsen vauva- ja taaperoiästä täysin rinnoin, enkä polttanut itseäni ja miestäni loppuun... plussana vielä, että aina löytyi omasta perheestä lapsenlikka, kun halusi rauhassa tehdä omia hommia tai kölliä miehen kanssa sunnuntaiaamuisin pitkään;-))
Toisena plussana on vielä se, että syrjääntyminen työelämästä ei tapahdu niin helposti, kun ollaan kerralla ""lomalla"" 1-3 vuotta kymmenen vuoden sijaan.
Suurimmalle osalle tenavista kyllä löytyy niitä leikkikavereita piha/korttelipiiristä ja kerhoista, niin ettei tarvitse vedota siihenkään, että lapsi on yksinäinen ilman lähes samanikäistä sisarusta.
Mun mielestä jokaisen aikuisen järjen pitäisi toimia niin, että ymmärtää olla tekemättä peräkanaa kaikkia lapsia ja ymmärtää omat voimavaransa ja riittävyytensä. Sehän on selvä, kun tekee viidessä vuodessa kolme lasta ja parisuhde muuttuu viiden ihmisen symbioosiksi, niin katastrofi on valmis. Aika harvoja taitaa olla tilanteet, joissa koko perhe on tyytyväisiä samaan aikaan?
Ennenkuin alkaa suurperhettä perustamaan muutamassa vuodessa, niin kannattaa mennä kotiapulaiseksi perheeseen, jossa on kolme, tai useampi lapsi hoidettavana kotitöiden ohessa, siinä sitä saa realistisen kuvan arjesta ja siitä, ettei elämä ole pelkkää sunnuntaipiknikkiä puiston nurmella.
Itse tein kersat 6-8 vuoden välein, näin sain nauttia jokaisen lapsen vauva- ja taaperoiästä täysin rinnoin, enkä polttanut itseäni ja miestäni loppuun... plussana vielä, että aina löytyi omasta perheestä lapsenlikka, kun halusi rauhassa tehdä omia hommia tai kölliä miehen kanssa sunnuntaiaamuisin pitkään;-))
Toisena plussana on vielä se, että syrjääntyminen työelämästä ei tapahdu niin helposti, kun ollaan kerralla ""lomalla"" 1-3 vuotta kymmenen vuoden sijaan.
Suurimmalle osalle tenavista kyllä löytyy niitä leikkikavereita piha/korttelipiiristä ja kerhoista, niin ettei tarvitse vedota siihenkään, että lapsi on yksinäinen ilman lähes samanikäistä sisarusta.