(ei otsikkoa)

[perhoinen]

Tää on ehkä enemmän naisille suunnattu mutta toki miehetkin saa kommentoida. (niinkuin tekevätkin)

Muutin parisen viikkoa sitten yhteen poikaystäväni kanssa, hänen aloitteestaan. Ollaan tapailtu vasta puolisen vuotta joten yhteenmuutto hieman pelotti ja yhdessä asuminen pelottaa tälläkin hetkellä minua.
Mieheni on herrasmies, kaikkea sitä mitä mieheltä olen toivonutkin löytäväni. Hän saa mut nauramaan, itkemään vihaamaan- yleensä tuntemaan. Näin ei ole ollut aiemmin.

Seksi on ok. Ei mitään raketteja taivaalla mutta kuitenkin nautinnollista.

En kuitenkaan tunne olevani nro. 1 nainen hänen elämässään. Elämä jotenkin vaan soljuu eteenpäin päivä kerrallaan.
Hän käy töissä, mä olen päivät kotona olosuhteiden pakosta. Siivoan, tiskaan, pyykkään, teen kaikkeni jotta miehen olis kiva tulla työpäivän jälkeen kotiin.

En tunne saavani arvostusta noista pienistä teoista joilla yritän näyttää että välitän hänestä.
Enkä tunne pätkääkään olevani viehättävä hänen silmissään, ei ole mies koskaan kehunut mua seksikkääksi tai kauniiksi. Muut kyllä kehuu, niin naiset kuin miehetkin.

Onko jotenkin väärin odottaa ""riettaita"" ehdotuksia avomieheltään??

Pukeudun sillointällöin ""yliseksikkäästi"" vain saadakseni mieheni osalta huomiota mutta ei tunnu purevan.

Meillä on paljon yhteistä ja hienoa mutta se jäytää paljon ettei mies tunnu haluavan mua muutoin ku kännissä tai kankkusessa. Ja sit tulee tää naisen seitsemäs vaisto; toinen nainen kehiin.

Mä en itseasiassa edes tiedä mikä on ongelma, ehkä se etten tunne olevani haluttava mieheni silmissä ja se tuntuu pahalta.

Onko vika mussa? Mitä voin tehdä asialle? Miten oma mies vietellään päivä toisensa jälkeen arkielämässä?

Voiko olla niin että miehellä on toinen nainen ketä se käy nusauttamassa kun panettaa?

 

[Koppakuoriainen]

Ongelmasi on huono itsetunto. Ongelman ratkaisun pitäisi lähteä sinusta itsestäsi, ei avomiehestäsi. Outo mies muuten, jos ei seksikkäistä vaatteista innostu. Vielä oudompi, jos huomaisi ruoanlaittosi ja siivoamisesi. Siksihän miehet eivät usinkaan siivoa, etteivät edes huomaa villakoiria nurkissa. Ne ovat naisten juttuja.

 

[Ötökkä]

Sama täällä. Mieheni kanssa yhteistä taivalta takana toistakymmentä vuotta. Kuitenkin hän ei kiinnostu puhumistani asioista, ei lähde kanssani minnekään, mutta jos joku hänen kavereistaan pyytää on hän aina puhelias ja innokas lähtemään vaikka minne. Emme juurikaan enää rakastele, ja silloin kun sitä teemme on se rutiinin omainen toimenpide ilman kehuja tai sen kummempaa viettelemistä. Kuitenkin minulla riittää vientiä enemmän kuin tarpeeksi kodin seinien ulkopuolella muiden miesten takia. Olen viimeaikoina hämmästyksekseni huomannut usein ihastuvani itseäni paljon vanhempii miehiin, vain siksi että he osaavat ottaa minut huomioon, rupatella, flirttailla, kohdella arvostavasti, niin kuin kuuluisi kohdella oman miehen. Olen kuitenkin pitänyt toistaiseksi nämä miehet välimatkan päässä enkä ole pettänyt miestäni. Joskus kyllä ajatellut.. Ihan vain siksi että se tunne olla haluttu, puuttuu omasta liitosta. Tiedä sitten mitä tehdä? Erota hyvästä miehestä?.. Lähteä vain jonkun rentun matkaan ja jättää kaikki taakseen??..

Eivät alle nelikymppiset miehet osaa naista kohdella oikein.

 

[pirkko]

Mitä sinä valitat, sinähän olet suostunut miehen huushollariksi.. Niin kuin minunkin äitini minun isälle silloin aikoinaan ennen isän kuolemaa..
Intohimoinen rakkaus kestää 998 päivää.. sen jälkeen tulee vasta arki..
Jos et yksin jaksa siivota, laitta ruokaa,( jos rakastat miestäsi ihan oikeesti) niin pyydä miestäsi kaverikisi.. ja jos hän ei lopsauta korvaansakkaan...
Niin silloin likaiset astia roskakoriin...ja toisaalta mitä tuollaisella miehellä sitten tekee.. Parempiakin on tarjolla.. JA NE LÖYTYVÄT VAHINGOSSA.....USKO MUA...
Oletko rehellisellä pelillä suhteessa mukana??? Ethän vain kuseta miestäsi.. Mitä sillä mihellä on sellaista, että sinun pitää alkaa hänen palveliaksi..

 

[Inhorealisti]

En voisi enenpaa olla samaa mielta Koppakuoriaisen kanssa. Luulo, etta tie miehen sydameen kay piikomisen kautta, on auttamattomasti vanhentunut.

Itsetuntosi pitaisi lahtea itsestasi, ei miehestasi. Jospa alkaisit kehittamaan itseasi opisellen, etsisit toita tai vaikkapa uuden harrastuksen? Saisit elamaasi onnistumisen kokemuksia ja itseluottamuksesi paranisi. Se varmaan huokuisi olemuksestasi ja saisi mieheltasikin arvostusta.