Ei ole musta toisten kukkaroille, miten siihen muka pystyy?

En. Mä olen ainoa, jolla on mennyt mutsin kanssa sukset ristiin niin hyvin että katkaisin välit. Ja samalla ainoa, jolle se ei ole jalustalla.
Oudot on perhesuhteetkin, niin varmaan käytöskin

No just seuraavaksi meinasin sanoa että olet selvästi äitillesi katkera.
Mitä jos unohtaisit menneet ja antaisit äidin osoittaa rakkauttaan nyt vaikka ostamalla sulle kivoja paitoja. Se on sun äiti, ja sinä sen oma tytär.. et pääse siitä yli etkä ympäri. =)

 

Sitä suuremmalla syyllä äitiäsi luultavasti ilahduttaisi kaikista eniten juuri se, että saisi ostaa puseron sulle.

No se sai, mutta tavaksi sitä ei tartte silti ottaa. Eiköhän sen tartte oma elämisensäkin kustantaa.

 

No kai se nyt riittää, että mä annoin pitkin hampain (sen huomaamatta, kiitin kyllä ) sen ostaa ne paidat mulle. Eihän se tarkoita sitä, että mun pitäis toisenkin kerran eksyä moiseen tilanteeseen jos vaan saan sen vältettyä?

Älä mene enää hänen kanssaan kauppaan. Eiku oikeesti...juttele äitisi kanssa asiasta, jos se kerran aiheuttaa sulle kovasti ahdistusta.

 

Sitä suuremmalla syyllä äitiäsi luultavasti ilahduttaisi kaikista eniten juuri se, että saisi ostaa puseron sulle.

Peesi.

 

No just seuraavaksi meinasin sanoa että olet selvästi äitillesi katkera.
Mitä jos unohtaisit menneet ja antaisit äidin osoittaa rakkauttaan nyt vaikka ostamalla sulle kivoja paitoja. Se on sun äiti, et pääse siitä yli etkä ympäri. =)

Mä olen haudannut menneet ja olen ihan ok väleissä sen kanssa nykyään. Multa meni kato neitsyys tossa asiassa, ei se eka kerta koskaan nautinnollinen ole :saint: Toista kertaa en kovin innolla odota :xmas:

 

No se sai, mutta tavaksi sitä ei tartte silti ottaa. Eiköhän sen tartte oma elämisensäkin kustantaa.

Varmasti tarvitsee, mutta jos hän ei viimeisiä ropojaan sun paitaasi käyttänyt, niin ole huoleti. Eiköhän hän osaa huolehtia siitä, että hänelle jää rahaa omaan elämiseenkin.

 

Älä mene enää hänen kanssaan kauppaan. Eiku oikeesti...juttele äitisi kanssa asiasta, jos se kerran aiheuttaa sulle kovasti ahdistusta.

Jos se niikseen tulee ja se koittaa samaa toisen kerran, aion sanoakin. Nätisti tietenkin, mutta kuitenkin. Mä oon huono hyysättävä.

 

Mä olen haudannut menneet ja olen ihan ok väleissä sen kanssa nykyään. Multa meni kato neitsyys tossa asiassa, ei se eka kerta koskaan nautinnollinen ole :saint: Toista kertaa en kovin innolla odota :xmas:

Minen kyllä ymmärrä miten se noin painajaiseks muuttu se kauppareissu. Hilluko äitis alusvaatteisillaan ja uzin kanssa siellä.. vai mitä ihmettä.
Ei pelkkä paitojen ostaminen voi noin karmeaa olla.

 

Minen kyllä ymmärrä miten se noin painajaiseks muuttu se kauppareissu. Hilluko äitis alusvaatteisillaan ja uzin kanssa siellä.. vai mitä ihmettä.

Joo, se tunki moraa mun lapaluiden väliin ja pakotti mut penkomaan vaatteita :'(

 

Joo, se tunki moraa mun lapaluiden väliin ja pakotti mut penkomaan vaatteita :'(

No nyt mie snaijaan paremmin. :xmas:

 

Joskus on vaan niin kusessa, että rahallinen helpotus kelpaa hyvin.

 

Sun äitisi avustaa jo nyt muita lapsiaan. Se, että et antaisi hänen avustaa sinua, voi tuntua äidistäsi siltä, ettet ole edelleenkään antanut hänelle anteeksi. Mitä ikinä teidän välillänne nyt sitten on ollutkin. Mä ainakin kokisin vähän loukkaavana, jos toi mun kuopukseni aikanaan sanoisi, että en saa ostaa hänelle mitään. Toki voisin sitten ostaa esikoiselleni entistä enemmän tai vaikka laittaa rahat naapurin Reiskan kuppilareissuun, mutta ei se olisi sama asia. Ainakaan, jos kuopuksella ei olisi jotain järkevää perustelua sille, miksi mun rahani ei hänelle kelpaa.

 

Ymmärrän ap:ta hyvin.

Anopilla on myös tapana yrittää ylilahjoa meitä. Ostaa liian kalliita ja muutenkin liikaa kaikkea. Tuputtaa rahaa joka yhteydessä, milloin joulun, synttärin, kesäloman tai ihan minkä hyvänsä tekosyyn varjolla.

En osaa tarkkaan sanoa mikä siinä eniten ärsyttää. Ehkä suurin syy on se, että haluan olla itsenäinen. Toisaalta ymmärrän anoppia, koska puolison siskon perhe ottaa kaikki lahjat ja rahat mukisematta vastaan ja välillä jopa pyytävät niitä. Eli anoppi yrittää olla tasapuolinen.

Käytännössä se tuntuu kuitenkin lahjomiselta ja meidän asioihin puuttumiselta.

 

Ymmärrän ap:ta hyvin.

Anopilla on myös tapana yrittää ylilahjoa meitä. Ostaa liian kalliita ja muutenkin liikaa kaikkea. Tuputtaa rahaa joka yhteydessä, milloin joulun, synttärin, kesäloman tai ihan minkä hyvänsä tekosyyn varjolla.

En osaa tarkkaan sanoa mikä siinä eniten ärsyttää. Ehkä suurin syy on se, että haluan olla itsenäinen. Toisaalta ymmärrän anoppia, koska puolison siskon perhe ottaa kaikki lahjat ja rahat mukisematta vastaan ja välillä jopa pyytävät niitä. Eli anoppi yrittää olla tasapuolinen.

Käytännössä se tuntuu kuitenkin lahjomiselta ja meidän asioihin puuttumiselta.

Jos on vaikeaa joskus olla miniä, niin ei se ole varmasti helppoa olla anoppikaan Teet niin tai näin, teet joka tapauksessa väärinpäin.

 

Mulla on samanlainen äiti (ja isä). Tänne meille kun eksyvät kylään, niin haluavat ruokakauppaan, tekevät omat ostoksensa ja minä omani ja sitten kassalla sanovat, että "pistä tähän samaan meidän ostosten kanssa, me maksetaan". Yritän aina kiemurrella, että kyllä mä maksan meidän ruoat ym, mutta olen oppinut, että ihan turha äidille on pistää vastaan =)
Sama homma tapahtuu, jos ollaan yhdessä vaateostoksilla.

 

Muakin ahistaa tuo kanssa. Eikö vois ilahduttaa sellaisella tavalla joka oikeasti ilahduttaa ko. ihmistä. Valitettavasti vaan nykyaikana kaikki luulee että rahalla voi ostaa rakkautta.

Onneksi oma äitini ymmärtää, että haluan itse maksaa laskuni, aikuinen kun olen, anoppi valitettavasti ei. VOihan sitä tuoda tuomisia jos niin hirveästi haluaa ilahduttaa. Just rakennettiin talo, ei tarjoutunut kukaan ostamaan lahjaksi meille esim. pääovea tai vessanpönttöä. Mutta sitten kun ollaan kaupoilla niin pitää tulla kassan eessä puhumaan maksamisesta, minusta se on alentavaa, ei ilahduttavaa.

No miksei se kassalla maksaminen sitten ilahduta? Miten se on nöyryyttävämpää kuin se pääoven tai vessanpöntön maksaminen?

 

Muakin ahistaa tuo kanssa. Eikö vois ilahduttaa sellaisella tavalla joka oikeasti ilahduttaa ko. ihmistä. Valitettavasti vaan nykyaikana kaikki luulee että rahalla voi ostaa rakkautta.

Onneksi oma äitini ymmärtää, että haluan itse maksaa laskuni, aikuinen kun olen, anoppi valitettavasti ei. VOihan sitä tuoda tuomisia jos niin hirveästi haluaa ilahduttaa. Just rakennettiin talo, ei tarjoutunut kukaan ostamaan lahjaksi meille esim. pääovea tai vessanpönttöä. Mutta sitten kun ollaan kaupoilla niin pitää tulla kassan eessä puhumaan maksamisesta, minusta se on alentavaa, ei ilahduttavaa.

No miksei se kassalla maksaminen sitten ilahduta? Miten se on nöyryyttävämpää kuin se pääoven tai vessanpöntön maksaminen?

No siksi juuri että toki voivat ostaa lahjoja. Mutta jos minä menen kauppaan ja luulen maksavani ostokset, mietin minkä verran olen valmis mistäkin maksamaan ja törsään tiettyihin juttuihin, niin en halua että yhtäkkiä joku muu tulee väliin ja maksaa. Saati että sanoo sen tahallaan kovaäänisesti siinä muiden ihmisten nähden jolloin en kehtaa kieltäytyä ja toisaalta osa ihmisistä katsoo että olenkin juurikin toisten pussilla eläjä. Minä en vaan ole enää mikään äitin ja isin pikkutyttö vaikka kaikki vanhemmat aina haluaisi sillä lailla ajatella.

Sitä paitsi en osaa mitenkään ajatella että lahjoja ostetaan sen takia että antaja tulee iloiseksi. Siis että mun pitäs antaa kaikkien ostaa mulle mitä vaan ja pitää turpani kiinni jotta antajat saa iloita. Eikös lahjoja osteta saajan vuoksi? Sitä paitsi äitini eikä anoppini ole mitään hauraita vanhuksia joita pitää kohdella silkkihansikkain vaan ihan normaaleja työsskäyviä kohta 6-kymppisiä. En voi ymmärtää miksi ketjussa kehotetaan salaamaan todelliset tunteet ja esittämään omalle äitille että minusta on kivaa kun hän ostaa.

Meilä on onneksi hyvät ja läheiset välit eikä todellakaan salailla. Ei senkään uhalla että joskus toistemme mieli pahoitettaisiin.

Surullista että tämä maailma on mennyt tällaiseksi. Eikö se ole jotain ostosriippuvuutta jos vanhempien on pakko ostaa tavaroita vaikkei vastaanottaja niitä halua?