Ei ole musta toisten kukkaroille, miten siihen muka pystyy?

Ei muakaan haittaa jos joku haluaa maksaa mun ostokset tai laskut silloin tällöin. Anoppi on useammankin kerran tyhjentänyt meidän ilmoitustaulun laskuista ja ihan saa sen tehdä, ei mua haittaa.

 

Voi sinua raukkaa :hug: On varmasti rankkaa tuollainen, sano ens kerralla että maksa se vessanpönttö mieluummin kun on niin noloa kun paita ostetaan.

 

Mun mielestä teet nyt aika suuren numeron parista paidasta. Olisit iloinen, että äitisi haluaa ostaa sinulle jotakin. Ehkä voit vastavuoroisesti ostaa hänelle jotain joskus, jos näet äitisi ihailevan jotakin tuotetta. Itse ainakin tykkään ostaa ystävilleni ja perheelleni lahjoja ja jos jóku heistä käyttäytyisi kuin sinä pahoittaisin mieleni. Mietipä miltä äidistäsi tuntuu, hän haluaa ostaa sinulle jotakin ja sinä teet siitä tuollaisen hässäkän sen sijaan, että voisit yksinkertaisesti sanoa kiitos. Eikä se tarkoita sitä, että roikkuisit kenenkään lompakolla. Tai että rakkauttasi ostettaisiin rahalla. Tottakai jokainen maksaa oman elämänsä (tai on ainakin tarkoitus niin ) mutta jos anoppi tai äiti tulee siitä aidosti iloiseksi, että saa ostaa jotain lapselleen tai lapsenlapselleen niin pitääkö se ilo sitten aina pilata siksi, että itselle tulee siitä ahdistunut olo.

Hei, mä sanoin etten tuhlaa sen rahoja enempää, minkä jälkeen me mentiin yhdessä penkomaan kersalle romppeita. Siinä ei ole mitään vikaa. Se sanoi mua sen tyttäreksi, minä kersaa sen lapsenlapseksi ja sitä on paljon kivempi hemmotella ku mua. Ja kersa kasvaa, kasvaa ja kasvaa, joten tarpeeseen ne vaatteet sille aina tulee. Ihan oli mielissään, kun meille tultiin ja kersa kiitti mummia hienoista vaatteista. En mä kenenkään mieltä pahoita, enkä kiemurrellut silleen että mutsi ois sitä huomannut tai kehittänyt mitään hässäkkää. Mä vaan totesin sille, etten mä tuhlaa sen rahoja. Luulisi olevan tyytyväinen, kun kaikki muut sisarukset on aina käsi ojossa siltä rahaa vinkumassa. Mä en sen rahoja tartte, enkä ole koskaan pyytänytkään.

 

Eli aloitus koskikin sitä että halusit tuoda tämän mielipiteesi julki :xmas:

Missä kulkee raja sun kiemurtelulla? Jos äitisi haluaisi vaikka ostaa sulle ja sun lapselle samanlaiset puserot, niin lapsen paidan kohdalla et kiemurtele, mutta omasi kohdalla kiemurtelisit?
Mitäs, oppiiko lapsi samalla häpeämään sitä että saa jotain mummolta?

Ei, vaan että ehkä tuosta mielipiteestäkin johtuen mua ahdisti niin pirusti.

 

No en ole ap, mutta mun kokemus on se et jos mä annan ostaa paidan niin seuraavan kerran anoppi tarjoutuu ostaa polkupyörän.
Ja rahaa saa lahjaks satasissa, tai tonneissa.
Ja kun musta se on aika ikävän tuntuista vaikka toinen tarkoittaa hyvää.

Ja joo, mä olen lapsena saanut kaikkea kallista ja haluan lapsilleni terveemmän tavan oppia rahan käyttöä, musta tuli köyhä kun muutin kotoa enkä halunnu elää pappa betalar-elämää. Oli siinä opettelemista.

Pienellä rahalla voi ilahduttaa mut kun summat on meidän kk tuloista puolet niin onhan se oikeasti aika outoa.

Sun mielestä on siis ok saada ne tuhannet eurot sitten, kun anoppisi on kuollut, mutta ei antaa anopillesi sitä iloa, että lahjoittaisi polkupyörän jo elinaikanaan? Mä maksoin hiljattain tyttäreni Meksikon matkan ja iloitsen siitä, kun näen tyttäreni ilon matkastaan. Haudan takaa en enää sitä iloa saisi jakaa.

 

Siis mikä siinä hävettää, jos tiedät että olet taloudellisesti riippumaton muista? Vai onko sinulla kuitenkin niin tiukkaa, että pystyt elämään kyllä, mutta moni haluamasi asia jää ostamatta talouden takia?

Kiemurteletko, jos ystävä tuo tullessaan vierailulle sipulipiirakan? "Luuleeko se että meillä ei ole varaa tarjota" . Jos ostat ystävällesi hauskan t-paidan tuliaisina, pitääkö hänenkin kiemurrella ja näyttää se sinulle, että hän ei tartte almujasi?

Ei, ei, ei. Pystyn sekä elämään että ostamaan haluamani asiat.

Mutta nyt puhutaan mutsista. Kyläillessä täällä meillä on tapana, että se joka tulee kahville, tuo pullat. Tuliaiset on tuliaisia ja lahjat lahjoja, ne mä otan vastaan mutsiltakin kiemurtelematta. Mutta mä en lähde sen kanssa shoppailemaan siten, että se maksaa mun ostokset.

 

Ymmärrän hyvin.
Mä kans haluan itse maksaa elämäni, jos olen vanhemmiltani rahaa tarvinnut, olen sen takaisin maksanut.
Mä tosin haluan maksaa myös lasten jutut itse.
Mun vanhemmat useimmiten kunnioittaa tätä, mutta anoppi tykkäis ostella lapsille ja mulle kaikkee. Ihan oikeasti vaan ilahduttaakseen, ja se on vähän hankala tilanne kun mä koen sen niin negatiivisena asiana.

Mä tykkään et rakkaiden ihmisten seura ja yhdessä olo on se mitä mä kaipaan, rahansa ne voi humputella itse johonkin omiin juttuihinsa.

Kiitos! :flower:

(vaikka tuon kersan pilalle hemmottelemisen hyväksynkin)

 

Kai nyt äiti sentään saa lapselleen ostaa mitä haluaa.

 

Siis mikä siinä hävettää, jos tiedät että olet taloudellisesti riippumaton muista? Vai onko sinulla kuitenkin niin tiukkaa, että pystyt elämään kyllä, mutta moni haluamasi asia jää ostamatta talouden takia?

Kiemurteletko, jos ystävä tuo tullessaan vierailulle sipulipiirakan? "Luuleeko se että meillä ei ole varaa tarjota" . Jos ostat ystävällesi hauskan t-paidan tuliaisina, pitääkö hänenkin kiemurrella ja näyttää se sinulle, että hän ei tartte almujasi?

Ei, ei, ei. Pystyn sekä elämään että ostamaan haluamani asiat.

Mutta nyt puhutaan mutsista. Kyläillessä täällä meillä on tapana, että se joka tulee kahville, tuo pullat. Tuliaiset on tuliaisia ja lahjat lahjoja, ne mä otan vastaan mutsiltakin kiemurtelematta. Mutta mä en lähde sen kanssa shoppailemaan siten, että se maksaa mun ostokset.

Onko tässä ongelma mutsi? Onko eroa, jos kyseessä on isä, mummi tai anoppi? Onko miestä?

 

No en ole ap, mutta mun kokemus on se et jos mä annan ostaa paidan niin seuraavan kerran anoppi tarjoutuu ostaa polkupyörän.
Ja rahaa saa lahjaks satasissa, tai tonneissa.
Ja kun musta se on aika ikävän tuntuista vaikka toinen tarkoittaa hyvää.

Ja joo, mä olen lapsena saanut kaikkea kallista ja haluan lapsilleni terveemmän tavan oppia rahan käyttöä, musta tuli köyhä kun muutin kotoa enkä halunnu elää pappa betalar-elämää. Oli siinä opettelemista.

Pienellä rahalla voi ilahduttaa mut kun summat on meidän kk tuloista puolet niin onhan se oikeasti aika outoa.

Sun mielestä on siis ok saada ne tuhannet eurot sitten, kun anoppisi on kuollut, mutta ei antaa anopillesi sitä iloa, että lahjoittaisi polkupyörän jo elinaikanaan? Mä maksoin hiljattain tyttäreni Meksikon matkan ja iloitsen siitä, kun näen tyttäreni ilon matkastaan. Haudan takaa en enää sitä iloa saisi jakaa.

Jaa, no joo ja ei.
Eli anopilla on muitakin lapsia joten ei ne kaikki tonnit meille tulis, tai mulle ylipäätään vaan mun miehelle, ja se taasen on sen asia.
Mun vanhempien suhteen taas toivoisin et he tekis rahoillaan jotain kivaa, mä perin yhden asunnon sitten aikanaan ja se on ok, lapset saa siitä opiskeluasunnon kun meillei oo rahaa sellaista itse ostaa ainakaan kaikille lapsille.
Maallinen omaisuus on musta enemmän kahle, kun on ruokaa, vaatteet ja katto pään päällä niin se riittää.

Ja sen verran itsekäs olen, että pahoitan mieleni kun anoppi ostelee sellaisia isoja juttuja lapsille muuten vaan joita mä oon meinannu ostaa synttärilahjaks.
En sitä näytä anopille enkä lapsille mut olis joskus kiva kun se mun rakkaudella ja ajatuksella ostama lahja ei jäis sen mummolasta saadun kalliin jättilahjan varjoon.
Itsekäs tyhmä minä kun silleen tunnen.

Meni jo ohi ap:n aiheesta, mutta mulla ainakin osin on taustalla se, että olen kokenut että mun vanhemmat on nuoruudessa pyrkinyt vaikuttamaan mun valintoihin ja elämään rahan antamisen kautta ja se jätti niin pahan ahdistuksen asiasta etten nykyäänkään halua ottaa niiltä rahaa tai tavaraa vaikka ihan vilpittömästi sitä antaisivat ja ollaan hyvissä väleissä.
Mun mieheltä taas voin ottaa lahjoja ja "elätystä" vastaan, me kun ollaan tasa-arvoisia ja tehdään päätökset yhdessä, se ei hallitse mua rahalla.

 

Kai nyt äiti sentään saa lapselleen ostaa mitä haluaa.

No ei perkele sillon ku molen mukana |O

 

Onko tässä ongelma mutsi? Onko eroa, jos kyseessä on isä, mummi tai anoppi? Onko miestä?

Faija harvoin mulle mitään ostaa, jos ostaa niin pitää huolen etten ole mukana. Se on vähän samanlainen ku minä tässä asiassa. Mummoja tai anoppeja ei ole, äljäkkeen kanssa yhteinen talous niin sitä ei lasketa.

 

äitin etuoikeuksia ja isien.ymmärrän hyvin että nolostuttaa,mutta eikö sen nolouden voi niellä äitisi tähden?
mun faija harrastaa samaa siis jos satun käymään hänen kanssaan samaan aikaan kaupassa tai jotain, mutta mä satsaankin sitten heidän merkkipäivinään (äitienpäivänä tai isien,synttäreillä,hääpäivänä, jouluna hiukkasen enemmän heidän lahjoihin)siitähän ne ei tykkää, kun eivät mitään tarvise, mutta kyllä' lahjat on aina vastaan otettu

 

Jaa, no joo ja ei.
Eli anopilla on muitakin lapsia joten ei ne kaikki tonnit meille tulis, tai mulle ylipäätään vaan mun miehelle, ja se taasen on sen asia.
Mun vanhempien suhteen taas toivoisin et he tekis rahoillaan jotain kivaa, mä perin yhden asunnon sitten aikanaan ja se on ok, lapset saa siitä opiskeluasunnon kun meillei oo rahaa sellaista itse ostaa ainakaan kaikille lapsille.
Maallinen omaisuus on musta enemmän kahle, kun on ruokaa, vaatteet ja katto pään päällä niin se riittää.

Ja sen verran itsekäs olen, että pahoitan mieleni kun anoppi ostelee sellaisia isoja juttuja lapsille muuten vaan joita mä oon meinannu ostaa synttärilahjaks.
En sitä näytä anopille enkä lapsille mut olis joskus kiva kun se mun rakkaudella ja ajatuksella ostama lahja ei jäis sen mummolasta saadun kalliin jättilahjan varjoon.
Itsekäs tyhmä minä kun silleen tunnen.

Meni jo ohi ap:n aiheesta, mutta mulla ainakin osin on taustalla se, että olen kokenut että mun vanhemmat on nuoruudessa pyrkinyt vaikuttamaan mun valintoihin ja elämään rahan antamisen kautta ja se jätti niin pahan ahdistuksen asiasta etten nykyäänkään halua ottaa niiltä rahaa tai tavaraa vaikka ihan vilpittömästi sitä antaisivat ja ollaan hyvissä väleissä.
Mun mieheltä taas voin ottaa lahjoja ja "elätystä" vastaan, me kun ollaan tasa-arvoisia ja tehdään päätökset yhdessä, se ei hallitse mua rahalla.

No nyt ymmärrän Vaikka mä lahjoitankin jotain lapsilleni - ja välillä ventovieraillekin - en koskaan ajattele, että he olsiivat mulle jollain tavalla jotain velkaa. Jos haluan ilahduttaa jotakuta, niin silloin vain ja ainoastaan haluan ilahduttaa. Olipa kyse matkasta tyttärelle tai ruokakassien viemisestä jollekin ventovieraalle. Rahan lahjoittaminen jollekin järjestölle ei tuota sen enempää iloa kuin laskujen maksukaan, koska kyse on samanlaisesta tilisiirrosta

 

No ei perkele sillon ku molen mukana |O

Mä taas ostan mieluiten juuri silloin, kun tytär on mukana. Ei tarvitse sitten käydä vaihtamassa, jos vaate oli liian iso tai liian pieni. Kuopukselle mä en edes yritä ostaa enää vaatteita ellei se ole itse mukana.

 

No ei perkele sillon ku molen mukana |O

 

Muakin ahistaa tuo kanssa. Eikö vois ilahduttaa sellaisella tavalla joka oikeasti ilahduttaa ko. ihmistä. Valitettavasti vaan nykyaikana kaikki luulee että rahalla voi ostaa rakkautta.

Onneksi oma äitini ymmärtää, että haluan itse maksaa laskuni, aikuinen kun olen, anoppi valitettavasti ei. VOihan sitä tuoda tuomisia jos niin hirveästi haluaa ilahduttaa. Just rakennettiin talo, ei tarjoutunut kukaan ostamaan lahjaksi meille esim. pääovea tai vessanpönttöä. Mutta sitten kun ollaan kaupoilla niin pitää tulla kassan eessä puhumaan maksamisesta, minusta se on alentavaa, ei ilahduttavaa.

Musta olis ennemmin alentavaa jos anoppi olisi sanonut että minäpä maksan teidän vessanpöntön :snotty:

Eräs tuntemani kihlapari rakensi pikku taloaan ja he saivat kihlajaislahjaksi vessanpöntön appivanhemmiltaan.

Tosin sama appivanhempi-pariskunta ostaa muutenkin käytännöllisiä lahjoja toisilleen. Kyseisen perheen äiti sai syntymäpäivälahjakseen SÄHKÖT KESÄMÖKILLE

 

Ihana äiti sulla :heart:
Ei kannata ollenkaan potee huonoa omaatuntoa vaikka joskus antaa äidin ostaa sulle jotain! Olet hänen lapsensa.

 

No ei perkele sillon ku molen mukana |O

Mä taas ostan mieluiten juuri silloin, kun tytär on mukana. Ei tarvitse sitten käydä vaihtamassa, jos vaate oli liian iso tai liian pieni. Kuopukselle mä en edes yritä ostaa enää vaatteita ellei se ole itse mukana.

No meidän mutsi kyllä tasan tarkkaan tietää mun koot, ei se mua tartte :kieh:

 

No voi jumankauta, jos yks meistä narkkaa ja on koko ajan käsi ojossa, toinen vinkunut just auton hinnan ja yks joka ikinen kerta raahaa mutsin ostamaan sille vinon pinon vaatteita ja muuta krääsää, niin ei sen mulle tartte latiakaan uhrata, mä en tartte siltä senttiäkään.

Oletko marttyyriluonne? Keskimmäinen lapsi? tms.

 

No meidän mutsi kyllä tasan tarkkaan tietää mun koot, ei se mua tartte :kieh:

Eli sun äitisi pitää käydä kaksi kertaa kaupassa. Ensin sun kanssa, jotta näkee, mistä vaatteista tänä kesänä tykkäät. Sitten toisen kerran ilman sua, jolloin voi ostaa sen vaatteen.

Oikeesti anna sen ostaa, jos haluaa. Älä ajattele niin, että on sulla itselläsikin varaa, vaan niin, että äitisi nyt haluaisi ostaa sulle sen puseron. Ja koska sattuu just silloin olemaan siellä kaupassa, voi ostaa sen samalla kertaa eikä mennä huomenna sitä ostamaan.

 

Käyttäydyt aika oudosti. Oletko marttyyriluonne?

En. Mä olen ainoa, jolla on mennyt mutsin kanssa sukset ristiin niin hyvin että katkaisin välit. Ja samalla ainoa, jolle se ei ole jalustalla.
Oudot on perhesuhteetkin, niin varmaan käytöskin

 

Eli sun äitisi pitää käydä kaksi kertaa kaupassa. Ensin sun kanssa, jotta näkee, mistä vaatteista tänä kesänä tykkäät. Sitten toisen kerran ilman sua, jolloin voi ostaa sen vaatteen.

Oikeesti anna sen ostaa, jos haluaa. Älä ajattele niin, että on sulla itselläsikin varaa, vaan niin, että äitisi nyt haluaisi ostaa sulle sen puseron. Ja koska sattuu just silloin olemaan siellä kaupassa, voi ostaa sen samalla kertaa eikä mennä huomenna sitä ostamaan.

No kai se nyt riittää, että mä annoin pitkin hampain (sen huomaamatta, kiitin kyllä ) sen ostaa ne paidat mulle. Eihän se tarkoita sitä, että mun pitäis toisenkin kerran eksyä moiseen tilanteeseen jos vaan saan sen vältettyä?

 

No voi jumankauta, jos yks meistä narkkaa ja on koko ajan käsi ojossa, toinen vinkunut just auton hinnan ja yks joka ikinen kerta raahaa mutsin ostamaan sille vinon pinon vaatteita ja muuta krääsää, niin ei sen mulle tartte latiakaan uhrata, mä en tartte siltä senttiäkään.

Sitä suuremmalla syyllä äitiäsi luultavasti ilahduttaisi kaikista eniten juuri se, että saisi ostaa puseron sulle.

 

Käyttäydyt aika oudosti. Oletko marttyyriluonne?

En. Mä olen ainoa, jolla on mennyt mutsin kanssa sukset ristiin niin hyvin että katkaisin välit. Ja samalla ainoa, jolle se ei ole jalustalla.
Oudot on perhesuhteetkin, niin varmaan käytöskin

Siis mikä tässä oli ongelma? Että äiti maksoi kaksi paitaa vaikka sulla oli rahaa?