ei ole enää keinoja pärjätä lasten kanssa, apuja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mietteliäs"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="mietteliäs";28531353]niin sä meinaat et meidän lapset ei menis 2 viikkoon ulos ollenkaan??? meinaan meillä saa lapset ulkoilla joka pvä, mut jos on aresti päällä niin silloin ollaan pihassa!![/QUOTE]

Mutta osaako ne lapset "arvostaa/ymmärtää" mitä aresti on jos pihalla hilluvat? eikä se tarkota et kaks viikkoo sisällä, siinä tekee tunti pari jo ihmeitä ko joutuu yksin miettimään omassa hiljasuudessa mitä on touhunnu.. ja jos ei piisaa niin sitte uusiksi sinne huoneeseen mököttään, yks tai kaks päivää sisällä ei tapa ketään, ollaanhan sitä sairaanaki sisällä, kai teilläkin?
 
Muista myös palkita hyvistä asioista ja teoista:) On helpompi rangaista ja nähdä kaikki negatiivinen kun että näkisi ne pienet hyvät onnistuneet asiat.
Muista kertoa että ovat rakkaita:)
 
Onko sinulla miestä? puhut paljon vain itsestäsi ja lapsista. Jääkö sulle itelle aikaa tehdä jotain kivaa edes yhtenä päivänä viikosta niin että voisit hetken rentoutua ja ladata akkuja että jaksat? Onko lapsillasi jotain harrastuksia joissa kulkevat? kuulostavat aktiivisilta, joten voisiko harrastaminen auttaa, ja kun molemmilla olisi omat. Omaan huoneeseen kannattaa alkaa totutteleen jo nyt pitkin kesää niin se voi syksyllä toimiakkin ihan hyvin.. alkuun voi tuntua tosi pelottavalta, pääsisivätkö he vierekkäisiin huoneisiin nukkumaan niin että voivat "varmistaa" etteivät ole yksin yöllä?

Oletko ajatellut myös sitä että et itse ole tarpeeksi jämy? jos lapset tekevät jtn kiellettyä, esim. lähtevät pihasta, menetkö heti hakemaan heidät pois vai huomautatko asiasta vasta kun tulevat kotiin? siitä lapset ainakin huomaavat et ei haittaa vaikka rikkoo rajoja ko äiti vaan "huutaa ja mäkättää" et ko ei siitä seuraa kuitenkaan mitää.. Voimia ja jaksamista, toivottavasti tilanteet rauhoittuu kun lapset kasvaa :)
 
[QUOTE="auts";28531555]Mutta osaako ne lapset "arvostaa/ymmärtää" mitä aresti on jos pihalla hilluvat? eikä se tarkota et kaks viikkoo sisällä, siinä tekee tunti pari jo ihmeitä ko joutuu yksin miettimään omassa hiljasuudessa mitä on touhunnu.. ja jos ei piisaa niin sitte uusiksi sinne huoneeseen mököttään, yks tai kaks päivää sisällä ei tapa ketään, ollaanhan sitä sairaanaki sisällä, kai teilläkin?[/QUOTE]

ymmärrän sun pointin. Mut kun se 1 pvän rangaistus kotona omassa huoneessa ei auta. Ne on kiltisti huoneessaan ja pyytävät anteeksi ja lupaavat huomenna olla kunnolla, mut kun seuraava pvä koittaa niin se touhu jatkuu samanlaisena. tätä jatku kerran 2 viikkoakunnes ne lopulta oli 3 pvä kiltisti ja sen jälkeen touhu alkoi uudestaan.

Meil saa arestia siitä jos ei pysy esim. pihalla rajojen sisäpuolella, tai lähtee ilmoittamatta kauemmaksi. Jos ei tee kotitöitä tai jää kiinni valehtelemisesta. Tarkoitus on että lapset oppisi käyttäytmään oikein ja tekemään niin kuin on sovittu.
 
[QUOTE="jaa-a";28531597]Onko sinulla miestä? puhut paljon vain itsestäsi ja lapsista. Jääkö sulle itelle aikaa tehdä jotain kivaa edes yhtenä päivänä viikosta niin että voisit hetken rentoutua ja ladata akkuja että jaksat? Onko lapsillasi jotain harrastuksia joissa kulkevat? kuulostavat aktiivisilta, joten voisiko harrastaminen auttaa, ja kun molemmilla olisi omat. Omaan huoneeseen kannattaa alkaa totutteleen jo nyt pitkin kesää niin se voi syksyllä toimiakkin ihan hyvin.. alkuun voi tuntua tosi pelottavalta, pääsisivätkö he vierekkäisiin huoneisiin nukkumaan niin että voivat "varmistaa" etteivät ole yksin yöllä?

Oletko ajatellut myös sitä että et itse ole tarpeeksi jämy? jos lapset tekevät jtn kiellettyä, esim. lähtevät pihasta, menetkö heti hakemaan heidät pois vai huomautatko asiasta vasta kun tulevat kotiin? siitä lapset ainakin huomaavat et ei haittaa vaikka rikkoo rajoja ko äiti vaan "huutaa ja mäkättää" et ko ei siitä seuraa kuitenkaan mitää.. Voimia ja jaksamista, toivottavasti tilanteet rauhoittuu kun lapset kasvaa :)[/QUOTE]


Mä haen lapset heti pois kun huomaan et ovat pihasta kadonneet.

Mies on ja samoil linjoilla ollaan. Mut tää vuosi on ollu meille äärimmäisen rankka. ehkä johtuu vaan siitä. Mä oon ollu töissä ja koulussa samaan aikaan ja mies leikattiin aluvuodesta ja alkaa vasta nyt toipumaan ihan kunnolla.
 
kerron lapsille päivittäin et rakastan ja kehun, mut ehkä mä nyt tajuan et kehun liian vähän lapsia itsejään siis kehun kyllä teoista jne. mut siit et ne on ihania ja mahtavia.

harrastuksia on,

itse saan omaa aikaa, ehkä meil on vaan ollu niin rankka vuosi, et se purkautuu näin. Ehkä meil ens viikol on helpompaa kun lapsilla alkaa kesäloma :)
 

Yhteistyössä