ei koskaan enää kotiäiti

Täytyy kyllä olla aika tyhmä, jos ei ole mitään muuta virikettä elämälleen ole keksinyt kuin työpaikalla istumisen. Jos hiekkalaatikolla istuminen nahisti aivoja, niin olisit hyvä ystävä opiskellut jotain uutta tai edes lukenut alasi kirjallisuutta, jos se on mielestäsi ainoa oikea älykkyyden laji. Tyhmyyttä nyt löytyy monenlaista lajia, yksi niistä on kohottaa omaa reppanaista itsetuntoaan haukkumalla muita, jotka ei ehkä ole niin korkeasti koulutettuja kuin itse kenties olet. Omalla kohdallani FT-tutkinto ja tutkijanura takana, mutta innolla odotan äitiyslomaa, saa kerrankin aikaa opiskella ja puuhailla kaikkea muuta mielenkiintoista mihin työaikana ei aika riitä. Edellisellä äitiyslomalla muuten kirjoitin väitöskirjani, eli kyllä sitä tekemistä keksii vaikka välillä juttelisikin vaippa- ja puuroasioista. Se sosiaalinen älykkyys muuten on asia jota kenties kannattaisi sunkin harjoitella, vaikkapa siellä hiekkalaatikolla...

 

Hmm...tääkin on ihan tyhmää kommentoida tätä ketjua, joka on aloitettu jo viime vuoden toukokuussa...aloittajahan saattaa jo löytyä vaikka tuolta työtön/uudestaan kotiäiti -palstalta.

 

Tässä juuri palailin kotiäidin uraltani takaisin työelämään ja kotona vietetyn vuoden jälkeen mielessäni pyöri vain yksi kysymys. Ovatko kotiäidit älyllisesti alempana kuin muut ihmiset?

Itselläni ainakin tuntui, että älykkyysosamääräni putosi monta astetta siellä kakkavaipojen, puurolautasten ja hiekkalaatikoiden maailmassa.

Ja voi herran jestas ne muut kotiäidit!!! Eihän niiden puheissa ollut muuta kuin kotia ja lapsia... sellaisten asioiden jatkuva vatvominen varmasti sulattaa kenen tahansa aivot...

Toki minäkin rakastan lastani ja minusta on ihanaa viettää aikaa hänen kanssaan, mutta ihminen tarvitsee myös muunlaista älyllistä virikettä. Eihän lapsellekkaan voi tehdä hyvää, jos äiti on aivoton.....

Minkälainen onkaan sellaisen naisen pääkoppa, joka viettää vuosikaudet kotona ja hiekkalaatikolla muiden kaltaistensa kanssa????????

Kyllä näin on!

 

Miksi pitäis puhua hiekkalaatikolla vaan niistä kakkavaipoista?!?! Mä ainakin puhun kaikesta muusta... toki lapsistakin, mut niin tein töissä ollessanikin.

 

Ou nou!! =O

Mä oon pph. Ensin hoitanu omat lapseni kouluikään ja nyt hoidan kouluikään vielä muidenkin lapset. Mun aivot on varmaan valahtaneet jo takataskuun...

Eihän nyt lasten parissa viihtyvällä tokikaan voi olla älyllistä elämää eikä elää kodin ulkopuolella.. nimim. erilaisissa luottamustoimissa oleva ja väitöskirjaa vapaa-ajalla tekevä pph.

 

Tässä juuri palailin kotiäidin uraltani takaisin työelämään ja kotona vietetyn vuoden jälkeen mielessäni pyöri vain yksi kysymys. Ovatko kotiäidit älyllisesti alempana kuin muut ihmiset?

Itselläni ainakin tuntui, että älykkyysosamääräni putosi monta astetta siellä kakkavaipojen, puurolautasten ja hiekkalaatikoiden maailmassa.

Ja voi herran jestas ne muut kotiäidit!!! Eihän niiden puheissa ollut muuta kuin kotia ja lapsia... sellaisten asioiden jatkuva vatvominen varmasti sulattaa kenen tahansa aivot...

Toki minäkin rakastan lastani ja minusta on ihanaa viettää aikaa hänen kanssaan, mutta ihminen tarvitsee myös muunlaista älyllistä virikettä. Eihän lapsellekkaan voi tehdä hyvää, jos äiti on aivoton.....

Minkälainen onkaan sellaisen naisen pääkoppa, joka viettää vuosikaudet kotona ja hiekkalaatikolla muiden kaltaistensa kanssa????????

Samaa mieltä

Olin yli 2v kotona kuopuksen kanssa ja siinä oli ihan tarpeeksi.En tiedä mitään niin puuduttavaa kuin olla pelkästään kotona vuosikausia.Ns. perhekerhot- ja mammapiirit ei ole mua varten.Samaa rutiinia päivästä toiseen ja sosiaaliset kontaktit oli vähissä,mitä nyt välillä juttelin muiden äitien kanssa pihalla.
Suurinosa kotiäideistä oli juuri sellaista porukkaa ettei niillä ollut mitään muita intressejä kuin lapset- ja kirpparit.Oikeasti,jokainen täyspäinen aikuinen tarvitsee muutakin elämää....

Mie kyl sanon et on se "kotiäitistä" kiinni millaista se elämä on silloin kotona olessa. Mie en ole kyllä kertakaan kokenu päiviä samanlaiseksi,mut mie en istukaan päivittäin hiekkiksen laidalla/mammakerhoissa.Kuka estää opiskelemasta jotain kun on kotiäitinä,mulla jo toinen ammatti tulossa tässä kotiäiti aikana.
Mie epäilen et se on älykyydenpuutetta jos ei kotona olosta/lasten hoidosta saa irti mitään

Hyvä jos viihdyt kotona! Minä en viihtynyt,vaikka yritin keksiä vaikka mitä tekemistä.Leikki-ikäisen kanssa oli ulkoiltava,huvitti tai ei.Pakko oli laittaa ruokaa,siivota (tuntui että sai koko ajan siivota- tai korjata sotkuja).Oli vaikeaa löytää samanhenkistä seuraa ja tunsin itseni yksinäiseksi.Miehen työn takia (työmatkoja,epäsäännöllinen työ) olin paljon lasten kanssa.Ihanaa oli palata töihin!!! Tuntui kun olisin herännyt "koomasta",piristyin ja sain omaa elämää taas.

 

Aloitus oli kieltämättä provosoiva mutta kylläpä moni veti herneen nekkuun Ymmärsin ap:n pointin,itse en kerennyt kotona ollessa lukemaan yhtään kirjaa,puhumattakaan opiskelusta.Nyt on taas aikaa keskittyä muihin juttuihin....

Maalman tyhmin idea kaivaa tää ketju tapeltavaksi...
Mutta kun mulle on nyt tarjottu vaativaa työtä -vastuullista ja aikaa vievää yrityksen osakkuutta- ja mä taas olen ihan pallo hukassa just siksi, että pelkään, että ei jää enää aikaa mihinkään kivaan...
Missä välissä sit lukee, jos tahti on 7.00 töihin ja viideltä kotiin, sit ruoka ja sen jälkeen onkin takki niin tyhjä, että hyvä että jaksaa silmät auki tuijottaa telkkaria, kun tällä osa-aikatyölläkin, millä mä olen ´viimevuodet menny -tosin ilman täyspainosia äitiyslomia- tuntuu että pää hajoo ja kadehsdin kuollakseni kotiäitejä.
Mulla on tällähetkellä kahdet etä opinnot kesken ja kolmas jäi joskus roikkumaan ja sen haluaisin ottaa uudelleen työnalle, mutta jos ottaa työn vastaan, ei toivoakaan....
Joo...siis mä probvosoin edelleen mielipiteelläni, että vaan älyllisesti rajoittunbeet ihmiset, joilla on huono mielikuvitus tarvii työtä virikkeekseen... Mutta kun mä en tiedä mitä mä teen :headwall:
Ja kysymys kuuluu, miten työpäivän lisäsksi ehtii tehdä jotain mukavaa, kun lapset ei sen työpäivän aikana häviä mihinkään, vaan tarvii illalla vanhempiaan ja vanhemmillekkaan ei taida työpaikka lounas riittää, vaan illalla on pakko syödäkin ja kutakuinkin puhtaissa vaatteissakin olis kiva liikkua...Mä en edes oleta, että siivoisin enää töiden lisäksi |O se kun on ainut, minkä voi jättää tekemättä niin, että siitä kärsii kutakuinkin vaan oma pää.

 

Tässä juuri palailin kotiäidin uraltani takaisin työelämään ja kotona vietetyn vuoden jälkeen mielessäni pyöri vain yksi kysymys. Ovatko kotiäidit älyllisesti alempana kuin muut ihmiset?

Itselläni ainakin tuntui, että älykkyysosamääräni putosi monta astetta siellä kakkavaipojen, puurolautasten ja hiekkalaatikoiden maailmassa.

Ja voi herran jestas ne muut kotiäidit!!! Eihän niiden puheissa ollut muuta kuin kotia ja lapsia... sellaisten asioiden jatkuva vatvominen varmasti sulattaa kenen tahansa aivot...

Toki minäkin rakastan lastani ja minusta on ihanaa viettää aikaa hänen kanssaan, mutta ihminen tarvitsee myös muunlaista älyllistä virikettä. Eihän lapsellekkaan voi tehdä hyvää, jos äiti on aivoton.....

Minkälainen onkaan sellaisen naisen pääkoppa, joka viettää vuosikaudet kotona ja hiekkalaatikolla muiden kaltaistensa kanssa????????

Hienoa. Oikein näkyy kuinka älykkyytesi on päässyt kukkaansa nyt kun olet työelämässä.

 

Aloitus oli kieltämättä provosoiva mutta kylläpä moni veti herneen nekkuun Ymmärsin ap:n pointin,itse en kerennyt kotona ollessa lukemaan yhtään kirjaa,puhumattakaan opiskelusta.Nyt on taas aikaa keskittyä muihin juttuihin....

Miten ihmeessä aikasi muka lisääntyy töihin mennessäsi? Eikö silloin vapaa-aika tule käytettyä vielä tiiviimmin lasten ja kotitöiden parissa, kun päivällä kotitöitä ei ole tehty??? En tajua oikeasti.

 

En mä ookkaan hiekkalaatikolla ku lapset.

 

Tunnustan :wave:

Olen eripituisia pätkiä ollut kotiäitinä yhden ja kahden lapsen kanssa. Nytkin olen, kun kolmatta odotellaan.

Jos olen pelkästään kotona, tekemättä mitään sivuduunia/opiskelematta/harrastamatta mitään aivoja rasittavaa, niin kyllä mä tyhmenen.
Ihan rehellisesti omastakin mielestäni.

Enkä väitä että se olisi huono asia hetkittäin, mutta nyt kun tiedossa on pidempi rupeama kotona, niin aion kyllä opiskella/ehkä jossain vaiheessa tehdä osa-aikatöitäkin samalla.

On ihan ok jättää aivot välillä narikkaan, joksikin aikaakin. Mutta kun huomaan itse, että alan olla järkijättö, niin silloin alan myös turhautua. Se johtaa siihen, että musta ei ole enää kiva olla kotona ja silloin lastenkin oleminen alkaa olla hankalaa.

Eri asia sitten on, onko se täysipäiväinen työ ainoa vaihtoehto pitää älykkyysosamääränsä siedettävällä tasolla. Joillekin ehkä on, mulle riittää vähempikin vastapainoksi hiekkalaatikolle ja paskavaipoille. Ja jotkut ei tarvitse mitään vastapainoksi. Ihmisestähän tämäkin on kiinni.

 

Siellä hiekkalaatikollahan vasta fiksua porukkaa on, vaikka kurikset päällä ja topattuina vähän pöljiltä näyttää. Siellä olen käynyt upeita keskusteluja lapio kädessä tulevaisuudentoiveittemme kanssa.

 

Oikeastaan, se on jopa tieteellisesti todistettu, että kotiäitien älykkyysosamäärä on pienempi kuin työssäkäyvien.

Sitä sitten sopii vaan pohtia miten viisas olisin jos en olisi kotona :saint:

 

Oikeastaan, se on jopa tieteellisesti todistettu, että kotiäitien älykkyysosamäärä on pienempi kuin työssäkäyvien. Johtuu juuri siitä "vaippa, tuttipullo, päiväuni" kierteestä... Onneksemme se älykkyys osamäärä kasvaa palatessamme töihin, eli on vaan hetkellistä tuo tila

Onhan luonnolla myös hyvä syy siihen, tarkoitushan on että keskittyisit ainoastaan olennaiseen...

Kyllähän kotiäitikin voi lukea kaikenlaista, ei 7päivää-lehteä ja kehittää itseään...

 

Älyn hupenemisesta en tiedä mutta kyllä mulla täällä kotona hermo lepää, kun ei tarvi kuunnella työkavereiden jaaritteluja lapsistaan

 

Tässä juuri palailin kotiäidin uraltani takaisin työelämään ja kotona vietetyn vuoden jälkeen mielessäni pyöri vain yksi kysymys. Ovatko kotiäidit älyllisesti alempana kuin muut ihmiset?

Itselläni ainakin tuntui, että älykkyysosamääräni putosi monta astetta siellä kakkavaipojen, puurolautasten ja hiekkalaatikoiden maailmassa.

Ja voi herran jestas ne muut kotiäidit!!! Eihän niiden puheissa ollut muuta kuin kotia ja lapsia... sellaisten asioiden jatkuva vatvominen varmasti sulattaa kenen tahansa aivot...

Toki minäkin rakastan lastani ja minusta on ihanaa viettää aikaa hänen kanssaan, mutta ihminen tarvitsee myös muunlaista älyllistä virikettä. Eihän lapsellekkaan voi tehdä hyvää, jos äiti on aivoton.....

Minkälainen onkaan sellaisen naisen pääkoppa, joka viettää vuosikaudet kotona ja hiekkalaatikolla muiden kaltaistensa kanssa????????

Ahaa. Vai jouduit sitten vastahakoisesti töihin? Voi parkaa. säälittää sinut

 

Kyllä minultakin (se vähäinen) älykkyysosamäärä putoaisi, jos pyörisin vain hiekkalaatikolla ja puhuisin puurosta ja kakkavaipoista. Tällaisten mammojen kanssa minulla ei hirveästi yhteistä olekaan.

Mutta niinpä sitä vaa kerkeää hyvin harrastaa ja opiskella, kun ei käy töissä vaan hoitaa lapset kotona niin ne harrastuspoissaolot eivät ole ajallisesti suhteutettuna kovinkaan suuria.

Kuka sitä käskee vaan siellä sisällä tai hiekkalaatikolla istumaan?

 

Jooh!

 

Voi veikkoset, minä olen älyllisesti hyvin vaativassa ja vastuullisessa työssä. On ollut ihanaa olla kotona ja jättää välillä aivot narikkaan. Jonkun päivän suurin murhe on ollut, että keitänkö kaura- vai mannapuuroa. Mikä vapauden tunne puhua vain vaipoista, lapsista ym. Ammattikirjallisuutta olen kuitenkin aina välillä lueskellut.

Eiköhön se äö taas nouse, kun palaan takaisin töihin. =)

Miten kävi?

 

Älyn hupenemisesta en tiedä mutta kyllä mulla täällä kotona hermo lepää, kun ei tarvi kuunnella työkavereiden jaaritteluja lapsistaan

 

Hyvä jos viihdyt kotona! Minä en viihtynyt,vaikka yritin keksiä vaikka mitä tekemistä.Leikki-ikäisen kanssa oli ulkoiltava,huvitti tai ei.Pakko oli laittaa ruokaa,siivota (tuntui että sai koko ajan siivota- tai korjata sotkuja).Oli vaikeaa löytää samanhenkistä seuraa ja tunsin itseni yksinäiseksi.Miehen työn takia (työmatkoja,epäsäännöllinen työ) olin paljon lasten kanssa.Ihanaa oli palata töihin!!! Tuntui kun olisin herännyt "koomasta",piristyin ja sain omaa elämää taas.

Mies olisi voinut etsiä toisenlaisen työn.
Missä lapset nyt ovat?