EI kaikki duunarimiehet oo näemmä samanlaisia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Syystuuli84
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Syystuuli84

Vieras
Oon tässä ollut pilke silmäkulmassa haku päällä kesästä lähtien. Kaikennäköisiä ja- kokoisia miehiä on tullut tavattua ja yhteiskunnallinen asemakin on vaihdellut hyvinkin paljon. Olen päättänyt olla ennakkoluuloton, mutta tähän mennessä kaikkia tapaamiani "duunarimiehiä" on yhdistänyt samat asiat:

- Kiinnostus autoihin, huomaa että ajavat kalliimmalla autolla kuin mihin olisi varaa
- Eniten kiinnostaa action-leffat ja musiikkimaku on omasta mielestäni huono (tai ainakin yksipuolinen)
- Puhuvat paljon rahasta vaikka sitä ei ilmeisesti ihan hirveästi ole. Kuitenkin hieman rehvastelevaan tyyliin
- Mistään yhteiskunnallisesta, filosofisesta tms. aiheesta keskustelu aika mahdotonta
- Hieman suvaitsemattomia, ymmärtävät oman elämäntapansa, mutta ei kauhean paljon muita.

No nyt tapasin kanssa duunarin. Mies esittäytyi duunarina, eikä mitenkään yrittänyt kehuskella esim. tulotasolla, autolla tms. No, selvisi sitten että ihan tavallinen duunari ei ollutkaan kysessä. Ei ainakaan noihin aikaisempiin verrattuna. Musiikkimaku ei kyllä ollut samankaltainen kuin itselläni, mutta ainakin tuntui tuntevan musiikkia laajalti. Keskustella hänen kanssaan voi mistä vaan. Melkein teki mieli kysyä, että miksi sä "oot vaan duunari". No lopulta selvisi, että mies on aikoinaan opiskellut yliopistossa. No olis pitänyt arvata... Mutta jotain hämminkiä oli tullut ja miehen opinnot keskeytyivät. Aihe oli selvästi miehelle arka, mutta aistin jotenkin, että toisaalta hän haluaisi käsitellä niitä asioita, mutta ei ihan heti.

Tunnetteko te sellaisia miehiä, jotka ovat päässeet yliopistoon tms. mutta sitten elämä ei ole ihan mennytkään niin kuin piti. Miksi niin on käynyt. Kiinnostaisi juuri tietää, että mitä erilaisia syitä sellaiseen on. Ja onko tämmösillä miehillä yleensä joku todella paha luuranko kaapissa, joka vaivaa vieläkin. Itse olen suvaitsevainen ja auttamishaluinen (joskaan en mikään läheisriippuvainen) ja koen mielenkiintoisen "epäonnistujan" parempana vaihtoehtona kuin pystyynkuolleen perustyypin. Ei tämä silti sitä tarkoita, että luusereita erikseen hakisin, mutta... no vaikea selittää. Mitäs mieltä? Onko kokemuksia?
 
Sitä mieltä, että ihmetyttää tapasi jaotella ihmisiä lokeroihin. "Duunarit", "yliopistolaiset", "epäonnistujat", "läheisriippuvaiset", "perustyypit", "luuserit"...

Huuhhuh.

En mä ihmisiä tositilanteissa lokeroi, mutta yritän vähän yleistää, koska se helpottaa tämän asian käsittelyä. Kyllä mä sen olen huomannut, että joka ikinen ihminen on erilainen. Noista mainitsemistani "duunarimiehistä" kaikki olivat kyllä toisistaan erilaisia monilla tavoin, mainitsin vain ne yhdistävät tekijät. Ja pakko vielä sanoa, että monissa muissa miehissä on nuo täsmälleen samat ominaisuudet - ammattiryhmästä riippumatta.
 
No en tunne miestä, itse olen duunari jonka opinnot yliopistossa jäivät gradua vaille kesken. Itsestäni ei sitä mielestäni huomaa muuta kuin siitä että olen kova kyseenalaistamaan ja laittamaan asioita "päälaelleen". Toisaalta, olin sellainen jo lapsena, tuskin johtuu yliopistosta. Se vaan ehkä jotenkin tuki sitä että asiat voi ihan oikeasti nähdä monella eri tavalla...
 
[QUOTE="Vieras";29088361]No en tunne miestä, itse olen duunari jonka opinnot yliopistossa jäivät gradua vaille kesken. Itsestäni ei sitä mielestäni huomaa muuta kuin siitä että olen kova kyseenalaistamaan ja laittamaan asioita "päälaelleen". Toisaalta, olin sellainen jo lapsena, tuskin johtuu yliopistosta. Se vaan ehkä jotenkin tuki sitä että asiat voi ihan oikeasti nähdä monella eri tavalla...[/QUOTE]

No tällä miehellä se ei mennyt niin, että työelämä vei mukanaan. Harvapa nyt niin tekee, että menee yliopistoon opiskelemaan ja sitten toteaakin, että "hei, mähän pääsenkin tehtaaseen duuniin! Jesh, lopetanpa opinnot.". Kyllä tämä mieskin vitsaili siitä, että lukion jälkeen olis saanut jatkaa kesäduunissaan vaikka ikuisesti, mutta "hänpä päätti lähteä hukkaamaan 5 vuotta elämästään yliopistossa."

Hän on juuri tuollainen kyseenalaistaja, positiivisessa mielessä. Ja on ollut sellainen aina ja se on helppo uskoa. Mä uskon, että yleensä juuri sellaiset tyypit tuonne yliopistolle eksyykin.

Minkälaista duunia teet ja oletko tyytyväinen tilanteeseesi?
 
Ihmettelen kyllä että mitä muita mielestäsi on kuin duunareita jos kyse on työntekijöistä?

Akateemisia duunareita?

Kun ainakaan omalla työpaikalla työtehtävät eivät juuri eroa siitä onko ihmisen koulutus teknikko, insinööri vai diplomi-inssi. Olen itse lähtenyt työelämään kesken opintojen, ja tehnyt opinnot myöhemmin loppuun. Mielestäni mua ei ole katsottu työpaikalla luuseriksi koska opinnot roikkui eikä sen enempää tilanne muuttunut kun opinnot valmistui.

Vaikuttaisi että eniten tuota akateeminen - duunari -vertailua ylläpitävät yliopistossa muutaman vuoden opiskelleet, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin parempaa ihmisrotua. Työelämässä selviää, että ihmiset ovat lopulta hyvin samanlaisia, vaikka joillakin on parempi koulutus kuin toisilla. Koulutusaste ei määritä ihmisarvoa.
 
Tunnen ihmisen, joka esitteli olevansa akateemisesti työtön. Eli siis parempi kuin duunari :D miksi lokeroida ihmisiä työn tai ylipäätään minkään perusteella. Kaikki kai me ollaan omia persooniamme :)
 
Minä olen naimisissa ihan perusduunarin kanssa, mutta mikään noista mainitsemistasi listassa ei pidä paikkansa hänen kohdallaa. Sen sijaan tunnen useampiakin yliopiston käyneitä ja hyvän koulutuksen saaneita, jotka ovat kiinnostuneita autoista ja pröystäilevät rahalla.

Hyviä keskusteluja olen käynyt kaikenlaisen koulutustason saaneiden kesken.
 
No jopa nostaa karvoja pystyyn porukalla. Höllentäkää nyt sitä pipoa, jooko. Siis kyllä, aloittaja sanoi sen kauhean duunari-sanan, vielä moneenkin kertaan.

Pitääkö siitä nyt niin sokean närkästyksen varaan päätyä ettei pysty tekstiä lukemaan ja näkemään muiden sanojen osoittamaa asennetta?
 
Sitä mieltä, että ihmetyttää tapasi jaotella ihmisiä lokeroihin. "Duunarit", "yliopistolaiset", "epäonnistujat", "läheisriippuvaiset", "perustyypit", "luuserit"...

Huuhhuh.

Todellakin.
Eikä kaikki älykötkään hakeudu yliopistoon.
Opinnot voi jäädä kesken monista syistä, onko niitä nyt niin vaikea keksiä? Vaikka että ala oli väärä eikä kiinnostanut?
 
[QUOTE="vieras";29088901]No jopa nostaa karvoja pystyyn porukalla. Höllentäkää nyt sitä pipoa, jooko. Siis kyllä, aloittaja sanoi sen kauhean duunari-sanan, vielä moneenkin kertaan.

Pitääkö siitä nyt niin sokean närkästyksen varaan päätyä ettei pysty tekstiä lukemaan ja näkemään muiden sanojen osoittamaa asennetta?[/QUOTE]

No kun tuosta tekstistä juuri kävi ilmi, että aapeen mielestä kaikki duunarit ovat samanlaisia, vaikka otsikossa väittikin toista.

Miksi täällä tartutaan duunari-sanaan. Ei minulle ainakaan siitä tule mitään negaatioita, kuten tulee sanasta akateeminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja insinööri-äiti;29088938:
No kun tuosta tekstistä juuri kävi ilmi, että aapeen mielestä kaikki duunarit ovat samanlaisia, vaikka otsikossa väittikin toista.

Itse taas olin lukevinani toisin. Oli tavannut erilaisia ihmisiä, joista jotkut olivat olleet duunareita. Olisi varmaan lopettanut näiden tapaamisen jos oikeasti uskoisi että poikkeuksetta olisivat samanlaisia? Jos ei yksi toimisi, eivät toimisi muutkaan?

Hän ei edelleenkään väittänyt kaikkia samanlaisiksi. Totesi sen sijaan, että tähän mennessä kaikkia olivat yhdistäneet samat tekijät. Oli kuitenkin tavannut nyt poikkeuksen, eli ei ollut jumittunut johonkin tiettyyn stereotypia-asenteeseen.

Kyllä me ihmiset luemme tekstejä niin eri tavoin... :)


Aloittajalle: en nyt varsinaiseen pääasiaan eli kysymykseesi kokemuksista voi paljoa sanailla. Voin omasta puolestani vain kertoa, että avomieheni ja minä emme ole erityisen korkeasti koulutettuja, vaikka älyä riittäisi (en kehuskele yliälykkyydellä, mutta kyllä se yliopistoon riittäisi joka tapauksessa). Taipumukset eivät kuitenkaan sinne vieneet. Voisi myös sanoa, että niihin opiskeluelämän aikoihin oli molemmilla elämässä tietynlaisia elämän kasvukipuja, mikä myöskin heikensi akateemisen suuntautumisen motivaatiota. Ei mitään sellaisia pysyviä asioita kuitenkaan että luurankoja tippuis kaapeista tai laatikoista nykyisin.

Olen kuullut koulubussikuljettajan työn psykologisista nikseistä, ja hahmottanut tietokoneohjelmoinnin esteettisen kauneuden puolet. Kaikissa ammateissa on omat juttunsa, jos työntekijä osaa ne sieltä poimia ja taitojaan sekä älyään niissä toteuttaa.
 
Minulta jäi yliopisto kesken (kolme kertaa!) diagnosoimattoman adhd:n takia. En kyllä ole mies, mutta luulen, että on miehiäkin, joilla on sama syy kuin minulla :xmas:

Olen huomannut, että työni takia minua ei kovin fiksuna pidetä. Aika usein tämä harhakäsitys häviää, kun ihmiset kanssani keskustelevat.
 

Yhteistyössä