Ei kai koskaan naimisiin...

[ap]

Ollaan oltu yhdessä kolmisen vuotta, ja meillä on 1 -vuotias poika. Kihloissa ollaan oltu vuosi, mutta häistä ei mies ole sanonut sanaakaan. Minä olen siinä suhteessa vanhanaikainen, että haluaisin mennä naimisiin kun lapsikin kerran on tehty. En halua miestä pakottaa tai "puhua ympäri" (hän kyllä tietää että olen tällainen vanhanaikanen) ja siksi joskus mietin, että eroan hänestä. Ja etsin jonkun, joka haluaa sitoutua ihan oikeasti. Koska varmasti tuolla jossain on joku, joka rakastaa minuakin...

Pitäiskö sun "muistuttaa" sun miestä tästä asiasta, että sä haluaisit naimisiin...ei miehet tollasia varmaankaan niin kauheesti ajattele....
Ihan siis sillain ohimennen vaan mainitset sille
Toivottavasti vielä pääset naimisiin :hug:

Kiitos kivoista sanoista... Kyllä varmasti tulen yhden kerran asiasta hänelle mainitsemaan, jos oikeasti päätän eron olevan se toinen vaihtoehto. Onhan meillä yhteinen lapsikin, ja siksi ei saa olla tyhmänylpeä.

 

[mie]

uskonut, että menemme naimisiin pian. Mutta se ei taida tulla tapahtumaan. Siksi olen alkanut ajatella nyt eroa. Mitä kummallista siinä on? Rakastunut mies ei roikuta naista kahden vaiheilla vuosikausia avopuolisona. Vaan menee naimisiin, jos se on hänelle tärkeää. Elämä on ainutkertainen lahja, eikä sitä kannata tuhlata epätyydyttävissä suhteissa vaikka toinen kiva ja itselle rakas olisikin.

Anteeksi, mutta

Heh.. kahden vaiheilla roikottamistahan se on, että mies on tehnyt lapsen sinun kanssasi

 

[vieras]

Me olemme olleet yhdessä yli 10v, ja kihloissa vuosia (koska halusin niin, mies suostui). Otin itse puheeksi naimisiin menon, on viime aikoina alkanut tulla tärkeämmäksi asiaksi mielessäni. Miehellä oli ajatus, että haluan isot kirkkohäät, siksi ei ollut innostunut ajatuksesta. Nyt yhdessä tuumin olemme sopineet vihkimisestä maistraatissa. Olisi toki ollut kiva, jos ajatus olisi ollut kosintoja myöten miehen, mutta hyvä näinkin.

 

[ap]

Jos sä ap olisit oikein vanhanaikainen niin teidänhän olisi pitänyt mennä naimisiin jo ennen lasta

No ei vaan. Ei mekään olla naimisissa ja yhdessä oltu 12 vuotta. Nyt jos menisimme naimisiin niin ei se kyllä meidän sitoutumiseen tai rakastamiseen mitenkään vaikuttaisi! Ennemmin väittäisin, että kun teillä on jo lapsi niin se sitoo teitä enemmän yhteen kuin mikään avioliitto ikinä.

Sitähän ne naimattomat naiset aina toitottaa...Kait itselleen lohduksi. Vaimolla ja asuinkumppanilla on iso ero. Jo juridisestikin. Ei tulisi leskeneläkettä eikä mitään, jos miehelle sattuisi jotain.

"Itselleen lohduksi..." Väitätkö että häiden jälkeen rakastat enemmän miestäsi kuin nyt? Tai että naimisissa olevat aina poikkeuksetta olisivat enemmän sitoutuneita toisiinsa kuin avoliitossa olevat? Ihan totta, mieti nyt miten heppoisesti niitä eroja otetaan nykyisiin. Ihan yhtä sitoutunut voi olla ilman sitä avioliittoakin. Mutta ymmärrän kyllä tuon juridisen puolen!

En. mutta väitän, että rakastunut mies, joka itsekin uskoo avioliittoon, vie kumppaninsa vihille. Tarkoitan sitä, että tuolla lapsi sitoo enemmän-ajatuksella on hyvä lohduttautua...

 

[vieras]

Toivottavasti miehesikin löytää joskus jonkun, jota hän voi rakastaa omalla tavallaan.

Niinpä.

 

[ap]

uskonut, että menemme naimisiin pian. Mutta se ei taida tulla tapahtumaan. Siksi olen alkanut ajatella nyt eroa. Mitä kummallista siinä on? Rakastunut mies ei roikuta naista kahden vaiheilla vuosikausia avopuolisona. Vaan menee naimisiin, jos se on hänelle tärkeää. Elämä on ainutkertainen lahja, eikä sitä kannata tuhlata epätyydyttävissä suhteissa vaikka toinen kiva ja itselle rakas olisikin.

Anteeksi, mutta

Heh.. kahden vaiheilla roikottamistahan se on, että mies on tehnyt lapsen sinun kanssasi

Se lapsi oli vahinkoraskaus.

 

[ap]

Toivottavasti miehesikin löytää joskus jonkun, jota hän voi rakastaa omalla tavallaan.

Niinpä.

Sitä minäkin toivon.

 

[chrissy]

otat asian puheeks miehen kanssa ja sitten kuulet mitä mieltä on asiasta. miksi odottaa miehen aloitetta?

 

[vieras]

Ollaan oltu yhdessä kolmisen vuotta, ja meillä on 1 -vuotias poika. Kihloissa ollaan oltu vuosi, mutta häistä ei mies ole sanonut sanaakaan. Minä olen siinä suhteessa vanhanaikainen, että haluaisin mennä naimisiin kun lapsikin kerran on tehty. En halua miestä pakottaa tai "puhua ympäri" (hän kyllä tietää että olen tällainen vanhanaikanen) ja siksi joskus mietin, että eroan hänestä. Ja etsin jonkun, joka haluaa sitoutua ihan oikeasti. Koska varmasti tuolla jossain on joku, joka rakastaa minuakin...

Miksi menisit naimisiin sellaisen kanssa, josta olisit valmis nyt eroamaan?

Olen sen verran vanhanaikainen, että minun mielestä toista pitää rakastaa ehdoitta ja täysillä voidakseen mennä naimisiin.

 

[VieraS]

En ihan ymmärrä et jos naimisiinmeno on niin tärkeää, kuten ap:lle tuntuu olevan, niin miksei asiaa tehdä selväksi kumppanille? Kyllä kai parisuhteessa tällaiset asiat otetaan kunnolla esille, ja jos kysymyksessä on toiselle elintärkeä asia, vuosikausien unelma, josta oma onnellisuus on kuunni, niin toinen jopa mielellään joustaa? Väännä rautalangasta jos ei muuten mene perille.

 

[vieras]

musta kuulostaa omituiselta,että sä olisit valmis eroamaan miehestä ihan vain tuon avioliiton takia.se että miehes ei halua vielä naimisiin ei tosiaan tarkoita etteikö rakastaisi sua..sun rakkauden mä ennemmin kyseenalastaisin kun kerran olet valmis ehkä jopa eroamaan noin pienen asian takia..

 

[vieras]

Minä ymmärrän ap:n ajatusta hyvin. Itsekään en kestäisi tuota tilannetta. Muille voi sopia avoliitto pysyväisluontoisesti ja se on ok, mutta itse koen turvallisempana ja "sitoutuneempana" avioliiton. Konservatiivista? Ehkä, mutta minulle kuitenkin tärkeää.

 

[heillo]

Jos sä ap olisit oikein vanhanaikainen niin teidänhän olisi pitänyt mennä naimisiin jo ennen lasta

No ei vaan. Ei mekään olla naimisissa ja yhdessä oltu 12 vuotta. Nyt jos menisimme naimisiin niin ei se kyllä meidän sitoutumiseen tai rakastamiseen mitenkään vaikuttaisi! Ennemmin väittäisin, että kun teillä on jo lapsi niin se sitoo teitä enemmän yhteen kuin mikään avioliitto ikinä.

Sitähän ne naimattomat naiset aina toitottaa...Kait itselleen lohduksi. Vaimolla ja asuinkumppanilla on iso ero. Jo juridisestikin. Ei tulisi leskeneläkettä eikä mitään, jos miehelle sattuisi jotain.

"Itselleen lohduksi..." Väitätkö että häiden jälkeen rakastat enemmän miestäsi kuin nyt? Tai että naimisissa olevat aina poikkeuksetta olisivat enemmän sitoutuneita toisiinsa kuin avoliitossa olevat? Ihan totta, mieti nyt miten heppoisesti niitä eroja otetaan nykyisiin. Ihan yhtä sitoutunut voi olla ilman sitä avioliittoakin. Mutta ymmärrän kyllä tuon juridisen puolen!

En. mutta väitän, että rakastunut mies, joka itsekin uskoo avioliittoon, vie kumppaninsa vihille. Tarkoitan sitä, että tuolla lapsi sitoo enemmän-ajatuksella on hyvä lohduttautua...

Ymmärrän sua varsin hyvin. Rakastunut mies, joka haluaa elää loppuelämänsä toisen kanssa (ja nainen pitää naimisiinmenoa hyvin tärkeänä) vie kyllä naisensa vihille. Ei pitäisi olla siitä kiinni.

Sen sijaan sellaiset miehet, jotka ei avioliitosta välitä kuten ei nainenkaan, asia on aivan eri.

Ymmärrän sua ap varsin hyvin. Ehkä sun tulisi kysyä mieheltä suoraan, että koska haluaa mennä naimisiin? Olettehan kihloissa ja sopineet meneen naimisiin, niin mikset voi siitä ihan suoraan puhuakin? Jos taas mies ei suostu edes puhumaan asiasta, niin ota kihlasormus pois ja sano, että eihän tällä olekaan mitään merkitystä kun ei voi edes häistä puhua. Tämänhän pitäisi olla lupaus avioliitosta, eikä sitä voi olla lupautunut mistään, jos ei kykene edes keskustelemaan aiheesta. Elele ilman sormusta ja ota vasta sit käyttöön kun mies tajuaa mitä virkaa sormuksella ylipäätään on.

 

[Rytkäätys]

Mutta miks mennä kihloihin jos ei aio naimisiin????
Tää ei ymmärrä...

Ei ymmärrä tämäkään. Kihlaus on lupaus naimisiin menosta. Kihlasormus on monelle nykyään merkityksetön.

 

[ap]

Ollaan oltu yhdessä kolmisen vuotta, ja meillä on 1 -vuotias poika. Kihloissa ollaan oltu vuosi, mutta häistä ei mies ole sanonut sanaakaan. Minä olen siinä suhteessa vanhanaikainen, että haluaisin mennä naimisiin kun lapsikin kerran on tehty. En halua miestä pakottaa tai "puhua ympäri" (hän kyllä tietää että olen tällainen vanhanaikanen) ja siksi joskus mietin, että eroan hänestä. Ja etsin jonkun, joka haluaa sitoutua ihan oikeasti. Koska varmasti tuolla jossain on joku, joka rakastaa minuakin...

Miksi menisit naimisiin sellaisen kanssa, josta olisit valmis nyt eroamaan?

Olen sen verran vanhanaikainen, että minun mielestä toista pitää rakastaa ehdoitta ja täysillä voidakseen mennä naimisiin.

Niin minä rakastankin. Mutta hän ei taida rakastaa minua ihan samalla tavalla. Ehkä se ero olisi myös hänen vapaaksipäästämistään, koska ei hän taida haluta minuun lopullisesti sitoutua. Kun ystävät ovat leikkimielisesti kyselleet häistä, mies aina vaihtaa puhhenaihetta nanosekunnissa ja näyttää enemmänkin vaivaantuneelta. On alkanut tuntua, että minä en ole se hänen juttunsa. Vaan joku ihan muu. Voi olla, että mies on kanssani tasan siksi, että meillä on se lapsi.

 

[ap]

En ihan ymmärrä et jos naimisiinmeno on niin tärkeää, kuten ap:lle tuntuu olevan, niin miksei asiaa tehdä selväksi kumppanille? Kyllä kai parisuhteessa tällaiset asiat otetaan kunnolla esille, ja jos kysymyksessä on toiselle elintärkeä asia, vuosikausien unelma, josta oma onnellisuus on kuunni, niin toinen jopa mielellään joustaa? Väännä rautalangasta jos ei muuten mene perille.

Kyllä minun mies tietää, että se on mulle tärkeää. Asia juteltiin silloin kihlautumisen yhteydessä...

 

[vieras]

En oikein ymmärrä... Haluat naimisiin saman miehen kanssa josta haluat myön erota...? Naimisiin... tai ero? Siis mitä järkee! Sä et kyllä miestäsi rakasta! Jos ei suostu vihille ni ero, huh huh...

Keskustelkaa asiasta. Syyttämättä, vaatimatta ja uhkeilematta erolla. Kerro miehelle että asia on sulle TÄRKEÄ. Jos miehellä ei ole mikään ideologia että "Ei avioliitto" (joillakin NAISILLAKIN on!) niin mielestäni hänen tulisi suostua kun asia on sulle noin tärkeä. Mutta molempien pitää olla tyytyväisiä ratkaisuun!

Mä oon naimisissa mieheni kanssa, mut samalla tavalla rakastaisin sitä ilman sitä paperia. Ihana mies se oli avomiehenäkin, ja on nytkin.

 

[vieras]

minä en ees välttämättä halua naimisiin...hyvin menee näinkin.mies oes kyllä halukas menemään naimisiin.

 

[vieras]

Ollaan oltu yhdessä kolmisen vuotta, ja meillä on 1 -vuotias poika. Kihloissa ollaan oltu vuosi, mutta häistä ei mies ole sanonut sanaakaan. Minä olen siinä suhteessa vanhanaikainen, että haluaisin mennä naimisiin kun lapsikin kerran on tehty. En halua miestä pakottaa tai "puhua ympäri" (hän kyllä tietää että olen tällainen vanhanaikanen) ja siksi joskus mietin, että eroan hänestä. Ja etsin jonkun, joka haluaa sitoutua ihan oikeasti. Koska varmasti tuolla jossain on joku, joka rakastaa minuakin...

Miksi menisit naimisiin sellaisen kanssa, josta olisit valmis nyt eroamaan?

Olen sen verran vanhanaikainen, että minun mielestä toista pitää rakastaa ehdoitta ja täysillä voidakseen mennä naimisiin.

Niin minä rakastankin. Mutta hän ei taida rakastaa minua ihan samalla tavalla. Ehkä se ero olisi myös hänen vapaaksipäästämistään, koska ei hän taida haluta minuun lopullisesti sitoutua. Kun ystävät ovat leikkimielisesti kyselleet häistä, mies aina vaihtaa puhhenaihetta nanosekunnissa ja näyttää enemmänkin vaivaantuneelta. On alkanut tuntua, että minä en ole se hänen juttunsa. Vaan joku ihan muu. Voi olla, että mies on kanssani tasan siksi, että meillä on se lapsi.

Kysy häneltä (rauhallisesti ja asiallisesti) onko näin, kuin kuvaat. Jos on, ei avioliitossa ole järkeä. Jos viivyttelyyn / haluttomuuteen onkin muu syy (jännittäminen tms.), sekin on hyvä tietää.

 

[ap]

musta kuulostaa omituiselta,että sä olisit valmis eroamaan miehestä ihan vain tuon avioliiton takia.se että miehes ei halua vielä naimisiin ei tosiaan tarkoita etteikö rakastaisi sua..sun rakkauden mä ennemmin kyseenalastaisin kun kerran olet valmis ehkä jopa eroamaan noin pienen asian takia..

Se ei ole minulle pieni asia. Katolilaisuudessa avioliitto on sakramentti, ja minusta ihan syystä. Minä haluaisin siunauksen meidän liitollemme, niiden järkisyiden (juridiset) lisäksi.

 

[Brunette73]

Ollaan oltu yhdessä kolmisen vuotta, ja meillä on 1 -vuotias poika. Kihloissa ollaan oltu vuosi, mutta häistä ei mies ole sanonut sanaakaan. Minä olen siinä suhteessa vanhanaikainen, että haluaisin mennä naimisiin kun lapsikin kerran on tehty. En halua miestä pakottaa tai "puhua ympäri" (hän kyllä tietää että olen tällainen vanhanaikanen) ja siksi joskus mietin, että eroan hänestä. Ja etsin jonkun, joka haluaa sitoutua ihan oikeasti. Koska varmasti tuolla jossain on joku, joka rakastaa minuakin...

Mielestäni et ole lainkaan vanhanaikainen, vaan olet toiminut kuten hyvin suurin osa ihmisistä nykyisin: lapset syntyvät avoliittoon ja avioliiton aika on myöhemmin, jos on.

Vanhanaikainen ihminen menee ensiksi naimisiin ja saa lapsensa vasta sitten.
Ehkä sinun olisi kannattanut miettiä tuota sitoutumisen astetta aiemmin? On hyvin todennäköistä, ettei miehesi tahdo kanssasi naimisiin, mutta voithan aina kysyä häneltä, että eikö kihlat merkitsekään hänelle avioliittolupausta?

 

[vanha rouva]

Turha ihmetellä jos mies ei halua naimisiin kun saa kaikki "palvelut" muutenkin. Minä tein aikoinani selväksi omalle miehelleni että turha on mitään seksiä luulla saavansa jos ei hääpäivää ole sovittu ja kutsuja lähetetty. Jo tuli miehelle kiire häitä suunnittelemaan.

" Jos hän sinua rakastaa niin menee kanssasi naimisiin" näin sanoi tyttärelleni amerikkalainen tullivirkailija joka ihmetteli kun he eivät olleet naimisissa mutta oli yhteinen lapsi.

 

[Pessi]

" Jos hän sinua rakastaa niin menee kanssasi naimisiin" näin sanoi tyttärelleni amerikkalainen tullivirkailija joka ihmetteli kun he eivät olleet naimisissa mutta oli yhteinen lapsi.

*Reps* Mitähän se kaiken maailman tullivirkailijoille kuuluu onko asiakas naimisissa vai ei...

 

[ap]

En oikein ymmärrä... Haluat naimisiin saman miehen kanssa josta haluat myön erota...? Naimisiin... tai ero? Siis mitä järkee! Sä et kyllä miestäsi rakasta! Jos ei suostu vihille ni ero, huh huh...

Keskustelkaa asiasta. Syyttämättä, vaatimatta ja uhkeilematta erolla. Kerro miehelle että asia on sulle TÄRKEÄ. Jos miehellä ei ole mikään ideologia että "Ei avioliitto" (joillakin NAISILLAKIN on!) niin mielestäni hänen tulisi suostua kun asia on sulle noin tärkeä. Mutta molempien pitää olla tyytyväisiä ratkaisuun!

Mä oon naimisissa mieheni kanssa, mut samalla tavalla rakastaisin sitä ilman sitä paperia. Ihana mies se oli avomiehenäkin, ja on nytkin.

Minä en ketään kiristä, kuten olen monasti sanonut. Mutta joskus on parempi lähteä eri teille, jos puolisot eivät rakasta toisiaan yhtä paljon. Mieheni on jo 40 -vuotias (minä 30). Hänen ikäisensä mies ei luultavasti odottelisi enää, jos olisi löytänyt suuren rakkautensa. Aiempia avioliittoja ei ole. Mies on kaikinpuolin mukava ja kuoltainen, sekä kantaa vastuunsa. Hän on rakastettava ja reilu. Ei ole aina helppoa ymmärtää toisten elämäntilanteita tai ajatuksenjuoksua, siksi ei kannata oikopäätä arvostella niin kärkkäästi.

 

[Brunette73]

Turha ihmetellä jos mies ei halua naimisiin kun saa kaikki "palvelut" muutenkin. Minä tein aikoinani selväksi omalle miehelleni että turha on mitään seksiä luulla saavansa jos ei hääpäivää ole sovittu ja kutsuja lähetetty. Jo tuli miehelle kiire häitä suunnittelemaan.

" Jos hän sinua rakastaa niin menee kanssasi naimisiin" näin sanoi tyttärelleni amerikkalainen tullivirkailija joka ihmetteli kun he eivät olleet naimisissa mutta oli yhteinen lapsi.

Täysin samaa mieltä! Itse tein myös miehelleni selväksi, että avoliitto ei tule kysymykseenkään, vaan jos asumme yhdessä, tulee se olemaan avioliitto.