"Ei kai aikuiselle ihmisille tarvi kotiintuloaikoja antaa..."

Mä vaan voi ymmärtää vastaavia kommentteja. Aina kun joku valittaa miehen kulkevan omilla reissuillaan niin ketju alkaa tulvia kommentteja, että ei kai aikuisen miehen tarvi lupia pyydellä tai hänen menojaan voi ruveta rajottamaan.

Siis jos suhteeseen alkaa niin kyllähän siihen kuuluu toisen ihmisen huomioiminen ja kun lapsia tulee niin on itsestään selvyys, että omista menoista sovitaan. En mä ainakaan voi yhtäkkiä töiden jälkeen häipyä omiin harrastuksiin sopimatta ja jättää miestä ihmettelemään, että kuka lapset hakee päiväkodista. Tai voi viikonloppuisin lähteä vaikka bilettämään ja tulla takaisin päivän parin päästä miten vaan mulle sattuu sopimaan. Eikä kyllä voi mieskään. Yhdessähän noista lapsista huolehditaan, joten menot tottakai sovitaan sen mukaan miten toisellekin sopii, ettei tule päällekkäisiä buukkauksia jne.

Ja ihan joka ihmissuhteessa kuuluu jo hyviin tapoihin ottaa huomioon toinen ihminen, enhän mä kaverillekaan tee jatkuvasti ohareita, kyläile silloin kuin mulle sopii, kysymättä toiselta sopiiko hänelle tavata mua. Miten sitten muka parisuhteessa pitäis olla normaalia, että koska toinen on aikuinen ihminen niin hän saa mennä ja tulla miten huvittaa, ilmoittamatta, sopimatta, kysymättä toiselta mitään. En ymmärrä, en.

 

En minäkään ymmärrä. Ei se tarkota sitä että kun jotain aikaa antaa niin sitten emäntä oottaa kirves kädessä terassilla kun minuutin oot myöhässä vaan sitä ettei toisen tarvitse olla huolissaan. Illan pimeyksissä, auton ratissa ja viinan kanssa kun lutraa (ei tietty auton ratis mutta kyytis) kun voi tapahtua vaikka mitä. Se on toisen huomioon ottamista.

 

No en kyllä minäkään ymmärrä, enkä omassa suhteessa tuollaista hyväksyisi.

 

Kyllähän meille kaikille meidän perheessä voi joskus sattua päällekkäisyyksissä menoissa mutta sitten ne sovitaan yhdessä kumpi meistä menee ja kumpi vie lapset harrastuksiin jne..

 

Lupia ei tarvitse mun mielestä kysellä, mutta toisen mielipide tulisi huomioida ja menoistaan pitää informoida, jotta voidaan suunnitella aikataulut esim. lastenhoidon suhteen.

Kotiintuloaikoja ja rajoituksia ei tarvitse asettaa: kyllä fiksu tajuaa itsekin, millainen on soveliasta käytöstä parisuhteessa olevalta ja millainen ei.

Minä tuskin haluaisin miestä, joka on niin tyhmä, ettei tajua ilman erillistä sanomista että menoista pitää ilmoittaa, kotiin pitää tulla yöksi, tms. Tai miestä, joka pitää minua niin tyhmänä, että vaikkapa baariin lähtiessäni pitää muistuttaa että "älä sitten ole toisten miesten kanssa, älä juo itseäsi tolkuttomaan humalaan, ja tule kotiin aamuun mennessä ".

Haluan, että mieheni huomioi minut koska haluaa huomioida, eikä siksi koska pakotan.

 

Minä en ihan siitä syystä edes arvaile moneltako tulen jostain vapaa-ajan vietosta kotiin koska en todellakaan osaa arvioida viihdynkö kymmeneen vai aamuun asti.

Mutta ymmärrän toki mitä tarkoitat ja olet ihan oikeassa, kyllä me aina pirautetaan tai kysäistään toiselta että onko o.k jos menen...ja sehän ei oikeasti ole luvan kysymistä vaan lähinnä ilmoitellaan että ei tulla kotiin ja samalla tarkastetaan ettei toisella ollut sunnitelmia valmiiksi.

 

Minä en ihan siitä syystä edes arvaile moneltako tulen jostain vapaa-ajan vietosta kotiin koska en todellakaan osaa arvioida viihdynkö kymmeneen vai aamuun asti.

Mutta ymmärrän toki mitä tarkoitat ja olet ihan oikeassa, kyllä me aina pirautetaan tai kysäistään toiselta että onko o.k jos menen...ja sehän ei oikeasti ole luvan kysymistä vaan lähinnä ilmoitellaan että ei tulla kotiin ja samalla tarkastetaan ettei toisella ollut sunnitelmia valmiiksi.

Minä samanlainen,etten varmaksi voi kotiintuloani sanoa edes tunnilleen.
Mutta muuten samoilla linjoilla.

 

Samaa mieltä olen ap:n kanssa. Mutta kuuluuko samaan luokkaan, kun miehellä 5 viikon loma enkä yhtään tiedä että milloin tulis käymään kotona ja milloin on sitten maalla vanhempiensa luona. Sunnuntaina menee 3. lomaviikko umpeen, ensimmäisellä viikolla tais olla ke-pe kotona (perjantaina taas lähti) viime viikolla oli ke-to kotona, tällä viikolla ei vielä tietoa, tänään tai huomenna tulee ja perjantaina lähtee takaisin maalle.

Tosin meillä ei lapsia ja itse olin ekan lomaviikon viikonloppuna maalla ja nyt viikonloppuna ois taas tarkoitus lähtee. Tympii vaan nyt niin tämä yksin olo, että ihan mielenosoitukseks tekis mieli jäädä kaupunkiin. Mies tosin hirvimetsällä jne. Noh joo ehkä tämä ei kuulunut tämän otsikon alle, mutta vois tuo mies vähän muakin ajatella, ehkä.

Kyllästyttää tämä lomaleskeily.

 

Minä en ihan siitä syystä edes arvaile moneltako tulen jostain vapaa-ajan vietosta kotiin koska en todellakaan osaa arvioida viihdynkö kymmeneen vai aamuun asti.

Mutta ymmärrän toki mitä tarkoitat ja olet ihan oikeassa, kyllä me aina pirautetaan tai kysäistään toiselta että onko o.k jos menen...ja sehän ei oikeasti ole luvan kysymistä vaan lähinnä ilmoitellaan että ei tulla kotiin ja samalla tarkastetaan ettei toisella ollut sunnitelmia valmiiksi.

Minä samanlainen,etten varmaksi voi kotiintuloani sanoa edes tunnilleen.
Mutta muuten samoilla linjoilla.

Näin, ja lisäksi voihan sitä soittaa jonkun kerran siin illan/yön aikana "väliaikatietoja". Tämän ei luulisi olevan kauhean vaikeeta.

 

Lupia ei tarvitse mun mielestä kysellä, mutta toisen mielipide tulisi huomioida ja menoistaan pitää informoida, jotta voidaan suunnitella aikataulut esim. lastenhoidon suhteen.

Kotiintuloaikoja ja rajoituksia ei tarvitse asettaa: kyllä fiksu tajuaa itsekin, millainen on soveliasta käytöstä parisuhteessa olevalta ja millainen ei.

Minä tuskin haluaisin miestä, joka on niin tyhmä, ettei tajua ilman erillistä sanomista että menoista pitää ilmoittaa, kotiin pitää tulla yöksi, tms. Tai miestä, joka pitää minua niin tyhmänä, että vaikkapa baariin lähtiessäni pitää muistuttaa että "älä sitten ole toisten miesten kanssa, älä juo itseäsi tolkuttomaan humalaan, ja tule kotiin aamuun mennessä ".

Haluan, että mieheni huomioi minut koska haluaa huomioida, eikä siksi koska pakotan.

No juu, en mä nyt ihan tätä ajanut takaa, mutta kuitenkin Eli en mäkään rinnalleni missään nimessä kaipais ihmistää, joka olis reissuillaan ja ties missä ellet pitäis tiukassa talutusnuorassa eli ihan järjellä varustettu aikuinen ihminen toi mun siippani on, enkä ole kotiintuloaikoja joutunut antamaan.

Ja tuosta luvan kysymisestä niin se on vähän makuasia, että miten sen ottaa. Meillä lähinnä se on sitä, että mies voi esim. kysyä, että sopiiko että hän menee pe illalla käymään sen ja sen luona vai oliko mulla jotain muuta mielessä, suunnitelmia yhteisen illan varalle tms. Ja sama toisinpäin.

Tarkoitin nyt lähinnä sitä, että näissä ketjuissa, kun mies on toistuvasti jossain reissuillaan niin kommentoidaan siihen tyyliin, kuin se pitäis vaan hyväksyä, kun eihän aikuinen mies lupia tai kotiintuloaikoja tarvii.

 

Ap:n kanssa samaa mieltä. Meillä kyllä tiedustellaan toisen mielipidettä esim. ulosmenoissa. Se nyt vaan on toisen huomioimista sekin.

 

Minä en ihan siitä syystä edes arvaile moneltako tulen jostain vapaa-ajan vietosta kotiin koska en todellakaan osaa arvioida viihdynkö kymmeneen vai aamuun asti.

Mutta ymmärrän toki mitä tarkoitat ja olet ihan oikeassa, kyllä me aina pirautetaan tai kysäistään toiselta että onko o.k jos menen...ja sehän ei oikeasti ole luvan kysymistä vaan lähinnä ilmoitellaan että ei tulla kotiin ja samalla tarkastetaan ettei toisella ollut sunnitelmia valmiiksi.

Minä samanlainen,etten varmaksi voi kotiintuloani sanoa edes tunnilleen.
Mutta muuten samoilla linjoilla.

Ei meilläkään mitään kelloaikoja sanota eli ilmeisesti epäselvästi aloituksen tein jos näin annoin ymmärtää. Molemmilla ihan oma harkinta pelaa siinä suhteessa, että miten menoista palaudutaan.

 

Tarkoitin nyt lähinnä sitä, että näissä ketjuissa, kun mies on toistuvasti jossain reissuillaan niin kommentoidaan siihen tyyliin, kuin se pitäis vaan hyväksyä, kun eihän aikuinen mies lupia tai kotiintuloaikoja tarvii.

Samaa olen ihmetellyt.

 

Nimen omaan asioista "sovitaan". Mutta kun monen naisen mielestä se "sopiminen" on sitä että nainen sanoo miten miehen pitää tehdä. Mutta eihän se sopiminen niin mene.

 

Minä en ihan siitä syystä edes arvaile moneltako tulen jostain vapaa-ajan vietosta kotiin koska en todellakaan osaa arvioida viihdynkö kymmeneen vai aamuun asti.

Mutta ymmärrän toki mitä tarkoitat ja olet ihan oikeassa, .

Minä samanlainen,etten varmaksi voi kotiintuloani sanoa edes tunnilleen.
Mutta muuten samoilla linjoilla.

Ei meilläkään mitään kelloaikoja sanota eli ilmeisesti epäselvästi aloituksen tein jos näin annoin ymmärtää. Molemmilla ihan oma harkinta pelaa siinä suhteessa, että miten menoista palaudutaan.

Et ollenkaan, tuosta otsikosta vaan tuli mieleen mutta muuten siis ymmärrän kyllä pointtisi ja olen samaa mieltä paitsi että musta on ihan o.k lähteä jonnekin ex-tempore heti töiden jälkeen ja vaan pirauttaa että en tule kotiin.
Tietenkin voisin olla hyvinkin eri mieltä jos tätä tapahtuisi ihan jatkuvasti ja hämärissä merkeissä.
Itse olen ainakin sellainen että mieluiten lähden lyhyellä ex-tempore jonnekin.

 

Samoilla linjoilla olen minäkin...kyllä sitä saa kettuuntua jos etenkin lapsiperheessä toinen ei huomioi, vaan elää sitä vapaata sinkkuelämää huolimatta siitä ettei ole talouden ainoa ihminen. Itsekkyys ottaa päähän, kun toiselta sitten sitä odotetaan joustamista yli minuuden rajojen.

Tasapainoinen ihmissuhde on sitä että kumpikin huomioi toisiaan ja jos ei sitä automaattisesti tapahdu, niin asiasta voidaan ainakin keskustella. Jos ei keskustelukaan auta, vaan toinen silti on enemmän tai vähemmän poissa ja itse joutuu lähes yksin pyörittämään arkea, niin jaksaako sitä infantiilin minäminä-ihmisen kanssa olla, kun olisi niitäkin ihan aikuisia ihmisiä jotka kykenisivät huomioimaan sitä toistakin ja jakamaan arkea.

Ja pitkän linjan yksinhuoltajana olen huomannut että mieluummin olen yksin lasten kanssa, kuin sellaisessa suhteessa mihin toinen ei panosta muuta kuin silloin kun haluaa ruokaa taikka pimppalooraa. On noita miespuolisia kakaroita nähty ihan tarpeeksi.

 

Nimen omaan asioista "sovitaan". Mutta kun monen naisen mielestä se "sopiminen" on sitä että nainen sanoo miten miehen pitää tehdä. Mutta eihän se sopiminen niin mene.

Joo...ihmeen usein se "me ollaan sovittu ettei Harri mene pikkujouluihin" tarkoittaa sitä, että vaimo kertoi Harrille ettei oo pikkujouluihin menemistä

 

Se pointti on siinä, että jos ihminen on käytökseltään AIKUINEN, hänelle ei tarvitse antaa kotiintuloaikoja, koska hän kunnioittaa perhettään niin paljon, että sovittaa aikataulunsa perhe-elämälle sopivaksi.
Mun mielestä on naurettavaa, jos aikuiselle ihmiselle pitää antaa kotiintulojat. Ja mua loukkaisi syvästi, jos mun mies antaisi mulle kotiintuloajat eikä luottaisi mun arvostelukykyyn.

 

Tarkoitin nyt lähinnä sitä, että näissä ketjuissa, kun mies on toistuvasti jossain reissuillaan niin kommentoidaan siihen tyyliin, kuin se pitäis vaan hyväksyä, kun eihän aikuinen mies lupia tai kotiintuloaikoja tarvii.

Samaa olen ihmetellyt.

Vaikkei mitn kotiintuloaikoja tai lupia tarviikkaa, niin ei jatkuvia reissuja tartte hyväksyä. Tässäkin ketjussa useempi sanoi että menot sovitaan keskenään tai ainakin toista informoidaan. Ja näinhän se pitäisi mennä.

 

Mä vaan voi ymmärtää vastaavia kommentteja. Aina kun joku valittaa miehen kulkevan omilla reissuillaan niin ketju alkaa tulvia kommentteja, että ei kai aikuisen miehen tarvi lupia pyydellä tai hänen menojaan voi ruveta rajottamaan.

Siis jos suhteeseen alkaa niin kyllähän siihen kuuluu toisen ihmisen huomioiminen ja kun lapsia tulee niin on itsestään selvyys, että omista menoista sovitaan. En mä ainakaan voi yhtäkkiä töiden jälkeen häipyä omiin harrastuksiin sopimatta ja jättää miestä ihmettelemään, että kuka lapset hakee päiväkodista. Tai voi viikonloppuisin lähteä vaikka bilettämään ja tulla takaisin päivän parin päästä miten vaan mulle sattuu sopimaan. Eikä kyllä voi mieskään. Yhdessähän noista lapsista huolehditaan, joten menot tottakai sovitaan sen mukaan miten toisellekin sopii, ettei tule päällekkäisiä buukkauksia jne.

Ja ihan joka ihmissuhteessa kuuluu jo hyviin tapoihin ottaa huomioon toinen ihminen, enhän mä kaverillekaan tee jatkuvasti ohareita, kyläile silloin kuin mulle sopii, kysymättä toiselta sopiiko hänelle tavata mua. Miten sitten muka parisuhteessa pitäis olla normaalia, että koska toinen on aikuinen ihminen niin hän saa mennä ja tulla miten huvittaa, ilmoittamatta, sopimatta, kysymättä toiselta mitään. En ymmärrä, en.

No ei ole mitään määräilyä tai kotiintuloaikoja, että aikuiset ihmiset itse ymmärtävät kuinka aikuisten ihmisten on korrektia toimia. Eli hakea lapset hoidosta, ilmoittaa toiselle jos menee myöhään ja tietää, että toinen odottaa jne. Mun miehellä ei todellakaan ole kotiintuloaikoja, enkä millään muotoa häntä määräile. Mutta hän onkin juuri sopiva ihminen minulle, meillä on samanlaiset arvot ja mielipiteet ja toimintatavat. Jos ei olisi, emme olisi yhdessä. Aikuisille ihmisille ei voi kotiintuloaikoja määrätä.

Olen sitä mieltä, että sellaiset ihmiset, jotka menevät vaan ja huitelevat, ei ne muutu sillä, että niille määrätään kotiintuloajat ja määrätään mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos ei ole sellaisen ihmisen kanssa valmis elämään ja alkamaan kynnysmatoksi, niin ei pidä alkaa suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, eikä varsinkaan tehdä vielä lapsia siihen suhteeseen! Sitä en tajua.

 

Minä en ihan siitä syystä edes arvaile moneltako tulen jostain vapaa-ajan vietosta kotiin koska en todellakaan osaa arvioida viihdynkö kymmeneen vai aamuun asti.

Mutta ymmärrän toki mitä tarkoitat ja olet ihan oikeassa, .

Minä samanlainen,etten varmaksi voi kotiintuloani sanoa edes tunnilleen.
Mutta muuten samoilla linjoilla.

Ei meilläkään mitään kelloaikoja sanota eli ilmeisesti epäselvästi aloituksen tein jos näin annoin ymmärtää. Molemmilla ihan oma harkinta pelaa siinä suhteessa, että miten menoista palaudutaan.

Et ollenkaan, tuosta otsikosta vaan tuli mieleen mutta muuten siis ymmärrän kyllä pointtisi ja olen samaa mieltä paitsi että musta on ihan o.k lähteä jonnekin ex-tempore heti töiden jälkeen ja vaan pirauttaa että en tule kotiin.
Tietenkin voisin olla hyvinkin eri mieltä jos tätä tapahtuisi ihan jatkuvasti ja hämärissä merkeissä.
Itse olen ainakin sellainen että mieluiten lähden lyhyellä ex-tempore jonnekin.

Joo, mustakin kyllä hyvin voi lähteä ex-tempore eli en mä vaadi, että asioista sovittais tyyliin viikko etukäteen eli ihan riittää soitto, ettei toinen odota turhaan ruuan kanssa tms. Mutta toisaalta tällä hetkellä meillä on aika täynnä viikot iltaisin, molempien meidän vanhempien ja siihen päälle lasten harrastukset niin on pakko sillä tavoin etukäteen sovitella, ettei tosiaan tule päällekäisyyksiä.

 

Minä en ihan siitä syystä edes arvaile moneltako tulen jostain vapaa-ajan vietosta kotiin koska en todellakaan osaa arvioida viihdynkö kymmeneen vai aamuun asti.

Mutta ymmärrän toki mitä tarkoitat ja olet ihan oikeassa, kyllä me aina pirautetaan tai kysäistään toiselta että onko o.k jos menen...ja sehän ei oikeasti ole luvan kysymistä vaan lähinnä ilmoitellaan että ei tulla kotiin ja samalla tarkastetaan ettei toisella ollut sunnitelmia valmiiksi.

Minä samanlainen,etten varmaksi voi kotiintuloani sanoa edes tunnilleen.
Mutta muuten samoilla linjoilla.

Ei meilläkään mitään kelloaikoja sanota eli ilmeisesti epäselvästi aloituksen tein jos näin annoin ymmärtää. Molemmilla ihan oma harkinta pelaa siinä suhteessa, että miten menoista palaudutaan.

Ei kyllä mä ymmärsin mitä tarkoitit.
Sovitaan menot jne ei sitä juoksennella minne sattuu miten sattuu tietämättä.
Tuo kloaika kommentti oli vaan tuohon ettei meillä sellaisia ilmoitella,aamulla 5-6 välillä ollaan kotona viimeistään jos ei ole erikseen sovittu yön poissaolosta.

 

Tarkoitin nyt lähinnä sitä, että näissä ketjuissa, kun mies on toistuvasti jossain reissuillaan niin kommentoidaan siihen tyyliin, kuin se pitäis vaan hyväksyä, kun eihän aikuinen mies lupia tai kotiintuloaikoja tarvii.

Samaa olen ihmetellyt.

Jos se on piilokettuilua?!?

 

Nimen omaan asioista "sovitaan". Mutta kun monen naisen mielestä se "sopiminen" on sitä että nainen sanoo miten miehen pitää tehdä. Mutta eihän se sopiminen niin mene.

Joo...ihmeen usein se "me ollaan sovittu ettei Harri mene pikkujouluihin" tarkoittaa sitä, että vaimo kertoi Harrille ettei oo pikkujouluihin menemistä

Jep. Tai sitten toistepäin kun soittaa pe töistä että menee vähän myöhempään... eikun juhlimaan ja seuraavana aamuna kotiin, ehkä.

 

Se pointti on siinä, että jos ihminen on käytökseltään AIKUINEN, hänelle ei tarvitse antaa kotiintuloaikoja, koska hän kunnioittaa perhettään niin paljon, että sovittaa aikataulunsa perhe-elämälle sopivaksi.
Mun mielestä on naurettavaa, jos aikuiselle ihmiselle pitää antaa kotiintulojat. Ja mua loukkaisi syvästi, jos mun mies antaisi mulle kotiintuloajat eikä luottaisi mun arvostelukykyyn.

Tää oli tosi hyvin kiteytetty :flower: