Ei jaksaisi enää tätä vauvakuumetta ja odotusta :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Meri"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Meri"

Vieras
Olen 24 ja valmistun tänä vuonna, joulun aikoihin viimeistään. Olen naimisissa ja miehenikin haluaisi jo lapsen, tosin hän haluaisi että meillä olisi parempi taloudellinen tilanne (hän töissä keskipalkkaisessa "duunissa"). Itse olisin halunnut esikoisen jo 3 vuotta sitten.. vieläkö jaksaisit odottaa ja lykätä lapsen hankintaa jos olisit kengissäni, vai kertoisitko miehelle hyviä puolia (en sano suostuttelisi, ei sentään niin..) siitä että lasta alkaisi yrittää jo nyt?
 
Voin sanoa sua pari vuotta vanhempana, että hanki vakiduuni ennen kuin hankit lapsen. Mä halusin ja sain vauvan hyvin sun ikäisenä ja samassa tilanteessa ja aikataulussa valmistumisen jälkeen eikä ollut hajuakaan vakiduunista. Olin siis työtön kun vauva syntyi. Nyt oon sitten kotona ja odotan toista, haluttua ja ihanaa toki, mutta mulla on itsetunto tosi maassa kun ei tiedä, että mihin duuniin tästä edes joku päivä palaisi. Onnekas tilanne kun on vanhempi mies ja ok rahatilanne, mutta kyllä syö naista kun ei ole mitään tietoa itsenäisestä taloustilanteesta saati sitten siitä, että muistanko opiskeluista enää mitään kun lopulta pääsen työelämään.

Maltat hyvin vielä odottaa vuoden kaks lisää. Ja iänkin puolesta hyvin ehdit sen tehdä.
 
No, mies on ollut vakituisessa työssä vasta vähän aikaa joten ymmärrän tunteensa kun ollaan monta vuotta eletty kädestä suuhun ja eletään nytkin, onhan tuota opintolainaakin varsinkin minulla. Mutta Silti.. Tuntuu että jos sitä helppoa ja rikasta elämää haluaa odottaa ennen lapsen hankintaa niin sitten ollaankin pian jo 10 vuotta vanhempia ja minä haluaisin lapset nuorena.
 
[QUOTE="vieras";23298942]Voin sanoa sua pari vuotta vanhempana, että hanki vakiduuni ennen kuin hankit lapsen. Mä halusin ja sain vauvan hyvin sun ikäisenä ja samassa tilanteessa ja aikataulussa valmistumisen jälkeen eikä ollut hajuakaan vakiduunista. Olin siis työtön kun vauva syntyi. Nyt oon sitten kotona ja odotan toista, haluttua ja ihanaa toki, mutta mulla on itsetunto tosi maassa kun ei tiedä, että mihin duuniin tästä edes joku päivä palaisi. Onnekas tilanne kun on vanhempi mies ja ok rahatilanne, mutta kyllä syö naista kun ei ole mitään tietoa itsenäisestä taloustilanteesta saati sitten siitä, että muistanko opiskeluista enää mitään kun lopulta pääsen työelämään.

Maltat hyvin vielä odottaa vuoden kaks lisää. Ja iänkin puolesta hyvin ehdit sen tehdä.[/QUOTE]

Täällä TÄYSIN sama tilanne. Samat sanat sanoisin aplle
 
Mä sanon että tee nyt!! Ite olen 22 ja mies 28, meillä 3 suloista pientä tyttöä kotona :) Mies on keskipalkksessa työssä ja minä ennen lapsia olin "väliaikasessa" työssä kun en tienny mitä haluaisin opiskella.. Aion olla lasten kanssa kotona syksyyn 2012 jolloin esikoinen on 3v ja kuopukset melkein 2v. Tässä kotona ollessa aion katsoa mahdollisia opiskelupaikkoja tai uutta työpaikkaa.. Mulle tää vaan oli parempi kun että oltais lykätty sinne melkein 3kymmpisiks..
 
Olisihan se fiksumpaa odottaa että olisi se omakotitalo ja vakiduunit jne.. Jotenkin on vain viime vuoden voimistunut se tunne että tarvitseeko sitä sittenkään tehdä kaikkea niin "fiksusti", jos joskus menisi sydämellä :)

Luulen että muutama tuttuni jotka ovat lykänneet sen vuoksi että on fiksua ovat nyt siinä tilanteessa että sitä lasta ei sitten tullutkaan.. Eivät ole sanoneet mitään, mutta monta vuotta varovaista puhetta on nyt ollut (ikää 35) eikä lasta kuitenkaan näy. En haluaisi että noin käy meillekin, ideaalitilanteessa olisimme tehneet kaikki suunnitellut 3 lasta ennen kuin täytämme 30 (tästä on mieskin haaveillut).
 
[QUOTE="Meri";23299065]Olisihan se fiksumpaa odottaa että olisi se omakotitalo ja vakiduunit jne.. Jotenkin on vain viime vuoden voimistunut se tunne että tarvitseeko sitä sittenkään tehdä kaikkea niin "fiksusti", jos joskus menisi sydämellä :)

Luulen että muutama tuttuni jotka ovat lykänneet sen vuoksi että on fiksua ovat nyt siinä tilanteessa että sitä lasta ei sitten tullutkaan.. Eivät ole sanoneet mitään, mutta monta vuotta varovaista puhetta on nyt ollut (ikää 35) eikä lasta kuitenkaan näy. En haluaisi että noin käy meillekin, ideaalitilanteessa olisimme tehneet kaikki suunnitellut 3 lasta ennen kuin täytämme 30 (tästä on mieskin haaveillut).[/QUOTE]

Mä siis olin tuo "sua pari vuotta vanhempi" vieras ja joo, mä ajattelin, että tartutaan tähän onneen mitä meillä on, ja nyt heti se lapsi eikä mies (kymmenen vuotta vanhempi) sitä vastustellut kun tiesi, että voi meidät elättää. En mä sitä kadu, että mentiin sydämellä, mutta tässä nyt jonkun aikaa oltuani kotona huomaan, että hei ei kaikki äidit ole pullantuoksuisia ja osa kaipaa tosiaan sitä työelämääkin. Ei mulla sinne duuniin niin kiire ole, mutta tosi onnellinen mä olisi jos edes tietäisin, että jotain mihin palata. Tai edes kunnon työkokemusta jonka pohjalta duunia hakea.

Sä olet 24 nyt, valmistut jouluun mennessa, ideaalitilanteessa saat töitä vuoden alussa, teet duunia noin puolivuotta, ennen kuin alatte yrittää, sit raskaudut ja jäät äitiyslomalle tilanteessa jossa sulla on noin vuosi kunnollista työkokemusta ja ehkä jopa vakipesti. Olisit 26 kun esikoinen syntyy ja teet sitten toisen lyhyellä ikäerolla putkeen. Kuulostaa mun mielestä oikeastaan tosi hyvältä.

Mut tottahan se on, että aina ei tärppää heti, mutta jos sulla ei ole mitään ennakoivaa tietoa siitä, että ois jokin esti niin sitä tuskin onkaan. Voithan jättää hormonaaliset ehkäisyn pois ajoissa että "kroppa puhdistuu" niin tärppää varmemmin sit kun yritys tosissaan alkaa.

Onnea matkaan miten ikinä valitsetkin :)
 
[QUOTE="vieras";23299198]Mä siis olin tuo "sua pari vuotta vanhempi" vieras ja joo, mä ajattelin, että tartutaan tähän onneen mitä meillä on, ja nyt heti se lapsi eikä mies (kymmenen vuotta vanhempi) sitä vastustellut kun tiesi, että voi meidät elättää. En mä sitä kadu, että mentiin sydämellä, mutta tässä nyt jonkun aikaa oltuani kotona huomaan, että hei ei kaikki äidit ole pullantuoksuisia ja osa kaipaa tosiaan sitä työelämääkin. Ei mulla sinne duuniin niin kiire ole, mutta tosi onnellinen mä olisi jos edes tietäisin, että jotain mihin palata. Tai edes kunnon työkokemusta jonka pohjalta duunia hakea.

Sä olet 24 nyt, valmistut jouluun mennessa, ideaalitilanteessa saat töitä vuoden alussa, teet duunia noin puolivuotta, ennen kuin alatte yrittää, sit raskaudut ja jäät äitiyslomalle tilanteessa jossa sulla on noin vuosi kunnollista työkokemusta ja ehkä jopa vakipesti. Olisit 26 kun esikoinen syntyy ja teet sitten toisen lyhyellä ikäerolla putkeen. Kuulostaa mun mielestä oikeastaan tosi hyvältä.

Mut tottahan se on, että aina ei tärppää heti, mutta jos sulla ei ole mitään ennakoivaa tietoa siitä, että ois jokin esti niin sitä tuskin onkaan. Voithan jättää hormonaaliset ehkäisyn pois ajoissa että "kroppa puhdistuu" niin tärppää varmemmin sit kun yritys tosissaan alkaa.

Onnea matkaan miten ikinä valitsetkin :)[/QUOTE]

Kiitos :) Tuo kyllä kuulostaa niin järkevältä, ja noinhan sitä ollaan miehenkin kanssa pähkäilty kun asiasta ollaan puhuttu.. Joskus vain vauvakuumeissaan kaipaa vähän sitä tukea että jaksaahan vielä odottaa ;)

Kyllä sinäkin varmasti vielä töitä saat, sama tilanne se on kuitenkin ensimmäistä työtä haettaessa kun ei ole kokemusta eikä tietoa minne mennä ja mistä hakea :)
 
[QUOTE="Meri";23299297]Kiitos :) Tuo kyllä kuulostaa niin järkevältä, ja noinhan sitä ollaan miehenkin kanssa pähkäilty kun asiasta ollaan puhuttu.. Joskus vain vauvakuumeissaan kaipaa vähän sitä tukea että jaksaahan vielä odottaa ;)

Kyllä sinäkin varmasti vielä töitä saat, sama tilanne se on kuitenkin ensimmäistä työtä haettaessa kun ei ole kokemusta eikä tietoa minne mennä ja mistä hakea :)[/QUOTE]

Kyllä työnantajat karsastavat työhönottotilanteessa enemmän nuorta äitiä kuin nuorta lapsetonta naista. Kummakin kohdalla raskaus on todennäköistä, mutta pienten lasten äiti joutuu jatkuvasti olemaan poissa töistä lasten sairastamisien vuoksi.

Kyllä töiden saaminen onn varmasti helpompaa lapsettomana, pian valmistumisen jälkeen kuin myöhemmin ilman minkäänlaista työkokemusta monen kotivuoden jälkeen.
 
Kyllä työnantajat karsastavat työhönottotilanteessa enemmän nuorta äitiä kuin nuorta lapsetonta naista. Kummakin kohdalla raskaus on todennäköistä, mutta pienten lasten äiti joutuu jatkuvasti olemaan poissa töistä lasten sairastamisien vuoksi.

Kyllä töiden saaminen onn varmasti helpompaa lapsettomana, pian valmistumisen jälkeen kuin myöhemmin ilman minkäänlaista työkokemusta monen kotivuoden jälkeen.

Jotenkin surullinen ajatus valmistua pian ja ajatella että työnantajat karsastavat minua joka tapauksessa, näin enemmän ja näin ehkä vähän vähemmän. Mutta niinhän se on :/
 
Voin kertoa kokemuksesta että aina ei mee asiat suunnitelmien mukaan. Mulla oli vakiduuni, alettiin yrittää lasta. Vuoden yrittämisen jälkeen mentiin tutkimuksiin. Jäin työttömäksi, tulin raskaaksi ja keskenmen rv 7+0. Lääkäri sanoi että on hyvin epätodennäköistä että tulen enää raskaaksi ja jos tulen, tod.näk. menee kesken. Lakattiin yrittämästä ja hain ulkomaille opiskelemaan. Piti hakea pillerit.

Alkoi kamalat selkäkivut ja labrakokeissa leukosyytit koholla. Olin kokonaan unohtanut menkat ja laskin että 2,5 viikkoa myöhässä. Tein varmuuden vuoksi testin vaikka olin ihan varma että on nega. No se olikin positiivinen. Rv 7+0 alkoi vuoto ja ajattelin että se on menoa nyt taas. Keskussairaalassa sitten todettiin että alkio on elossa ja sydän sykkii.

Kohta ollaan puolivälissä raskautta ja olen siis työtön! Karsin kaikki omat menoni minimiin ja aloin säästää vauvakassaan ja olen ihan varma että kyllä me miehen tuloilla ja äppärahoilla pärjätään! :)
 

Yhteistyössä