ei jaksa
Oon purnannut tästä aiheesta muutama kuukausi sitten, mutta asiat eivät ole yhtään parantuneet.
En jaksa enää kovin kauaa tätä touhua pyörittää yksin. Nuorimmainen kohta 9 kk ja mun nukkumiset ja lepo ovat tosi vähissä. Olen saanut ( tässä tapauksessa uskallan sanoa näin) olla 3 yötä ilman lapsia. Yhden mies hoiti kun nany oli 1,5 kk silloin sanin ukuttua heräämättä 8h putkeen. Tokalla kerralla mun porukat hoiti, mutta silloin oltiin häissä ja tietty siellä meni aamuun asti eikä nukkumisestakaan tullu enää aamusta mitään vaikka ois saanut. Kolmannella kerralla olivat anoppilassa ja silloin nukuin jotenkin yön, mutta itkin vaan lapsia kun olivat anoppilassa hoidossa koska anopin mielestä mun pitäis hoitaa itse lapseni kun toinenkin miniä hoitaa itse (yhden) lapsensa. Meillä siis kolme lasta.
Päivät pitäis jaksaa olla isompien kanssa eikä vaan kärtytä niille ja sanoa että äiti ei nyt jaksa askarrella, leikkiä leluilla, piirtää tms. itselläkin suututtaa kun ei jaksa mutta oikeesti oon niin väsynyt etten jaksa. Tää nuorimmainen olis iis 4kk asti jonkilainen koliikkityyppi eli huus illalla ja yöllä. Sit oli hyiä viikkoja et nukku yölläkin, mutta korvatulehduksia alko tuleen jo 2,5kk ikäisenä joten nekin valvotti. Nyt sit kaikki liikkumiset ja hampaat valvottaa ja tekee yöt levottomiksi. Yöllä saan herätä puolen tunnin/tunnin välein antaan tuttia ja silti herää aamulla 6-7 aikaan.
Miehen kanssa ei mee ees hyvin. En oikein enää tunne mitään sitä kohtaa, seksi ei maistu. Mies kyllä tuntuis haluavan, mutta suuttuu kun sanon etten oikeesti jaksa. Sitä kyllä tapahtuu aika usein. Siitähän tulee sitten hyvä kierre. Oon tosi tyytyväinen kun on illat poissa, siis töissä ettei tarvi kuunnella sitä vinkumista seksistä ja muusta. Kuitenkin on rankkaa hoitaa lapsetkin joka ilta itse nukkuun jne. Väsyneenä kaikki tuntuu korostuvan. Pienetkin asiat. kerrankin pyysin miestä vaihtaan vaipan nuorimmaiselle kun tunsin etten itse Jaksa, siis fyysisesti jaksa, pitää sitä edes sylissä ja nostaa pesulle jne. Ei mies voinut kun sillä piti just sillä hetkellä vaihtaa khh lattiakaivon ritilä ja tiivistää. ( oli ollut rikkinäisenä jo useamman kuukauden!!!) Itken tosi useesti jo tätä väsymystäni ja sit se tietty heijastuu noihin isompiin.
Vanhimmalla on ongelma pissaamisen kanssa ja käytii lääkärillä. Jos sieltä ei löydy mitään rakenteellista ongelmaa niin sit saan katsoa itseeni peiliin, koska syynä silloin täytyy olla meidän vanhempien riidat ja kireä ilmapiiri kodissa.
hlauttais niin kovastie ota, mutta jotenkin lasten takia ei haluttas. Sitten oisin kyllä vielä enemmän yksin lasten kanssa, mutta sitten ehkä saisin itseeni niskasta kiinni ja pyydetttyä apua muilta jotka oikeesti haluu auttaa ja viittisin pyytää apua kun teitävät ettei ole miestä talossa. Nyt ei voi pyytää koska kaikki ilmeisesti luulevat meidän suhteen olevan hyvä ja miehen auttavan yölläkin vauvan hoidossa.
Nyt alkaa silmät niin luppaseen että täytyy lähteä nukkuun kun aamulla sit täytyis taas jaksaa iloisen uuteen päivään.
En jaksa enää kovin kauaa tätä touhua pyörittää yksin. Nuorimmainen kohta 9 kk ja mun nukkumiset ja lepo ovat tosi vähissä. Olen saanut ( tässä tapauksessa uskallan sanoa näin) olla 3 yötä ilman lapsia. Yhden mies hoiti kun nany oli 1,5 kk silloin sanin ukuttua heräämättä 8h putkeen. Tokalla kerralla mun porukat hoiti, mutta silloin oltiin häissä ja tietty siellä meni aamuun asti eikä nukkumisestakaan tullu enää aamusta mitään vaikka ois saanut. Kolmannella kerralla olivat anoppilassa ja silloin nukuin jotenkin yön, mutta itkin vaan lapsia kun olivat anoppilassa hoidossa koska anopin mielestä mun pitäis hoitaa itse lapseni kun toinenkin miniä hoitaa itse (yhden) lapsensa. Meillä siis kolme lasta.
Päivät pitäis jaksaa olla isompien kanssa eikä vaan kärtytä niille ja sanoa että äiti ei nyt jaksa askarrella, leikkiä leluilla, piirtää tms. itselläkin suututtaa kun ei jaksa mutta oikeesti oon niin väsynyt etten jaksa. Tää nuorimmainen olis iis 4kk asti jonkilainen koliikkityyppi eli huus illalla ja yöllä. Sit oli hyiä viikkoja et nukku yölläkin, mutta korvatulehduksia alko tuleen jo 2,5kk ikäisenä joten nekin valvotti. Nyt sit kaikki liikkumiset ja hampaat valvottaa ja tekee yöt levottomiksi. Yöllä saan herätä puolen tunnin/tunnin välein antaan tuttia ja silti herää aamulla 6-7 aikaan.
Miehen kanssa ei mee ees hyvin. En oikein enää tunne mitään sitä kohtaa, seksi ei maistu. Mies kyllä tuntuis haluavan, mutta suuttuu kun sanon etten oikeesti jaksa. Sitä kyllä tapahtuu aika usein. Siitähän tulee sitten hyvä kierre. Oon tosi tyytyväinen kun on illat poissa, siis töissä ettei tarvi kuunnella sitä vinkumista seksistä ja muusta. Kuitenkin on rankkaa hoitaa lapsetkin joka ilta itse nukkuun jne. Väsyneenä kaikki tuntuu korostuvan. Pienetkin asiat. kerrankin pyysin miestä vaihtaan vaipan nuorimmaiselle kun tunsin etten itse Jaksa, siis fyysisesti jaksa, pitää sitä edes sylissä ja nostaa pesulle jne. Ei mies voinut kun sillä piti just sillä hetkellä vaihtaa khh lattiakaivon ritilä ja tiivistää. ( oli ollut rikkinäisenä jo useamman kuukauden!!!) Itken tosi useesti jo tätä väsymystäni ja sit se tietty heijastuu noihin isompiin.
Vanhimmalla on ongelma pissaamisen kanssa ja käytii lääkärillä. Jos sieltä ei löydy mitään rakenteellista ongelmaa niin sit saan katsoa itseeni peiliin, koska syynä silloin täytyy olla meidän vanhempien riidat ja kireä ilmapiiri kodissa.
hlauttais niin kovastie ota, mutta jotenkin lasten takia ei haluttas. Sitten oisin kyllä vielä enemmän yksin lasten kanssa, mutta sitten ehkä saisin itseeni niskasta kiinni ja pyydetttyä apua muilta jotka oikeesti haluu auttaa ja viittisin pyytää apua kun teitävät ettei ole miestä talossa. Nyt ei voi pyytää koska kaikki ilmeisesti luulevat meidän suhteen olevan hyvä ja miehen auttavan yölläkin vauvan hoidossa.
Nyt alkaa silmät niin luppaseen että täytyy lähteä nukkuun kun aamulla sit täytyis taas jaksaa iloisen uuteen päivään.