Ehkä tyhmää mutta.. häviääkö kaikki estot synnytyksessä?

Niitä opiskelijoita tulee vaikka et haluaisi.. 4 kätilö oli yhteensä minulla joista 2 opiskelijaa. Lääkäri + lääkäriopiskelija ja terveydenhoitajaopiskeli kaikki olivat tuijottamassa kun ponnistin Ei siinä muuta kun ponnisti vaan niin lujaa että vauva tulee jotta kaikki lähtis pois Otti kyllä päähän kun oli niin paljon porukkaa eikä saanut omaa rauhaa ollenkaan. Mieskin oli eksynyt kun oli niin sairaalameininki.. :S Ei sitä edes voi synnytyksessä ujoilla enää..

Opiskelijoiden mukanaolon voi kieltää.

Mä SAIN opiskelijan vaan ekaan synnytykseeni. Olisin halunnut tokaan ja kolmanteenkin, mutta toka syntyi uudenvuodenpäivänä (tai siis lähti syntymään silloin, vähän seuraavan vrk:n puolelle meni) ja toka nyt juhannuksen jälkeen, eli ei ollut opiskelijoita harjoittelujaksolla.

Niin ja ekassa synnytyksessäkin opiskelija oli paikalla vain osan ajasta; vauva syntyi kahden jälkeen yöllä, ja opiskelijoita ei silloin ollut.

 

Lapsivuodeosastolla tuli kamalan hajuisia ilmavaivoja ja pieraisin kätilön kumartuessa ylleni, hävetti. Onneksi kätilö ei mennyt hämilleen, sillä on myös iso merkitys.

 

Minä olen ujo ja minullakin on tuota sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Yleensä kyllä pelkään enemmän etukäteen kuin itse tilanteessa. Synnytystä en kuitenkaan ole kokenut epämieluisena sosiaalisena tilanteena. Kyllä siinä keskittyy hyvin paljonvain itseensä. Niitä toivomuksia kannattaa kirjoittaa paperille ja mies on kyllä ollut ihan korvaamaton pitämässä minun puoliani. Luotan myös siihen että sairaalan henkilökunta osaa asiansa.

 

Mä oon aina ollu tosi ujo lääkäreissä yms. Mutta en kyllä synnytyksessä ehtiny ujoilee. Sillon ku mentii sairalaan ja kysy että voiko häpykarvoja leikata, vilahti sekunnin sadasosan mielessäni, että helkkari mikä puska siellä onkin! Mutta muuten en sitten miettiny ulkonäköäni.

Mun mielestä mun ei ois tarvinu mennä synnytyksen jälkeen edes suihkuun. Oli niin freesi olo. Onneks kätilö pakotti, oli meinaan mullakin leuka veressä xD

Itse pääsin suihkuun vasta neljäntenä päivänä vaikka olin ylt pääl....

 

[QUOTE="vieras";26648860]olen ujo ja mietin todella usein miltä näytän missäkin tilanteessa ja mitä ihmiset minusta ajattelee. On nuoruudessa ollut sosiaalisten tilanteiden pelkoa yms, mistä olen kyllä pääsääntöisesti päässyt jo yli vuosien saatossa. Mutta ihan oikeasti mietin miten uskallan esim. vaatia asioita synnytyksessä, miltä näytän, uskallanko liikkua ja olla juuri siinä asennossa mikä on mukavin.. en myöskään haluaisi opiskelijoita synnytykseen mukaan, enkä ns. ketään turhaa ylimääräistä henkilöä synnytyssaliin.

Miten muut UJOT on pärjänneet synnytyksessä? häviääkö jännitys ekojen supistusten myötä? olen siis todellakin sellainen turhien asioiden jännittäjä.[/QUOTE]

No ei se ujous hävinny viel ekojen supistusten aikana mut olon ollessa riittävän tukala ja kipeä niin ajatukset kierty vaan sen ympärille että penska pitää saada ulos ja tuska loppumaan. Muu oli aivan toissijaista. Eritteet, katetrit jne olivan vaan jotain jota ei jaksanu edes ajatella.

 

mie olen vähän ujo, mutta synnytyksessä en piitannut tippaakaan mitä kätilö ajatteli, tai käytävällä
liikkujat... paskoin, itkin & huusin kaikkea tyylikästä kuten " ottakaa se saatana ulos nyt!!"
ja jälkeenpäin hoipertelin siinä lyhyessä synnytyspaidassa, tissit näkyvillä ja värkki veressä muutaman metrin
päässä olevaan suihkuhuoneeseen

 

Olen jossain mielessä estoinen ja lääkärikammokin on. Mutta kun synnytyksen aika koitti, kivut olivat niin kovat (pitkä synnytys, lähes 20 h) niin olin vain helpottunut, kun joku "otti vastuun" ja auttoi parhaansa mukaan. Ei hävettänyt yhtään. Synnytyksen jälkeen ihan pikkuisen, kun uusi henkilö tuli ompelemaan mun repeytyneitä paikkoja. Mutta painotan sanaa pikkuisen

 

Kyllä mä koko ajan tiedostin asiat, vaikka kipuja toki olikin. Ja mielessäni kiittelin koko ponnistusvaiheen ajan, että onneksi tajusin lähettää miehen ulkopuolelle odottamaan, että saan ponnistettua. Kätilö väänsi mut tosi tyhmään koppakuoriaisasentoon ja kaksi kätilöä työnsi aina mun jalkoja kohti mahaa, kun ponnistin. Varmasti tosi ällön näköistä, kun koko alakerta levisi näkyviin ponnistuksen ajaksi. Ja kamalalta tuntui, kun kätilö jyysti kovalla paperilla peetä peffasta.

Ei mua ne kätllöt haitannu, mutta olisi ollut ihan järkkyä, jos joku tuttu olisi ollut katsomassa niitä toimenpiteitä ja koko showta. Ja harjoittelijat olivat ihan ehdottomasti kiellettyjä.