Ehkä tyhmää mutta.. häviääkö kaikki estot synnytyksessä?

olen ujo ja mietin todella usein miltä näytän missäkin tilanteessa ja mitä ihmiset minusta ajattelee. On nuoruudessa ollut sosiaalisten tilanteiden pelkoa yms, mistä olen kyllä pääsääntöisesti päässyt jo yli vuosien saatossa. Mutta ihan oikeasti mietin miten uskallan esim. vaatia asioita synnytyksessä, miltä näytän, uskallanko liikkua ja olla juuri siinä asennossa mikä on mukavin.. en myöskään haluaisi opiskelijoita synnytykseen mukaan, enkä ns. ketään turhaa ylimääräistä henkilöä synnytyssaliin.

Miten muut UJOT on pärjänneet synnytyksessä? häviääkö jännitys ekojen supistusten myötä? olen siis todellakin sellainen turhien asioiden jännittäjä.

 

heitän kuule ihan villinä arvauksena että ei siinä paljoa kerkie ujouttaan miettimään....

 

heitän kuule ihan villinä arvauksena että ei siinä paljoa kerkie ujouttaan miettimään....

Niinp... mahdatko itse olla ujo?

Luin netissä yhtä keskustelua aiheesta ja siellä joku kertoi kuinka vielä synnytyksessäkin mietti miten pääsee tilanteesta pois, kun kätilö väänteli "noloihin" asentoihin. Joillain meillä kun tää ujous on niin tiukassa...

 

Mä oon aina ollu tosi ujo lääkäreissä yms. Mutta en kyllä synnytyksessä ehtiny ujoilee. Sillon ku mentii sairalaan ja kysy että voiko häpykarvoja leikata, vilahti sekunnin sadasosan mielessäni, että helkkari mikä puska siellä onkin! Mutta muuten en sitten miettiny ulkonäköäni.

Mun mielestä mun ei ois tarvinu mennä synnytyksen jälkeen edes suihkuun. Oli niin freesi olo. Onneks kätilö pakotti, oli meinaan mullakin leuka veressä xD

 

Mä en edes ole ujo mutta pitää sanoa että siinä vaiheessa kun tuli schaibaa pöydälle ekan kerran niin meinasin kuolla järkytyksestä....

Kun mulle sanottiin ettei sellasta oikeen ikinä tapahdu..

Seuraavassa synnytyksessä vaadin jonkun totaalisen suolenpuhdistuksen.

 

Olen myös ujo, mutta ei sitä asiaa ole kamalasti tullut synnytyksessä mietittyä. Tai jos onkin, niin olen ajatellut, että nämä ihmiset on nähneet melkein mitä tahansa, että mä en ole vielä mitään

 

Nojoo, ehkä jotenkin vielä kestän kaikki eritteet ym kun ajattelen että on noi nähneet jo kaiken.

Ehkä eniten pelkään että vastaan tulee maailman vittumaisin kätilö tai synnärihuoneessa odottaa joku miespuolinen kätilöopiskelija :O ujouden vuoksi olen joskus huono pitämään puoliani.

 

[QUOTE="vieras";26648894]Niinp... mahdatko itse olla ujo?

Luin netissä yhtä keskustelua aiheesta ja siellä joku kertoi kuinka vielä synnytyksessäkin mietti miten pääsee tilanteesta pois, kun kätilö väänteli "noloihin" asentoihin. Joillain meillä kun tää ujous on niin tiukassa...[/QUOTE]mun ujous lähti jo siinä vaiheessa kun odotusaikana kävin miesgynellä ja se teki sisätutkimuksen. ei ne naiset ujostuttanu enää ollenkaan.

 

niin ja varmaan tämä pelko liittyy myös siihen että pelkään menettäväni kontrollin.

 

Mä jouduin jokaisen raskauden aikana käymään varmaan 10 eri lääkärillä ja suurin osa miehiä. Toosaa sorkkinut ja katsonut kymmenet ihmiset, joten ei enää synnytyksessä ujostuttanut. Keskimmäistä saadessani kätilö kysyi, että kävitkö ennen pissalla, kun pissasin alleni? Kävinhän minä, mutta vauva painoi jotenkin niin et pissa tuli itsestään enkä edes tuntenut sitä. Kakkaa tullut vaikka kuinka suoli olis huuhdeltu

 

Kyllä mä vähän mielessäni kauhistelin kun tuli kakat synnyttäessä siihen "pöydälle". Mutta jotenkin siihen ronkkimiseen ja tutkimiseen turtui jo raskausaikana.

 

Ujo en ole, mutta tietynlainen kasvojen säilyttäminen on mulle tärkeää.

En varmaan synnytyksessäkään kehtaisi karjua pää punaisena - tai siis, en ole kehdannutkaan. Ei oo kyllä tehnyt edes mieli, paitsi ehkä yhdessä kohtaa tätä kolmatta synnyttäessä, ja silloinkin ajattelin mielessäni että tulee se kiljumattakin pihalle. Kuten tulikin. Ja varmaan helpommin ja nopeammin kuin kiljuessa olisi tullut.

Sisätutkimuksia tms en ole ujostellut. En enää vuosiin, kun alapäätä on ronkittu niin maan pirusti (3 raskautta, 5 munasolujen luovutusta, plus tietty normaalit papat ja gynekäynnit).

Kaiken ne kätilöt on todellakin jo nähneet, sen suhteen ei tarvitse ujostella . Vittumaisista kätilöistä kuulee aika ajoin juttua, mutta mun kohdalle osuneet kätilöt (laskujeni mukaan 15 kpl tai enemmän) on kaikki olleet ihania. Ja niille voi myös sanoa mitä toivoo ja mistä tykkää, mäkin mm. kielsin tsemppaamasta mua (sanoin ihan suoraan kätilölle että yksikin "hyvähyvähyvä" niin mä lähden himaan ).

 

Mä oon aina ollut ujo ja sosiaaliset tilanteet on vaikeita.
Takana yksi alatiesynnytys ja kolme sektiota. Ei noissa tilanteissa oo kerenny ujostella, ei oikeesti oo edes kävässy mieles mikään miltä näyttää tai mitä muut ajattelee. Ainoa mitä oon ajatellu on ollu se lapsi ja tapahtumat siinä sitä mukaa ku niitä on tullu.

 

Kyllä mulla ainakin estot hävisi niissä kivuliaissa supistuksissa. Ei yhtään hävettänyt mennä ammeeseen ilkosillaan rentoutumaan. Ei siinä ajattele mitään ympärillä olevasta maailmasta vaan keskittyy siihen kivun hallintaan. Ajantaju hävisi mulla ainakin tykkänään. Vähän siinä ponnistusvaiheessa "hävetti" kun tuli hiukan kakkaa mutta kätilö hienovaraisesti vaan pyyhkäisi sen pois eikä sitä siinä ponnistaessa sitten joutanut sen enempää miettimään ja häpeilemään...

Älä mieti turhaan etukäteen mitään vaan mene tilanteen mukana, keskity vain itseesi, hengitykseen ja yritä pysyä rentona. Synnytystä ei voi verrata mihinkään muuhun toimenpiteeseen joten älä suotta mieti miltä näytät jne koska tositoimissa et sitä tosiaankaan tule miettimään

 

Ota mukaan, joku joka pitää puoliasi. Kaikkeen ei voi vaikuttaa. Synnytyksestä ei koskaan tiedä, miten menee ja täten kannattaa asennoitua.

 

No... Kyllähän siinä vähän mielessä kävi, että voi hirvitys, kun alapään karvotusta ajeltiin repeämän varalta. Ihan 100% en ole ulostinko myös, jos jotain tuli, siivottiin ne huomaamattomasti pois. Olen ujo myös, mutta kyllä siinä pitää olla niin täysillä keskittynyt siihen mitä tekee (synnyttää ) ettei kerkeä murehtimaan omaa typeryyttään. Mua ainakin kätilö vaan tsemppas ja kehu niin, että olin siitäkin liikuttunut

 

Mua ei kyllä hävetä kätilöjen edessä meinaa nehän on nähneet aikas paljon kaikenlaista... Eniten hävetti se että oma mies näki kaiken... hävettää vieläkin

 

Itse en muuten kolmessa synnytyksessä ole edes huomannut tuota kakan tulemista. Mutta eiköhän se suoli tyhjene jokaisella, jos siellä jotain sattuu olemaan. Vauvan ponnistaminen itsessään tuntuu siltä, että vääntäisi hiton isoa paskaa. Kolmannessa synnytyksessä huomioin, että kätilö ihan rutiinisti pyyhkäisi kakat pois paperilla juuri ennen kuin vauva tuli, mutta en mä sitä itse nähnyt, enkä sen enempää ajatellutkaan, kun keskityin siihen synnyttämiseen.

 

Eihän se herkkua ollut, mutta kyllähän sen kestää. Yritin ajatella että aikuinen ihminen olen ja osaan käyttäytyä sen mukaan ja että ovat varmasti jo kaiken mahdollisen nähneet. Noloin tilanne oli ehkä synnytyksen jälkeen leikkaussalissa kun tikkasivat repemiä peräsuolta myöten. Siinähän makasin koivet kohti kattoa. Myös jäkitarkastuksessa gynepolilla tutkivat tuon kakkosreiän, NOLOA.

 

Mulla pitkitty ponnistusvaihe/en halunnu ponnistaa niin haarat auki kuin olis tarvinnu, sen takia kun ujostutti olla haarat levällään, oon aina ollu hyvin epävarma vyötärön alapuolisesta minusta.

..ja pelkäsin et väännän sonnat siihen

 

olen luonteeltani tosi ujo ja jännitän paljon lääkärikäyntejä ja muita vastaavia tilanteita. Odotusaikana aloin kyllä jo tottumaan kun neuvolassa sai ravata varsinkin loppuraskaudesta niin usein, mutta silti synnytys jännitti. Kuitenkin sairaalaan mentiin vasta kun supistukset oli jo todella kivuliaat ja ehkä kivun takia en sitten ehtinyt paljon jännittelemään. Ei kaikki estot kuitenkaan kadonneet, en olis kehdannut esim. kiroilla, vaikka joskus yksin ollessani niin saatan tehdäkin. Huusin kyllä kuin syötävä (ei ollut kivunlievitystä). Enemmän jännitin sitten osastolla synnytyksen jälkeen vauvan hoitoa ja muuta..

 

Niitä opiskelijoita tulee vaikka et haluaisi.. 4 kätilö oli yhteensä minulla joista 2 opiskelijaa. Lääkäri + lääkäriopiskelija ja terveydenhoitajaopiskeli kaikki olivat tuijottamassa kun ponnistin Ei siinä muuta kun ponnisti vaan niin lujaa että vauva tulee jotta kaikki lähtis pois Otti kyllä päähän kun oli niin paljon porukkaa eikä saanut omaa rauhaa ollenkaan. Mieskin oli eksynyt kun oli niin sairaalameininki.. :S Ei sitä edes voi synnytyksessä ujoilla enää..

 

Niitä opiskelijoita tulee vaikka et haluaisi.. 4 kätilö oli yhteensä minulla joista 2 opiskelijaa. Lääkäri + lääkäriopiskelija ja terveydenhoitajaopiskeli kaikki olivat tuijottamassa kun ponnistin Ei siinä muuta kun ponnisti vaan niin lujaa että vauva tulee jotta kaikki lähtis pois Otti kyllä päähän kun oli niin paljon porukkaa eikä saanut omaa rauhaa ollenkaan. Mieskin oli eksynyt kun oli niin sairaalameininki.. :S Ei sitä edes voi synnytyksessä ujoilla enää..

ainakin oulussa kysytään aina, saako olla harjoittelija/harjoittelijoita mukana.

 

Muuten en ujostellut, mutta ponnistusvaihe kun loppui imukuppivetoon ja huoneeseen tuli tuttu miespuolinen lastenlääkäri, entinen työkaverini, niin alkoi vituttaa ja ujostuttaa! Onneksi tyyppi tajusi mennä ulkopuolelle odottamaan että lapsi syntyi.
Ja olen kyllä jonkin verran ujo. Kakkaamista olisin hävennyt, jos olisin tiennyt tehneeni, mutta alakerta oli sen verran pinkeänä ja tunnoton ettei ole aavistustakaan, tuliko kakka. En aio kysyä.

 

Niitä opiskelijoita tulee vaikka et haluaisi.. 4 kätilö oli yhteensä minulla joista 2 opiskelijaa. Lääkäri + lääkäriopiskelija ja terveydenhoitajaopiskeli kaikki olivat tuijottamassa kun ponnistin Ei siinä muuta kun ponnisti vaan niin lujaa että vauva tulee jotta kaikki lähtis pois Otti kyllä päähän kun oli niin paljon porukkaa eikä saanut omaa rauhaa ollenkaan. Mieskin oli eksynyt kun oli niin sairaalameininki.. :S Ei sitä edes voi synnytyksessä ujoilla enää..

Ei tule, kyllä potilas saa päättää tuleeko harjoittelijoita.