Ehdotus tasa-arvoiseksi vanhemmuuslaiksi.

Viime päivinä käydyn isyyskeskustelun perusteella ehdotan uutta tasa-arvoista vanhemmuuslakia.

Taustaa: Tällä hetkellä avioliitossa lasten äidiksi määritellään lapsen synnyttänyt äiti, isäksi se mies joka on ollut äidin kanssa avioliitossa. Näin myös silloin, kun lapsen tosiasiallinen (biologinen) isä on joku muu.

Kaksplussan asiantunteva naisraati on keskusteluissa esittänyt, ettei biologinen vanhemmuus ole tärkeintä, vaan lapselle turvallisen ympäristön takaava vakaa ja hyvän toimeentulon omaava perhe.

Ehdotukseni: Jatkossakin avioliitossa lapset määritellään aina synnyttäneen naisen ja hänen miehensä lapsiksi. Tämä takaa myös naisen mahdollisten syrjähyppyjen seurauksena syntyneiden lasten turvallisen aseman. Lisäyksenä aiempaan ehdotan samojen oikeuksien ulottamista myös miehen mahdollisten avioliiton ulkopuolisten suhteiden seurauksena syntyneisiin lapsiin. Jos avioliiton ulkopuolisesta suhteesta siis syntyy lapsi, määritetään hänet avioparin lapseksi riippumatta siitä, onko hän isän vai äidin suhteesta syntynyt. Näin myös miehen suhteista syntyneiden lasten turvattu ja taloudellisesti vakaa asema voidaan järjestää. Etuna myös yksinhuoltajanaisten määrä vähenee.

Esimerkki: Rouva ja herra Pirstale ovat hankkineet 2 yhteistä biologista lasta. Tämän lisäksi perheeseen kuuluu rouva Pirstaleen etelänloman seurauksena lapsi, jonka biologinen isä ei vähävaraisena afrikkalaisena olisi hänestä kyennyt huolehtimaan ja näin lapsi nyt elää turvattua elämää Pirstaleen perheessä.
Uusimpana tulokkaana perheeseen liittyi lapsi, jonka herra Pirstale siitti työpaikkansa pikkujouluissa nuorelle harjoittelijatytölle. Koska harjoittelijan talous on opiskelijana tiukka, hän mielellään suostui uuden tasa-arvoisen vanhemmuuslain vaatimukseen lapsen olojen turvaamisesta ja sijoittamisesta Pirstaleiden lailliseksi lapseksi. Rouva Pirstaleella ei tietenkään ollut asian suhteen minkäänlaista sananvaltaa ja hän hyväksyi "äidiksi tulemisensa".
Kaikki 4 lasta ovat siis Pirstaleiden täysivaltaisia lapsia ja heillä on aikanaan yhtäläiset oikeudet periä sekä herra että rouva Pirstale. Jos herra tai rouva Pirstale jättäisi perheensä, maksaisi hän elatusapua kaikista neljästä lapsesta puolisolleen.

Ongelma: Jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolisesta suhteesta niin, että sekä nainen että mies ovat tahoillaan avioliitossa, täytyy määrittää, kumpaan perheeseen lapsi kuuluu. Koska lapsen etu on tärkein, tuomitaan näissä rajatapauksissa lapsi kuuluvaksi siihen perheeseen, jolla on yhteenlaskien suuremmat verotettavat bruttotulot.

 

Kuinka monen suhteen luulet kestävän pettämisen, en pidättäisi hengitystä suhteen kestämisen puolesta. Ymmärrän toki mitä ajat takaa ja logiikkasi, kun asiaa pohtii tuolta kantilta niin ei se kauhean kivaa olisi, jos joku äiti joutuisi luopumaan lapsestaan. Ehkä tällä esimerkillä saat naisetkin ajattelemaan asioita hieman eri tavalla.

 

Hienoa että ymmärsit jyyy. Ja huomasit varmaan senkin, että samalla tavoin tällä hetkellä isä voi joutua luopumaan lapsestaan, jos äiti on avioliitossa toisaalla.

 

Suuri osa vanhoista elokuvista sai jiuonenkäänteensä juuri näistä naisten siihen aikaan nimitetyistä hairahduksista ja miesten niin kutsutuista valloituksista.
Ehkäisypilleri hävitti tuon jännityksenmaun lähes kokonaan elokuvista ja tosielämästäkin murto-osaan vanhoista ajoista.
Oli ristiäiset, jossa lapsen vanhemmat koettivat muutella ruksia rekisteriviranomaisen lähettämässä syntymätodistuksessa ymmärtämättä sen olevan virallinen asiakirja, jota ei sovi muuttaa.
Lapsi oli syntynyt äidin avioliiton aikana - äiti oli eronnut tästä avioliitosta vasta lapsen syntymän jälkeen - mutta lapsi oli toisen miehen. Lapsi oli siis virallisesti syntynyt avioliitossa. Ruksia ei voinut muuttaa. Kun pariskunta ei ollut selvillä isyyden selvittämisestä, jäi asian kertominen papin ikäväksi velvollisuudeksi. Tarvittiin isyyden vahvistaminen viranomaisen luona. Jos lapsi on saanut alkunsa voimassaolevan avioliiton aikana, on hän lain mukaan aviopuolisoiden yhteinen. Lapsi voitiin kastaa, mutta häntä ei voitu merkitä oletetun isänsä nimelle, koska isä oli asiakirjoissa äidin entinen puoliso. Vasta isyyden tunnustamisen jälkeen lapsen sukunimeksi voitiin merkitä lapsen isän nimi.
Näin laki määrittää asioita. Tässä olisi voitu siirtää kastetta, kunnes asiat olisi saatu selvitettyä. Sitä vanhemmat eivät halunneet. Parasta olisi ollut, että he olisivat jo odotusaikana, tai viimeistään synnytyssairaalassa ottaneet asiansa puheeksi. Näin he olisivat välttyneet mielipahalta lapsensa kastepäivänä.
Kaste toimitettiin, vauva oli suloinen, vanhemmat onnellisia. Viralliset asiat hoidettiin. Elämä jatkui.
Moni lapsi on varmasti kirjattu väärän isän nimelle, sehän on sukututkijoiden painajainen.
Mielenkiintoinen tuo ajatus tasa-arvoisesta avioliitosta ja perhemallista. Sepä vasta sekava olisi. Biologinen vanhemmuus on tärkeä periaate. Parhaiten se toteutuu avioliitoissa, jossa on parisuhde, jossa on lapsen äiti ja isä. Muut suhteet ovat variaatioita. Olen itse eronnut, kaksi lasta 1.aviol. jäivät minulle. lasten isä ei paljon piitannut. Solmi tahollaan avioliiton. Elää vaimonsa kanssa omaa elämäänsä. Miehelläni on aikuinen tytär. Emme tapaa hänen perhettään, lapsiaan. Mieheni käy heitä joskus tapaamasssa yksin. Tilanne ei ole hyvä, mutta en voi sitä muuttaa. Tytärpuoleni ei hyväksy isänsä avioliittoa - eihän sellaiselle mitään voi. On vain elettävä. Omat lapseni kutsuvat miestäni isäpuoleksi muille puhuessaan, mikä on mielestäni kunnioittavaa ja herttaista. Kotioloissa etunimellä. Erot eivät ole hyviä missään suhteissa. Joskus välttämättömiä. Silti uskon avioliittoon.