Kyllä.Alkuperäinen kirjoittaja 13.03.2005 klo 17:11 mä vaan kirjoitti:\Siis käsitinköhän nyt ihan oikein, että annat oman lapsesi adoptioon, ojs on vammainen??!!Alkuperäinen kirjoittaja 25.02.2005 klo 16:18 vieras kirjoitti:Antoipas pähkäilemisen aihetta tämä aloitus.... Nääs olemme yli 40 ja toinen vauva olis toiveissa... ja vähitellen olen julmasti ajatellut, että en otata mitään punktiota keskenmenoriskin takia, mutta annan adoptioon, jos on down tai muu vammainen. - Neuvokaas mitä tehdä ja en tarvitse mitään parikymppisten nälvintää, kiitos.
Enpä ole ennen moista kuullut.
Entä jos oma lapsesi vammautuisi esim autokolarissa, antaisitko adoptioon.
Kaikenlaisia ihmisiä sitä maa päällään kantaa, anteeksi vain.
Minä suosittelisin ,ettet tekisi lapsia ollenkaan :headwall:
Pitääkö lapsesi olla täydellinen? Ilmeisesti olet itsekin :x
Taidatpa olla harvinaisen tyhmä ja idiootti ihminen...Alkuperäinen kirjoittaja 13.03.2005 klo 17:57 vieras kirjoitti:\Kyllä.Alkuperäinen kirjoittaja 13.03.2005 klo 17:11 mä vaan kirjoitti:\Siis käsitinköhän nyt ihan oikein, että annat oman lapsesi adoptioon, ojs on vammainen??!!Alkuperäinen kirjoittaja 25.02.2005 klo 16:18 vieras kirjoitti:Antoipas pähkäilemisen aihetta tämä aloitus.... Nääs olemme yli 40 ja toinen vauva olis toiveissa... ja vähitellen olen julmasti ajatellut, että en otata mitään punktiota keskenmenoriskin takia, mutta annan adoptioon, jos on down tai muu vammainen. - Neuvokaas mitä tehdä ja en tarvitse mitään parikymppisten nälvintää, kiitos.
Enpä ole ennen moista kuullut.
Entä jos oma lapsesi vammautuisi esim autokolarissa, antaisitko adoptioon.
Kaikenlaisia ihmisiä sitä maa päällään kantaa, anteeksi vain.
Minä suosittelisin ,ettet tekisi lapsia ollenkaan :headwall:
Pitääkö lapsesi olla täydellinen? Ilmeisesti olet itsekin :x
Vaikeavammaiset hoidetaan sairaalassa.
Kirjoitustaidottomat saavat osallistua kirjoitteluun (korjasin naurettavat virheesi).
Sinulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko minulla lapsia.
Minulla on yksi lapsi ja hän on täydellinen =)
:flower: Tästä sulle parempaan oloon. =)
Toivottavasti tuet ystävääsi. Uskoisin, että hänkin oppii rakastamaan vauvaansa, juuri sellaisena kuin hän on. Jokainen ihminen on ainutkertainen ja ainutlaatuinen. :hug:Alkuperäinen kirjoittaja 26.03.2005 klo 09:33 hah kirjoitti:Ystävälleni kävi juuri niin. Hän kävi lapsivesipunktiot yms. ja selitti, että ei halua mitään mongoloidia, hän haluaa terveen lapsen. No niinpä niin. Lapsi sairastaa jotain aivojen sairautta, missä tulee kuolemaan ennen 10 vuoden ikää kun aivot surkastuvat.
Joten iloitkaahan jokaisesta lapsesta, jonka saatte.
Alkuperäinen kirjoittaja 25.02.2005 klo 19:47 vieras kirjoitti:\Esikoisestani otettiin istukkabiopsia ja hän oli terve. Kuitenkin tarvitsimme hänelle neuropsykologisen tutkimuksen ja sen mukaisen hoidon 3 v. kieppeillä, joten saarnoja en tarvitse. Väitän, että et itseAlkuperäinen kirjoittaja 25.02.2005 klo 19:15 vieras kirjoitti:Keskenmeno riski on todella minimaalinen. Ehkä sinun olisi syytä vilkaista
http://www.verneri.net/yleis/index.php
Ajattelitko antaa adoptioon, jos lapsellasi paljastuu vammaisuus esim. vuoden tai kahden iässä ? Down syndrooma on varmasti helpoimmasta päästä kromosomipoikkeavuuksista. Ota enemmän tietoa asiasta.
olisi selvinnyt niin upeasti kuin minä lapseni kanssa! Silti tosiaan arveluttaa tuo selkeä vammaisuus.
Alkuperäinen kirjoittaja 03.03.2005 klo 09:13 downin äiti kirjoitti:Arvatkaapas mitä, minä sain down tytön noin neljä vuotta sitten.
Ensijärkytyksestä toivuttuani olin sitä mieltä että jos minä saisin vielä vauvan, jopa toivoisin toisen down vauvan! Lapseni oli niin tunteita herättävä ja niin täydellinen omana itsenään! Niin hyvin on kaikki mennyt, emme ole saaneet mitään negatiivistä elämäämme.
Kaikki ystävämme, sukulaiset ja tuttavat pitävät tyttöämme "silmäteränä".
En toki väitä että elämä olisi hänen kanssaan helppoa, välillä on vaikeita päiviä mutta niinhän on ns. normaalienkin lasten kans.
Ja lapsi muuttaa jokaista perheenjäsentä tullessaan, olkoon sitten terve tai erilainen.
Alkuperäinen kirjoittaja 21.10.2005 klo 13:51 iltatähtien äiskä kirjoitti:Kaikki lapset ovat ihania, olivatpa sitten terveitä tai vähemmän terveitä. Lapset ovat aina lahjoja muistakaa se hyvät ihmiset. On myös vanhempia jotka eivät jostain syystä saa lapsia vaikka haluaisivat =) =) =)
Kuin minun kynästäni. Näin mekin ajattelimme. Helpottavaa kuulla ettemme ole maailman ainoat vanhemmat jotka näin ajattelevt.Alkuperäinen kirjoittaja 21.10.2005 klo 14:05 itsekäs äiti kirjoitti:Minä tekisin ehdottomasti abortin jos saisin kuulla odottavani down-lasta. Mutta ei tulisi mieleenikään perustella sitä lapsen kärsimisellä tai vammaisen arvottomammalla elämällä. Tiedän hyvin että monet downit elävät täysipainoista elämää ja näistä mahdollisista lisävammoistakin suurin osa saadaan korjattua leikkauksilla.
Olen kuitenkin niin itsekäs etten halua vammaista lasta. Jos vielä iltatähti ilmoittaa tulostaan, menen lapsivesitutkimukseen kartoitaakseni lapsen terveyttä. En halua enää vanhoilla päivilläni kantaa huolta lapsen terveydestä ja käydä läpi kaikkia kuntoutuksia, huolehtia etsiessäni sopivaa päiväkotia tai koulua, miettiä millaista lapsen tulevaisuus tulisi tässä kovassa maailmassa olemaan. Haluan vain nauttia terveestä vauvasta, josta tiedän kasvavan aikanaan itsestään huolehtiva aikuinen.
Vaikka tietäisin että down-lapseni saavan hyvän tulevaisuuden ja onnellisen elämän, en olisi valmis uhraamaan omaa elämääni ja tulevaisuuttani tuhon tehtävään. Kylmä totuus.
Ei kukaan varmaan ole väittänyt että pitäisi saada vammainen lapsi ymmärtääkseen äitiyden onnen. Ne jotka eivät suostuisi lasta downin vuoksi abortoimaan, tarkoittivat aivan muuta, sitä että ihmisellä on ihmisarvo vaikkei täydellinen olekaan.Alkuperäinen kirjoittaja 23.10.2005 klo 00:09 terveen äiti kirjoitti:Minulla ei todellakaan ole mitään vammaisia vastaan, vaikka itse päätyisin aborttiin jo downinkin kanssa. Peesaillen itsekästä äitiä tuossa edellä, en minäkään halua tietoisesti sitoa loppuelämääni lapseen joka ei koskaan aikuistu.
Nostan hattua niille jotka pitävät down-lapsen, on hieno homma että jollain on voimia ja halua tarjota elämä erilaiselle lapselle. Mutta yksi asia vammisten vanhemmissa silti ärsyttää. He tuntuvat pitävänsä itseänsä muita parempina. Kuin lapsen vamma tekisi heistä parempia äitejä. Koko ajan kuulen hoettavan kuinka lapsen vamma avasi silmämme ja elämämme on niin paljon syvällisempää ja rikkaampaa kuin terveen lapsen kanssa.
Mikäs siinä, jos he tarvivat vammaisen lapsen ymmärtääkseen äitiyden luonteen. Mutta kaikki eivät tuollaista herätystä tarvitse. Minä olen saanut terveiltä lapsilta varmasti kaiken sen, mitä vammainen lapsi olisi antanut ja enemmänkin. Mahdollisuuden nähdä lapseni aikuistuvan, pärjäävän omillaan ja perustavan aikanaan oman perheen. En kaipaa lapselleni vammaa, osaan rakastaa häntä ihan sellaisena mikä hän on. Surullista jos joku ei siihen pysty. Kuinka moni Downin äiti voi ihan rehellisesti myöntää ettei koskaan toivo lapsensa olevan terve? Tuskin monikaan. Ja sillä joka ei tätä toivo, on mielestäni asenteessa jotain vikaa. Jos äiti toivoo lapsensa olevan mielummin vammainen kuin terve, ei hän kyllä ainakaan toivo lapselleen parasta. Onko se hyvää äitiyttä että toivoo lapsensa kärsivän?
Nämä on taas näitä kirjoituksia jossa sanotaan tyyliin:Minulla ei ole mitään vammaisia vastaan MUTTA....Alkuperäinen kirjoittaja 23.10.2005 klo 00:09 terveen äiti kirjoitti:Minulla ei todellakaan ole mitään vammaisia vastaan, vaikka itse päätyisin aborttiin jo downinkin kanssa. Peesaillen itsekästä äitiä tuossa edellä, en minäkään halua tietoisesti sitoa loppuelämääni lapseen joka ei koskaan aikuistu.
Nostan hattua niille jotka pitävät down-lapsen, on hieno homma että jollain on voimia ja halua tarjota elämä erilaiselle lapselle. Mutta yksi asia vammisten vanhemmissa silti ärsyttää. He tuntuvat pitävänsä itseänsä muita parempina. Kuin lapsen vamma tekisi heistä parempia äitejä. Koko ajan kuulen hoettavan kuinka lapsen vamma avasi silmämme ja elämämme on niin paljon syvällisempää ja rikkaampaa kuin terveen lapsen kanssa.
Mikäs siinä, jos he tarvivat vammaisen lapsen ymmärtääkseen äitiyden luonteen. Mutta kaikki eivät tuollaista herätystä tarvitse. Minä olen saanut terveiltä lapsilta varmasti kaiken sen, mitä vammainen lapsi olisi antanut ja enemmänkin. Mahdollisuuden nähdä lapseni aikuistuvan, pärjäävän omillaan ja perustavan aikanaan oman perheen. En kaipaa lapselleni vammaa, osaan rakastaa häntä ihan sellaisena mikä hän on. Surullista jos joku ei siihen pysty. Kuinka moni Downin äiti voi ihan rehellisesti myöntää ettei koskaan toivo lapsensa olevan terve? Tuskin monikaan. Ja sillä joka ei tätä toivo, on mielestäni asenteessa jotain vikaa. Jos äiti toivoo lapsensa olevan mielummin vammainen kuin terve, ei hän kyllä ainakaan toivo lapselleen parasta. Onko se hyvää äitiyttä että toivoo lapsensa kärsivän?
Alkuperäinen kirjoittaja 23.10.2005 klo 10:38 vieras kirjoitti:\Nämä on taas näitä kirjoituksia jossa sanotaan tyyliin:Minulla ei ole mitään vammaisia vastaan MUTTA....Alkuperäinen kirjoittaja 23.10.2005 klo 00:09 terveen äiti kirjoitti:Minulla ei todellakaan ole mitään vammaisia vastaan, vaikka itse päätyisin aborttiin jo downinkin kanssa. Peesaillen itsekästä äitiä tuossa edellä, en minäkään halua tietoisesti sitoa loppuelämääni lapseen joka ei koskaan aikuistu.
Nostan hattua niille jotka pitävät down-lapsen, on hieno homma että jollain on voimia ja halua tarjota elämä erilaiselle lapselle. Mutta yksi asia vammisten vanhemmissa silti ärsyttää. He tuntuvat pitävänsä itseänsä muita parempina. Kuin lapsen vamma tekisi heistä parempia äitejä. Koko ajan kuulen hoettavan kuinka lapsen vamma avasi silmämme ja elämämme on niin paljon syvällisempää ja rikkaampaa kuin terveen lapsen kanssa.
Mikäs siinä, jos he tarvivat vammaisen lapsen ymmärtääkseen äitiyden luonteen. Mutta kaikki eivät tuollaista herätystä tarvitse. Minä olen saanut terveiltä lapsilta varmasti kaiken sen, mitä vammainen lapsi olisi antanut ja enemmänkin. Mahdollisuuden nähdä lapseni aikuistuvan, pärjäävän omillaan ja perustavan aikanaan oman perheen. En kaipaa lapselleni vammaa, osaan rakastaa häntä ihan sellaisena mikä hän on. Surullista jos joku ei siihen pysty. Kuinka moni Downin äiti voi ihan rehellisesti myöntää ettei koskaan toivo lapsensa olevan terve? Tuskin monikaan. Ja sillä joka ei tätä toivo, on mielestäni asenteessa jotain vikaa. Jos äiti toivoo lapsensa olevan mielummin vammainen kuin terve, ei hän kyllä ainakaan toivo lapselleen parasta. Onko se hyvää äitiyttä että toivoo lapsensa kärsivän?
Ymmärrän toki abortin siinä tapauksessa jos lapsella syntymänsä jäkeen todella kovat kivut ja kärsimykset, mutta harvemmin downeilla kuitenkaan niitä on vaan he kykenevät elämään täysipainoista onnellista elämä ja itsenäsitymäänkin kun se aika tulee.
Mielestäni enemmän marttyyrimaista on nostaa itsensä jalustalle sillä, että olisi valmis tekemään abortin downin syndrooma tapauksessa verukkeella että lapsi kärsisi ja olisi onneton elämäänsä Mutta tosiaan jokainen tekee omat ratkaisunsa ja seisoo niiden takana. Toisaalta onkin parempi, ettei sellaisille vanhemmille vammaisia synnykkään, jotka ei pystyisi ehdoitta lastaana rakastamaan vammoista/sairauksista huolimatta ja kokisi poikkeavan lapsen taakkana.