just
Lapset kuluttavat hyvin vähän kun ovat pieniä. Isompana paljon.Kyllä tiedän, että heillä on kokemusta enemmän lasten kanssa matkailusta. Mutta minua inhottaa se, että asenne on koko ajan sellainen, ettei lasten kanssa voi matkustaa pienellä rahalla, lapsia ei voi hankkia pienellä rahalla, ei ole mahdollista, että lapsen ruokiin ei mene tuhansia euroja, ei ole mahdollista, että lapsen kanssa ei joudu ravaamaan apteekissa koko ajan, ei ole mahdollista saada lapsille edullisesti vaatteita ja leluja jne.
Ihmeellistä pirujen maalaamista seinille. Kun minä edelleenkin tiedän lapsiperheitä, jotka eivät koko ajan itke kuinka leluihin ja vaatteisiin menee kaikki rahat.
Minä olen mm. tältä palstalta huomannut sen, että hyvin monen ihmisen vaatimustaso on kasvanut, vaikka tulotaso ei olisikaan kasvanut. Ja koskee sekä lapsettomia että lapsiperheitä. Aiemmin oli mm. ihan tavallista, että nelihenkinen lapsiperhe asui kolmiossa tai noin 100-neliöisessä omakotitalossa. Nykyään tuntuu, että sen omakotitalon on oltava vähintään 200 neliötä, ennen riitti kolmen tähden hotelli jos varaa ei ollut parempaan, nykyään tuntuu, että monelle vähintään neljän tähden hotelli on ainoa mahdollisuus, vaikka rahaa ei niin olisikaan.
Itse olen köyhästä perheestä ja tuntuu siksi niin omituiselta, että monet jaksavat jankata koko ajan sitä, ettei köyhällä perheellä voi mitenkään jäädä säästöön, ei ole varaa leluihin, saati matkoihin. Itselläni kun on aivan toisenlaiset kokemukset asiasta.
Mutta jokainen miettii ihan itse ne syyt, miten paljon jaksaa kuluttaa itseään esim. kun lapset pieniä.
Jos siellä kotimaassa ei ole kunnollisia tiloja, tai puoliso tietää että vanhemmat eivät esim. ole kovin lapsirakkaita tai eivät hirveästi kutsu käymään, niin sitä miettii tarkasti, käyttääkö sen rahan esim. tavalliseen halvempaan lepolomaan, kodin laittamiseen, vai vierailuun kotimaassa.