Tervehdys tännekin. Eli meillä yritetty pientä alulle n.10 vuotta ja miehen vaihduttua pari vuotta sitten, päätimme uuden kanssa lähteä tutkimuksiin, jollei pientä kuulu(eksä ei halunnut tutkimuksiin).
Elokuussa mentiin naimisiin ja koska kuun lopulla sain äkillisen verenvuodon, hakeuduttiin siitä heti tutkittavaksi. Pian selvisi, että minä en ovuloi ollenkaan ja kuukautiset olivat milloin sattuu, joten tasattiin kerran kiertoa keltarauhashormoonilla ja sen jälkeen käyttöön clomit. Kävin aukiolotutkimuksissa ja suolaliuos ikäänkuin "pamahti" sisälle. Lääkäri meinasi, että saattanut olla pieni tukos, mutta lääketieteellisesti mahdoton näyttää toteen. Mies kävi testeissä, kaikki loistavasti.
Clomit ei ekassa kierrossa toimineet, mitään ei tapahtunut. Seuraavan kierron alussa hakeuduin yksityiselle(tutkimukset tehtiin lähetteellä tätä ennen Mehiläisessä omakustanteisesti) Ovumiaan. Ovumiassa määrättiin tupla-annos Clomeja heti ja viikon päästä oli kuin olikin kaksi hyvän kokoista follikkelia ja tikutin tästä kahden vuorokauden päästä ovulaation ja ensimmäinen inseminaatio tehtiin siitä vuorokauden kuluttua.
Lääkärit aluksi meinasivat, että saatettiin tehdä keinohedelmöitys liian myöhään, mutta viikko tuosta alkoi ihanat nippailut ja päänsärky, joten tästä muutama päivä ja sain ensimmäisen haalean plussan
.
Plussa vahveni hienosti ja kävin Hcg mittauksissa 4+4 (1437) ja 4+6 (3400). Ensimmäinen VU oli perjantaina 6+0 ja siellä näkyi 3,6mm kaveri ja syke <3.
Epätodellisen ihanalta tuntuu ja että ensimmäisestä kerrasta vielä onnistui. Tavallaan harmittaa, että ei aiemmin lähdetty tutkimaan, jos näin pienestä oli kiinni, mutta ehkä nyt oli tämän aika
.
Monsuliino ja "pieru"(mies tuumasi, että pieru siellä vaan on) 6+3
