Oon tässä miettiny, ku ihmiset on kertonu omasta jaksamisestaan ja toivon ja pettymyksen vuoristoradasta, että kuinka se itsellä menee.. On hassua nyt kun miettii, et kuinka selvä kuvio siinä on.
Aina kun alotan clomit, tilanne on jotenkin nollissa; aattelen, että tässä on taas uusi mahdollisuus raskautua. Hieman aina jännittää, mutta ajan kanssa mieli rauhoittuu. Sitten tulee se ovulaation hetki, jolloin peuhataan vällyjen välisssä silloinki, ku se ei ehkä olekaan ensimmäisenä mielessä.. Tässä kohtaa sitä alkaa toivoa kaikenlaista ja kuunnella omaa kehoaan, josko siellä jotakin tapahtuis. Ja sitten vaan odotellaan ja jossain vaiheessa saatan jopa pystyä ajattelemaan jotakin muutakin ku mahdollista masuasukkia. Tosin alitajunnassa se toivo kuitenkin elää, koska saatan yöllä havahtua siihen, että kourin omia tissejäni ja pohdin, että onkohan ne kasvanut.
Kun kurkistaa kalenteriin ja vuotopäivä lähestyy, iskee pakokauhu. Tässäkin vaiheessa kuuntelen kehoani, onko kuukautiskipuja vai ei. Ja sitten ku keho antaa pieniä vihjeitä siitä, että kyllä, kuukautiset alkaa taas, sitä ei tahdo uskoa, vaan yrittää selittää tuntemuksia jollain muulla. Sitten koittaa se päivä, kun kuukautiset pitäisi alkaa ja ne ei alakaan. Ryntään apteekkin, teen testin ja lopputulos on aina sama: yksi ainut viiva.
Sitten tulee kylmyys ja viha. Miksi oon antanu itteni kuvitella, että voisin olla raskaana. Enkä oo uskonu sitä, kun kroppa ilmoittaa kivulla, ettei siellä massussa mitään ole. Kuukautiset ei siitä huolimatta ala ja uusi toivo herää; ehkäpä testi ei vielä näyttänytkään plussaa niin varhaisessa vaiheessa. Yritän kuitenkin toppuutella itseäni: "usko nyt, että se testi näytti negatiivista". Sitten ne kuukautiset alkavatkin. Ja samalla tulee pettymys, pelko, suru ja itsesyytökset. Eikö me yritetty tarpeeksi? Eikö me ansaita lapsia? Ehkä en sen takia raskaudu, että elämä yrittää suojella sitä pientä (tosin olematonta) nyyttiä multa, olisinkin ehkä niin surkea äiti, ettei tällaiselle mitään lapsia voi antaa..
Ja sitten on taas aloitettava alusta..