Hei!
Mä olen tässä jo hetken aikaa taustaillut, kun olen odotellut hoitoon pääsyä uudestaan. Olen siis syönyt yhteensä viisi kiertoa clomeja (välissä pari kiertoa ilman) ilman mitään seurantaa.
Nyt ihan puun takaa tästä viidennestä clomikierrosta saatiin plussa! Kumpikaan meistä ei osannut tätä odottaa ja valmistauduin tekemään jälleen yhden negatiivisen testin ihan rutiininomaisesti. Pari päivää siihen meni, että edes uskottiin tätä todeksi, ensimmäisestä haamusta ei osattu vasta kuin vähän epäillä. Uskottiin sitten vasta digitestiä, joka näytti raskaana ja 2-3 viikkoa.
Ollaan ihan mielettömän onnellisia (tietenkin), mutta päällimmäisenä tunteena tässä silti on pelko keskenmenosta. Nyt ollaan vasta niin alussa (rv 4+6), että tuntuu ihmeeltä, jos tästä loppuun asti päästään. Ja eihän varmaa tietenkään ole, ollaanko tässä nyt oikeanlaisella alulla (vai onko tuulimuna tai kemiallinen tai jotain...).
Tietenkin sekin on positiivista, että kroppa reagoi clomeihin. Aikaisemmin kun yritin, en saanut ainuttakaan ovista edes bongattua. Mullahan on siis PCOS ja munasarjat on pahasti rakkuloituneet ja kierto ihan hukassa ilman lääkitystä.
Kauheasti yrittää pitää päätä kylmänä, mutta kyllä mä silti leijun jossain pilvissä koko ajan. Ei sitä vaan pysty hillitsemään.
Mut mä varmaan jatkan tästä taustailua ja tuun kertomaan miten etenee.
Kovasti toivon plussatuulia kaikille!
Mä olen tässä jo hetken aikaa taustaillut, kun olen odotellut hoitoon pääsyä uudestaan. Olen siis syönyt yhteensä viisi kiertoa clomeja (välissä pari kiertoa ilman) ilman mitään seurantaa.
Nyt ihan puun takaa tästä viidennestä clomikierrosta saatiin plussa! Kumpikaan meistä ei osannut tätä odottaa ja valmistauduin tekemään jälleen yhden negatiivisen testin ihan rutiininomaisesti. Pari päivää siihen meni, että edes uskottiin tätä todeksi, ensimmäisestä haamusta ei osattu vasta kuin vähän epäillä. Uskottiin sitten vasta digitestiä, joka näytti raskaana ja 2-3 viikkoa.
Ollaan ihan mielettömän onnellisia (tietenkin), mutta päällimmäisenä tunteena tässä silti on pelko keskenmenosta. Nyt ollaan vasta niin alussa (rv 4+6), että tuntuu ihmeeltä, jos tästä loppuun asti päästään. Ja eihän varmaa tietenkään ole, ollaanko tässä nyt oikeanlaisella alulla (vai onko tuulimuna tai kemiallinen tai jotain...).
Tietenkin sekin on positiivista, että kroppa reagoi clomeihin. Aikaisemmin kun yritin, en saanut ainuttakaan ovista edes bongattua. Mullahan on siis PCOS ja munasarjat on pahasti rakkuloituneet ja kierto ihan hukassa ilman lääkitystä.
Kauheasti yrittää pitää päätä kylmänä, mutta kyllä mä silti leijun jossain pilvissä koko ajan. Ei sitä vaan pysty hillitsemään.
Mut mä varmaan jatkan tästä taustailua ja tuun kertomaan miten etenee.
Kovasti toivon plussatuulia kaikille!