Mäkin täältä yritän virkistäytyä ja liittyä keskusteluun.
Onnea
Tikkerituu plussasta!
Mun kohdalla on ollut puhetta sokerirasituksesta pcon takia, mutta puhetta oli ihan alkuraskaudessa ja nyt neuvolassa ei ole asiasta sen kummemmin enää puhuttu. Pitäis kirjoittaa muistilappua asioista jotka mietityttää, kun siellä neuvolassa aina kaikki tuntuu unohtuvan.
Meillä töissä on otettu ainakin hyvin tieto raskaudesta vastaan, toki harmittelivat, että lähden kun oon just saanu kaiken hyvälle alulle. Mutta itestä tuntuu, ettei mun paikka oo kuitenkaan tuolla tämän pitempää olla.
Meillä on rakenneultra takana, niin kovasti pikkunen siellä liikuskeli ja potki, potkii kyllä muutenkin ihan älyttömän paljon, että liikkeet näkyy jo selvästi masun päältä.
Ei halunnu sukupuoltaa näyttää, polvet oli tiiviisti yhdes. Kaikki oli siis oikein hyvin ja on kyllä ittellä ekaa kertaa onnellinen mammaolokin.
Sitte innostuttiin kun yhes vauvantarvikeliikkees oli loppuunmyynti, niin ostettiin vaikka mitä. No, pitää ajatella positiivisesti, että kaikki menee loppuun asti hyvin ja tavaroille on oikeasti käyttöä.
En tiiä, onko tämä joku mun päänsisäinen juttu, mutta musta tuntuu, että mulla on ruvennu kaikki lapsettomuushoitoja koskevat paineet jotenkin purkautumaan. Oon niitä asioita paljon mietiskelly ja ollu hirveän itkuinen. Toki siis raskaus ittesssään itkettää, mutta on sellanen jännä olo. Jotenkin kun on jo vuoden päivät eläny pelos ja epätoivos ja tää asia on ollu päällimmäisenä mieles niin nyt jotenkin vaan kaikki purkautuu. Mielelläni ottaisin sairaslomaa ja nukkuisin näitä asioita pois päästä. Luonto ei kuitenkaan anna periksi jäädä saikulle "vaan tälläsen vaivan vuoksi" :/
Minttu ja kääpiö 21+1