Blogi vaikeista asioista - mielipiteitä

http://minunvarjoni.blogspot.fi/?m=1

Mitä mieltä tämmöisestä? Aloitin kirjoittamaan anonyymisti hyvin vaikeita asioita. Voisiko tästä olla vertaistukea jollekin? Onko täällä muita, jotka kirjoittaa vastaavaa "viemäriblogia"

 

Oli sit niin p**ska tausta lukea et ei pysty ku menee silmät.

 

Kyllä varmasti kannattaa kirjoittaa, mutta todellakin tausta on todella huono - puskee liian vahvana, vain jo väriltään, esiin, ja itse tekstiä eli sanomaa on vaikea lukea. Pidä siis tausta pliisuna miel. näin valkeana. Kirjoita teksti mustalla tai tumman harmaalla tms. Tee halutessasi taustataidetta vain reunoissa. Älä siis riko tekstiä.

 

Joo, ei pysty lukemaan tummaa ja värikästä taustaa vasten olevaa vaaleaa tekstiä, kun näkö alkaa jo huononemaan.

 

onneksi blogin ulkoasu on helposti korjattavissa.

 

Oisko tuota nyt yhtään helpompi lukea?

 

Kyllä! Nyt se on selvempi, mutta kuitenkin tällä kertaa liian suurella fontilla, joka tekee siitä raskaslukuisen. Eli se ekan valikko ja fonttikoko oli parempi, mutta värit tappoi sen. Nyt taas toisin päin.
Tsemppiä. Opetat sitten minua, kun alan kirjoittaa ja jakaa omia kokemuksiani ,,,

 

 

Kyllä! Nyt se on selvempi, mutta kuitenkin tällä kertaa liian suurella fontilla, joka tekee siitä raskaslukuisen. Eli se ekan valikko ja fonttikoko oli parempi, mutta värit tappoi sen. Nyt taas toisin päin.
Tsemppiä. Opetat sitten minua, kun alan kirjoittaa ja jakaa omia kokemuksiani ,,,

Hieno juttu, että nyt pystyy edes vähän lukemaan. Fontti näkyy omalla puhelimella vähän liian pienenä taas vastaavasti. Täytyy vielä tietokoneella säätää lopullisesti kuosiin kun semmoisen ääreen pääsee. Kiitos! Oon ihan aloittelija blogin kanssa.

 

Ei siitä vahinkoakaan ole, jos voit olla rehellinen itsellesi. Muuten saattaa olla vain ajanhukkaa, itsellesi, sillä kuraa tulee aina "niskaan", eikä kaikkia voi miellyttää, eikä tarvitsekaan

Vuosia sitten kuulin - en muista missä - että "monesti ihmistä voisi eniten auttaa asia, joka herättää eniten vastustusta". Olenkin suositellut seuraavaa Anja Kuloveden tekstiä ajateltavaksi, jos ei aina voida olla samaa mieltä asioista:

"Annanko edelleen auktoriteetin arvostelijoille, joiden aikeena on pönkittää omaa osaamistaan jonkun toisen kustannuksella? Sallinko jonkun muun varastaa elinvoimaani, koska annan hänen mielipiteelleen suuremman arvon, kuin omalle oppimiskokemukselleni?

Samalla, kun toisen ihmisen arvostelu loukkaa sisintämme, meillä on mahdollisuus tunnistaa, mistä olemme olleet riippuvaisia. Juuri siinä hetkessä on loistava tilaisuus kääntyä sisäänpäin ja löytää vastaus tuohon kysymykseen. Mikä oma odotukseni ei toteutunut? Mikä oli minulle tärkeää? Miksi sallin itseni haavoittua toisen ihmisen mielipiteestä?

Viisaus kasvaa, kun osaamme yhdistää tiedon ja omat kokemuksemme. Voimme hankkia sitä kaikkien aistiemme avulla monin eri tavoin: lukemalla, kuuntelemalla, tekemällä harjoituksia, oppimalla esimerkeistä tai tarinoiden avulla. Elämänkokemuksemme saattavat tuottaa hyvin konkreettisesti saman ymmärryksen, jota toinen on yrittänyt tavoitella teorioiden avulla. Silti saatamme arvostaa teorioiden parissa vietettyjä vuosia ja hankittuja titteleitä enemmän kuin elämänkokemusta. Arvostelunhaluumme kuuluu taipumus määritellä asioita enemmän kuin tai vähemmän kuin -periaatteella. Melko kevein perustein saatamme ajautua joko - tai - johtopäätökseen ja siitä tulee meille totta.

Me itse annamme auktoriteetin arvostelijalle. Katsottuna ainoastaan järkiälyyn nojaten, viisaus voi löytyä eri taholta kuin, jos kuuntelemme sydämellämme. Elämänkokemuksen kasvattaman viisaan ihmisen tai vilpittömän, hyvää tarkoittavan lapsen palaute saattaa olla paljon hedelmällisempi kuin asioiden kannalta teoreettinen arvostelu. Se, mitä palaute saa meissä aikaan, on tärkeää. Jos se latistaa, masentaa tai vie voimavaroja, onko siitä hyötyä kenellekään? Jos se rohkaisee, auttaa oivaltamaan ja kehittymään, kaikki voittavat." -Anja Kulovesi -

 

Itse koen tehtäväkseni jatkossa kirjoittaa nykyisen kokemukseni opiksi toisille. Se on velvollisuuteni.
Olen saanut kokea niin paljon lailliseksi naamioitua pahuutta viimeisten viiden vuoden aikana perhe-ja perintöoikeusasiassa vastapuolen asianajajan, pesänjakajan ja oikeuden käsittelyssä, ja todellakin olen saanut enemmän pahaa, kuin vain kuraa niskaani jo siellä.
Tulen kirjoittamaan "Oikeuden noidat", "This Awful Law!!!" ... Lain väärinkäyttäjät.. tms-, joka perustuu tositapahtumiin. Tarinani tuovat esiin suomalaisen lakisisäpiirin oikeudenkäytön pahimmillaan, kun asiassa on kyseessä lakityttöjen henkilökohtainen etu, raha ja rakkaus. Huomasin ällistykseni, että lakitytöt ovat ottaneet vasaran käytön ja sillä kumauttamisen valitettavan härskisti - ihan tosissaan.

 

 

Ei siitä vahinkoakaan ole, jos voit olla rehellinen itsellesi. Muuten saattaa olla vain ajanhukkaa, itsellesi, sillä kuraa tulee aina "niskaan", eikä kaikkia voi miellyttää, eikä tarvitsekaan

Vuosia sitten kuulin - en muista missä - että "monesti ihmistä voisi eniten auttaa asia, joka herättää eniten vastustusta". Olenkin suositellut seuraavaa Anja Kuloveden tekstiä ajateltavaksi, jos ei aina voida olla samaa mieltä asioista:

"Annanko edelleen auktoriteetin arvostelijoille, joiden aikeena on pönkittää omaa osaamistaan jonkun toisen kustannuksella? Sallinko jonkun muun varastaa elinvoimaani, koska annan hänen mielipiteelleen suuremman arvon, kuin omalle oppimiskokemukselleni?

Samalla, kun toisen ihmisen arvostelu loukkaa sisintämme, meillä on mahdollisuus tunnistaa, mistä olemme olleet riippuvaisia. Juuri siinä hetkessä on loistava tilaisuus kääntyä sisäänpäin ja löytää vastaus tuohon kysymykseen. Mikä oma odotukseni ei toteutunut? Mikä oli minulle tärkeää? Miksi sallin itseni haavoittua toisen ihmisen mielipiteestä?

Viisaus kasvaa, kun osaamme yhdistää tiedon ja omat kokemuksemme. Voimme hankkia sitä kaikkien aistiemme avulla monin eri tavoin: lukemalla, kuuntelemalla, tekemällä harjoituksia, oppimalla esimerkeistä tai tarinoiden avulla. Elämänkokemuksemme saattavat tuottaa hyvin konkreettisesti saman ymmärryksen, jota toinen on yrittänyt tavoitella teorioiden avulla. Silti saatamme arvostaa teorioiden parissa vietettyjä vuosia ja hankittuja titteleitä enemmän kuin elämänkokemusta. Arvostelunhaluumme kuuluu taipumus määritellä asioita enemmän kuin tai vähemmän kuin -periaatteella. Melko kevein perustein saatamme ajautua joko - tai - johtopäätökseen ja siitä tulee meille totta.

Me itse annamme auktoriteetin arvostelijalle. Katsottuna ainoastaan järkiälyyn nojaten, viisaus voi löytyä eri taholta kuin, jos kuuntelemme sydämellämme. Elämänkokemuksen kasvattaman viisaan ihmisen tai vilpittömän, hyvää tarkoittavan lapsen palaute saattaa olla paljon hedelmällisempi kuin asioiden kannalta teoreettinen arvostelu. Se, mitä palaute saa meissä aikaan, on tärkeää. Jos se latistaa, masentaa tai vie voimavaroja, onko siitä hyötyä kenellekään? Jos se rohkaisee, auttaa oivaltamaan ja kehittymään, kaikki voittavat." -Anja Kulovesi -

 

Ei siitä vahinkoakaan ole, jos voit olla rehellinen itsellesi. Muuten saattaa olla vain ajanhukkaa, itsellesi, sillä kuraa tulee aina "niskaan", eikä kaikkia voi miellyttää, eikä tarvitsekaan

Vuosia sitten kuulin - en muista missä - että "monesti ihmistä voisi eniten auttaa asia, joka herättää eniten vastustusta". Olenkin suositellut seuraavaa Anja Kuloveden tekstiä ajateltavaksi, jos ei aina voida olla samaa mieltä asioista:

"Annanko edelleen auktoriteetin arvostelijoille, joiden aikeena on pönkittää omaa osaamistaan jonkun toisen kustannuksella? Sallinko jonkun muun varastaa elinvoimaani, koska annan hänen mielipiteelleen suuremman arvon, kuin omalle oppimiskokemukselleni?

Samalla, kun toisen ihmisen arvostelu loukkaa sisintämme, meillä on mahdollisuus tunnistaa, mistä olemme olleet riippuvaisia. Juuri siinä hetkessä on loistava tilaisuus kääntyä sisäänpäin ja löytää vastaus tuohon kysymykseen. Mikä oma odotukseni ei toteutunut? Mikä oli minulle tärkeää? Miksi sallin itseni haavoittua toisen ihmisen mielipiteestä?

Viisaus kasvaa, kun osaamme yhdistää tiedon ja omat kokemuksemme. Voimme hankkia sitä kaikkien aistiemme avulla monin eri tavoin: lukemalla, kuuntelemalla, tekemällä harjoituksia, oppimalla esimerkeistä tai tarinoiden avulla. Elämänkokemuksemme saattavat tuottaa hyvin konkreettisesti saman ymmärryksen, jota toinen on yrittänyt tavoitella teorioiden avulla. Silti saatamme arvostaa teorioiden parissa vietettyjä vuosia ja hankittuja titteleitä enemmän kuin elämänkokemusta. Arvostelunhaluumme kuuluu taipumus määritellä asioita enemmän kuin tai vähemmän kuin -periaatteella. Melko kevein perustein saatamme ajautua joko - tai - johtopäätökseen ja siitä tulee meille totta.

Me itse annamme auktoriteetin arvostelijalle. Katsottuna ainoastaan järkiälyyn nojaten, viisaus voi löytyä eri taholta kuin, jos kuuntelemme sydämellämme. Elämänkokemuksen kasvattaman viisaan ihmisen tai vilpittömän, hyvää tarkoittavan lapsen palaute saattaa olla paljon hedelmällisempi kuin asioiden kannalta teoreettinen arvostelu. Se, mitä palaute saa meissä aikaan, on tärkeää. Jos se latistaa, masentaa tai vie voimavaroja, onko siitä hyötyä kenellekään? Jos se rohkaisee, auttaa oivaltamaan ja kehittymään, kaikki voittavat." -Anja Kulovesi -