Baby blues..oletko kokenut ja kuinka kuvailisit sitä?

["vieras"]

Vauvan syntymästä on nyt viikko ja tuntuu että fiilikset heittää häränpyllyä..välillä ahdistaa,pelottaa (en tiedä mikä), itkettää (ilosta ja surusta) , sit taas toisaalta olen onneni kukkuloilla ja rakastan niin että koskee. Yleensä nää tunneryöpyt tulee imettäessä ja tuntemukset saattaa vaihdella tunnin aikana ihan laidasta laitaan. Aika pelottavaa. Tiiän että tää menee ohi,mutta en ois uskonut että nää tunnetilat voi olla näin voimakkaita :O

 

[Kärppänä heinälatoon]

En varsinaista masennusta, mutta kyllä mulla heitteli muutamat ekat viikot tunteet laidasta laitaan. Hyvin paljon itkin vain, ihan kaikkea.

Mutta mun kohdalla tuo johtui sekä hormoneista että siitä, että olin ihan sairaan väsynyt. Kun sain nukuttua pari yötä kunnolla (mies antoi pumpattua pullosta), heti helpotti.

 

[äsvee]

Minullakin tuo baby blues johtui varmaankin pääosin väsymyksestä.
Aamupäivät meni ihan hyvin, kun olin pirteä, mutta joskus kolmen neljän maissa se iski. Suunnaton väsymys, halu vain vetäytyä sänkyyn peiton alle. Nukkua. Kun vauva itki, itkin minäkin. Kaikki miehen sanomiset käänsin jotenkin itseäni ja äitiyttäni vastaan. Se oli vain jotakin tosi huonoa oloa siitä, että en osaa hoitaa vauvaa, kun se itkee. Ja alakuloisuutta siitä, että se ylitsevuotava äidinrakkaus ei ollut herännyt vielä.
Onneksi sitä ei kestänyt montaa viikkoa

 

[täällä]

Kyllä oon kokenut, varmaan kaikki on, ainakin lähes kaikki. Baby blueshan ei ole mikään synnytyksen jälkeinen masennus vaan nimenomaan tuo max muutaman viikon pituinen tunnepitoinen jakso johon liittyy usein juurikin itkeskelyä aiheesta kuin aiheesta.

 

[Tintti83]

Minulla silloin, kun maito nousi, iski muutamaksi päiväksi maailman lopun fiilikset. Olin aivan musertunut maailman painosta ja päässäni risteili pelkkiä äärimmäisen negatiivisia asioita ja tunteita. Se oli kyllä hirveää!

 

[Snoopy]

On koettu kahteen kertaan. Ekalla kerralla läheni jo masennusta, niin rikki olin Itku vaan pahensi oloa, enkö ollut sen verran hyvä äiti että ilman itkua voisi lastani hoitaa. Mielessä kävi vaikka mitä, mies sai jatkuvasti lokaa niskaansa vaikka yritti parhaansa mukaan auttaa.

Toisella kerralla jo nauratti se sekoilu ja parkuminen. En saanut edes puhelimessa puhuttua ilman että kertaalleen itkin. Kun joku tuli vauvaa katsomaan sain koko ajan olla nielemässä kyyneliä vaikka olin ihan onneni kukkuloilla. Hullut hormonit

 

[v]

Mulla oli ihan samat fiilikset ekan kuukauden ja neuvolassa sanoivat, että ihan normaalia hormonimyrskyä. Sitten vasta jos oireet pitkittyy, kannattaa huolestua.
Eli anna itkun tulla ja puhu ääneen kaikki pelot ja muut ahdistukset, niin ei jää vaivaamaan mieltä. Tuo vaihe meni mulla ohi.
Toki pelkäsin olenko masentumassa, koska edellisen lapsen jälkeen tuli synnytyksen jälkeinen masennus. Mutta onneksi niin ei käynyt. Ja sain nauttia ihanasta vauva-ajasta.
Voimia vauvan kanssa!

 

[Maira]

Tuollaista oli mullakin alussa ja se vissiin on ihan normaalia, hormonit heittää ihan häränpyllyä ja saattaa sekunnissa fiilikset muuttua itkusta nauruksi..Lienee sit alkaa olemaan masennusta jos olo vaan pahenee eikä parane ajan myötä..