Avoparit! Lapselle äidin vai isän sukunimi?

Äidin. Äidillä on aatelisnimi ja semmoista ei noin vaan luovuteta pois.

Muutenkin toi miehen nimen ottaminen on aika tuore juttu historiassa ja täyttä naisen kyykytystä. Mutta niin kauan kuin naiset on tommosia lampaita niin sitä saa mitä tilaa.

Mulle nimi ei todellakaan merkitse yhtään mitään, oli aatelinen tai ei ja kunnioitan sen verran miestäni, että ehdottomasti otan mieheni nimen jos ja kun naimisiin mennään. Avoliitossa lapselle myös ehdottomasti miehen sukunimi.

Heh, mitä ihme kunnioitusta sillä nimenvaihdoksella osoitetaan? Eikö sun mies sitten kunnioita sua, jos ja kun ei ota sun nimeä?

 

Minun koska sukunimeni on paljon hienompi

 

Äidin. Äidillä on aatelisnimi ja semmoista ei noin vaan luovuteta pois.

Muutenkin toi miehen nimen ottaminen on aika tuore juttu historiassa ja täyttä naisen kyykytystä. Mutta niin kauan kuin naiset on tommosia lampaita niin sitä saa mitä tilaa.

Mulle nimi ei todellakaan merkitse yhtään mitään, oli aatelinen tai ei ja kunnioitan sen verran miestäni, että ehdottomasti otan mieheni nimen jos ja kun naimisiin mennään. Avoliitossa lapselle myös ehdottomasti miehen sukunimi.

minä otin vaimoni nimen

 

Isän nimi tietysti.
Tarkoituksena oli mennä myöhemmin naimisiin, ja niin tehtiinkin kun lapsi oli 1v2kk.
Olisipa outoa jos lapsella yksinään olisi minun tyttönimeni, ja meillä miehen kanssa miehen sukunimi :O

 

Äidin. Äidillä on aatelisnimi ja semmoista ei noin vaan luovuteta pois.

Muutenkin toi miehen nimen ottaminen on aika tuore juttu historiassa ja täyttä naisen kyykytystä. Mutta niin kauan kuin naiset on tommosia lampaita niin sitä saa mitä tilaa.

Mulle nimi ei todellakaan merkitse yhtään mitään, oli aatelinen tai ei ja kunnioitan sen verran miestäni, että ehdottomasti otan mieheni nimen jos ja kun naimisiin mennään. Avoliitossa lapselle myös ehdottomasti miehen sukunimi.

Mutta sun mies ei sitten kunnioita sua, vai? Jos se kunnioitus sukunimen perusteella katotaan.

Siitä tässä ei ollut kyse lainkaan. Mä arvostan sitä, että perheessä on kaikilla sama sukunimi ja en voisi kuvitellakaan että mieheni ottaisi minun sukunimen (vaikka se "hienompi" onkin). Mieheni ei ole sallaine tossukka, joka ottaisi muijan nimen.

 

Jos sulla on aikeena mennä miehes kanssa naimisiin niin helpompi isän nimi laittaan. Meillä siis isän nimi molemmilla..

Mä taas en vaihtais omaa nimeäni vaikka mentäisiinkin naimisiin... eli sama tilanne säilyisi, mies ois se ainoa eriniminen

Toki toki

 

miehen nimen koska tulevaisuudessa suunitelmissa mennä naimisiin. Ja JOS (toivottavasti ei) satuttas eroamaan niin mitäpä se haittaa jos lapsellani on isänsä sukunimi.. niinhän ne on ennenvanhaan kuulunu mennäkkin

 

Meidän pojalle olis tullut mun sukunimi, mutta me mentiin sitten ristiäisten yhteydessä naimisiin. Nyt on kaikilla yhteinen sukunimi.

 

Oltiin merkattu äidin sukunimi, mutta pappi ehdotti ristiäisten esikeskustelussa että isän nimi olisi parempi joten vaihdettiin.

 

Meidän lapset on syntynyt avoliiton aikana ja isän sukunimi laitettiin.

 

Kaksi vanhinta on mun nimisiä. Kaksi nuorempaa isänsä nimellä. Ja vaikka ollaan naimisissa, niin mulla silti oma sukunimi.

 

Oltiin merkattu äidin sukunimi, mutta pappi ehdotti ristiäisten esikeskustelussa että isän nimi olisi parempi joten vaihdettiin.

Minä olisin vaihtanut tuossa tilanteessa pappia ja tehnyt vielä valituksenkin. Meillä lapsilla minun sukunimeni.

 

silloin kun eka saatiin ja ei vielä naimisissa niin oli mun sukunimellä eka. en suostuis olemaan eri nimellä kuin lapseni. ei siihen tarvinnut kuin yks paperi laittaa että sai lapsen nimen muutettua kun naimisiin mentiin

no näin just meilläkin tehtiin!ei ollu iso homma muuttaa avioitumisen myötä.yks kaveri laitto lapsen miehen nimelle kun mies lupas pian viedä vihille,no lapsi on jo 2,5v. eikä häistä tietoakaan vaikka yhdessä ovatkin.nyt kaveria tilanne harmittaa...

 

Jos nyt ajattelisin ja JÄRJELLÄNI, niin äidin. Miksi pitäisi olla isän kun ei avioliitossa olla?!?!!? *syyttää itseään tyhmistä valinnoista, tai paremminkin periksi antamisesta...*

 

Oltiin merkattu äidin sukunimi, mutta pappi ehdotti ristiäisten esikeskustelussa että isän nimi olisi parempi joten vaihdettiin.

Minä olisin vaihtanut tuossa tilanteessa pappia ja tehnyt vielä valituksenkin. Meillä lapsilla minun sukunimeni.

PEESI!!!!!!

 

Luonnollisesti meillä lapsilla on minun sukunimeni.

 

Isän

 

Jos nyt ajattelisin ja JÄRJELLÄNI, niin äidin. Miksi pitäisi olla isän kun ei avioliitossa olla?!?!!? *syyttää itseään tyhmistä valinnoista, tai paremminkin periksi antamisesta...*

niin just,pitäkää naiset puolenne!!!

 

Oltiin merkattu äidin sukunimi, mutta pappi ehdotti ristiäisten esikeskustelussa että isän nimi olisi parempi joten vaihdettiin.

Oho, aika outoa...

Meillä on äidin sukunimi, jos mennään naimisiin niin pidän siitä huolimatta oman nimeni.

 

Äidin. Jos mennään naimisiin, mies ottaa mun nimen tai sitten ei, mutta mä en omaani vaihda.

 

Minun sukunimelläni on tuo mukula. En todellakaan suostuis olemaan eri nimellä lapseni kanssa. Sitä paitsi minä sen olen kärsimyksellä kantanut 9 kk ja synnyttänyt tuskalla ja hiellä. Joten se on minun oikeuteni laittaa lapselle mun sukunimi.

 

Aika moni sanoo ettei suostuisi olemaan eri nimellä lapsensa kanssa. Miksi?
Me ollaan naimisissa, mutta eri nimillä ja meillä lapsi sai isän nimen. Asia ei ollut kummallekaan mikään arvovaltakysymys.

 

Aika moni sanoo ettei suostuisi olemaan eri nimellä lapsensa kanssa. Miksi?
Me ollaan naimisissa, mutta eri nimillä ja meillä lapsi sai isän nimen. Asia ei ollut kummallekaan mikään arvovaltakysymys.

Minulla kyse oli käytännön asioista: en tunnistaisi esim. lääkärillä "vierasta" sukunimeä.

 

miehen sukunimi.. tuntui jotenkin itsestään selvältä...

 

Mä heitin miehelleni vähän leikillään, että kyllä täytyy mun sukunimi ottaa, koska meän sukunimellä ei muuten ole jatkajia.

Olin yllättyny (myönteisesti), ku myöhemmin tuli ilmi, että mies oli ottanu tosissaan sanomani, ja olisi hyväksynyt sen.

Mut kyllä meän lapsilla miehen sukunimi on.
Mulla on niin karsee sukunimi, että suotakoon lapsille vähän kivempi. Vaikka joutuvatkin jatkuvasti varmistamaan, että tulihan se "kahdella uulla".
On seki parempi, ku se, että ei uskota, että ei tuommosta sukunimee voi olla olemassa