Avoparit! Lapselle äidin vai isän sukunimi?

Äidin. Äidillä on aatelisnimi ja semmoista ei noin vaan luovuteta pois.

Muutenkin toi miehen nimen ottaminen on aika tuore juttu historiassa ja täyttä naisen kyykytystä. Mutta niin kauan kuin naiset on tommosia lampaita niin sitä saa mitä tilaa.

Mulle nimi ei todellakaan merkitse yhtään mitään, oli aatelinen tai ei ja kunnioitan sen verran miestäni, että ehdottomasti otan mieheni nimen jos ja kun naimisiin mennään. Avoliitossa lapselle myös ehdottomasti miehen sukunimi.

Kunnioitat miestäsi ottamalla tämän sukunimen? Voi tyttö hyvä, sinut on kasvatettu hyvin perinteisesti. Voisi sanoa, että 1800-lukuisesti jopa...
Melkein naurattaisi ellei tämä olisi surullista. Nykyaikana.

 

Koska miehellä "tusinanimi" ja mulla harvinainen ( n 20 ihmisellä on se nimenä)
Kohta mennään naimisiin ja minä ja lapset pysytään mun nimellä, mies omallaan.

 

Meidän pojalla on isänsä sukunimi, mun mielestä sen vaan kuuluu mennä niin =)

 

Isän. Olin päättäny ottaa mieheni nimen naimisiin mennessä, joten ollaan nyt kaikki samalla nimellä.

 

Aika moni sanoo ettei suostuisi olemaan eri nimellä lapsensa kanssa. Miksi?
Me ollaan naimisissa, mutta eri nimillä ja meillä lapsi sai isän nimen. Asia ei ollut kummallekaan mikään arvovaltakysymys.

Mulla on lapset "kahdessa sarjassa", kummillakin isänsä sukunimi. Ja mulla oma tyttönimeni.
Pidin kauan aikaa "naimisiinmenonimeni" eron jälkeen, koska halusin, että olen lasten kans samalla sukunimellä. Mutta jotenki se vaan menetti merkityksensä, ja mulle tuli identiteettikriisi. En tuntenut olevani "Virtanen", vaan "Järvinen". Palasin siis tyttönimeeni.

Toki olisi kivaa, jos kaikilla olisi sama, mutta juttu on nyt niin, että meillä lukee ovessa kolme nimee... (se klisee, elämä on....)

Mutta kyllä ne lapset ihan omia on, sukunimestä huolimatta. Me ollaan vaan monisukuniminen perhe.

 

Tietenkin isän. Vaikka ollaan naimisissa ja vaimolla "oma" nimi.

 

Äidin. Äidillä on aatelisnimi ja semmoista ei noin vaan luovuteta pois.

Muutenkin toi miehen nimen ottaminen on aika tuore juttu historiassa ja täyttä naisen kyykytystä. Mutta niin kauan kuin naiset on tommosia lampaita niin sitä saa mitä tilaa.

Mulle nimi ei todellakaan merkitse yhtään mitään, oli aatelinen tai ei ja kunnioitan sen verran miestäni, että ehdottomasti otan mieheni nimen jos ja kun naimisiin mennään. Avoliitossa lapselle myös ehdottomasti miehen sukunimi.

Mutta sun mies ei sitten kunnioita sua, vai? Jos se kunnioitus sukunimen perusteella katotaan.

Siitä tässä ei ollut kyse lainkaan. Mä arvostan sitä, että perheessä on kaikilla sama sukunimi ja en voisi kuvitellakaan että mieheni ottaisi minun sukunimen (vaikka se "hienompi" onkin). Mieheni ei ole sallaine tossukka, joka ottaisi muijan nimen.

joten onkohan sulla oikeasti aatelisnimi?

 

Tietenkin isän. Vaikka ollaan naimisissa ja vaimolla "oma" nimi.

Ehkä ei pitäisi kysyä, mutta - - tietenkin?

 

Pojilla on isän nimi.

 

äidin. siksi vain koska halusin niin.

 

Aika moni sanoo ettei suostuisi olemaan eri nimellä lapsensa kanssa. Miksi?

No just siks että minä synnytin!

 

isän.

*ja hyvä nimi onkin.

 

Äidin sukunimi (ennen ja jälkeen naimisiinmenomme). Elikkäs mie kyykytän miestä, ei mies minua

 

Äidin.

 

Äidin sukunimi (ennen ja jälkeen naimisiinmenomme). Elikkäs mie kyykytän miestä, ei mies minua

Onko tämäkin joku parisuhteen arvovaltakysymys? Kumpi kyykyttää kumpaa...

 

Äidin sukunimi (ennen ja jälkeen naimisiinmenomme). Elikkäs mie kyykytän miestä, ei mies minua

Onko tämäkin joku parisuhteen arvovaltakysymys? Kumpi kyykyttää kumpaa...

No jospa tuo oli vitsi? Eihän normaalissa parisuhteessa toista kyykytetä enkä usko, että tuo juu sitä tosissaan tarkootti. Mutta sori kun mä sekaan tähän, tuli vain tälläänen mieleen.

 

Itselleni oli selvää, että äidin nimi lapselle, kunnes mennään naimisiin. Jos pidetään perinteistä kiinni niin pidetään niistä kunnolla. Äidin nimi tulee automaattisesti lapselle jos vanhemmat ei ole naimisissa. Sitten kun mennään naimisiin, lapselle ja äidille voi tulla samaan syssyyn ihan helposti miehen nimi jos halutaan. Jos mies ottaa naisen sukunimen, ei se ole yhtään nössöä vaan joustavuutta. Ei miehen mitta nimestä muodostu. Tiedän paljon naisia jotka antavat lapselle isän nimen ja sitten ei mennä naimisiin ja äitiä ottaa päähän turhat lupaukset. Isän nimi lapsella vaikka äiti hoitaa lapsen lähes täysin. Pitäkää naiset puolenne.

 

Jos sulla on aikeena mennä miehes kanssa naimisiin niin helpompi isän nimi laittaan. Meillä siis isän nimi molemmilla..

me ollaan naimisissa mut molemmat piti oman sukunimen. lapsella miehen sukunimi. ja jos saivartelen niin kyllähän naisenkin sukunimen voi ottaa naimisiin mennessä :saint:

muoks. tässähän saivarreltiin enemmänkin kun luin koko ketjun

 

Itselleni oli selvää, että äidin nimi lapselle, kunnes mennään naimisiin. Jos pidetään perinteistä kiinni niin pidetään niistä kunnolla. Äidin nimi tulee automaattisesti lapselle jos vanhemmat ei ole naimisissa. Sitten kun mennään naimisiin, lapselle ja äidille voi tulla samaan syssyyn ihan helposti miehen nimi jos halutaan. Jos mies ottaa naisen sukunimen, ei se ole yhtään nössöä vaan joustavuutta. Ei miehen mitta nimestä muodostu. Tiedän paljon naisia jotka antavat lapselle isän nimen ja sitten ei mennä naimisiin ja äitiä ottaa päähän turhat lupaukset. Isän nimi lapsella vaikka äiti hoitaa lapsen lähes täysin. Pitäkää naiset puolenne.

Mä peesaan isosti tätä! Tiedän myös tapauksia missä iso on lähtenyt menemään kun se perhe-elämä ei ole ollu ihan sitä mitä on kuviteltu ja äiti on jäänny lapsen kanssa kahdestaan jolla sitten on se isä sukunimi. Meillä lapsi on äidin nimellä ihan siksi ,että minulla on kauniimpi sukunimi. Jos joskus menemme naimisiin vaihdamme koko perhe sukunimen tasapuolisuuden nimissä.

 

Äidin. Äidillä on aatelisnimi ja semmoista ei noin vaan luovuteta pois.

Muutenkin toi miehen nimen ottaminen on aika tuore juttu historiassa ja täyttä naisen kyykytystä. Mutta niin kauan kuin naiset on tommosia lampaita niin sitä saa mitä tilaa.

Mutta tiedätkö, vaikka kuinka olisi aatelisnimi niin aatelisuus sinänsä ei periydy naisen (eikä muuten avioliitonkaan) kautta?

 

Isän, koska isällä on kaunis ja harvinainen sukunimi (5kpl maailmassa). Ja ollaan kyllä naimisissa mutta mulla oma sukunimi.

 

miehen nimi. naimisiin kun mennään niin otan miehen nimen kans.

ihme vensklaamista noiden nimien kans.. eka äidin nimi ja sit jos naimisiin niin vaihdetaan se lapsenkin nimi...

 

Äidin. Äidillä on aatelisnimi ja semmoista ei noin vaan luovuteta pois.

Muutenkin toi miehen nimen ottaminen on aika tuore juttu historiassa ja täyttä naisen kyykytystä. Mutta niin kauan kuin naiset on tommosia lampaita niin sitä saa mitä tilaa.

Mutta tiedätkö, vaikka kuinka olisi aatelisnimi niin aatelisuus sinänsä ei periydy naisen (eikä muuten avioliitonkaan) kautta?

Kyse ei ehkä ole sitää että nimi on _aatelinen_ vaan että se on harvinainen,arvokas ja vain sen suvun jäsenillä. Mä ymmärrän ihan täysin kisseä. Jos mies on Virtanen ja nainen Von Villebrandt niin kyllä mä kallistuisin ton jälkimmäisen puolelle.

 

miehen sukunimi on lapsella

 

isän oma on kummallakin..mies ei olisi sallinut missään nimessä et olisi tullut mun sukunimi

Ei se ole isän päätettävä juttu. Siitä voidaan yhdessä neuvotella, mutta jos ei päästä yhteisymmärrykseen, niin äiti päättää. Ja mä en missään tapauksessa huolinut lapselleni miehen sukunimeä (-nen-päätteinen ja sisältää ä-kirjaimen, yäk). Eli mun ihana nimeni annettiin isän perinnemutinoista huolimatta :kieh: