M
marietta
Vieras
Neuvokaa minua, olen liian sokea nähdäkseni oman tilanteeni.
Olen perustamassa päätyöni oheen pientä sivutyötä toiminimellä sekä korjaamassa autoani joihin haen lainaa 3000 euroa. Laina vaatisi yhden takaajan ja mies lupautui kysymättä, pankille tämä sopi. Mies on muutenkin osoittanut kannustusta yritystäni kohtaan, joskin olen kaiken hoitanut itse alkuun juurikaan häneltä apua pyytämättä. Koen että tämä on oma pitkäaikainen haaveeni toteutumassa, enkä haluakaan vaivata ketään paitsi tässä pakollisessa laina-asiassa joudun.
Mutta muutaman kaljan jälkeen miehellä ääni muuttui kellossa. Ensin kertoi totuuden miten huonosti hänellä todellisuudessa raha-asiat ovatkaan, tämä oli minulle yllätys koska meillä on omat tilimme. Senjälkeen haukkui yritysideani, miten ei usko siihen pätkääkään. Samalla sain niskaani myös syyt taloudelliseen tilanteeseen johon en todellakaan ole syypää. Hänelle vain mikään ei käy. Tavatessamme minullakin oli oma talo, johon muuttamalla olisimme päässeet huomattavasti halvemmalla. Sen sijaan hän halusi jäädä tähän ex-vaimonsa kanssa ostamaansa taloon josta lainanlyhennykset hirveän isot. Olin taloni myymisen aikoihin todella tiukilla ja vasta nyt pääsemässä jaloilleni. Tästä olen myös kuullut miten hattu kourassa tähän hänen taloonsa olen tullut!
Tiedän että häntä ärsyttää myös tuleva yrittäjyyteni koska hän itse on yrittäjäsuvusta, mutta ollut ikänsä toisella työssä.
Olen kyllästynyt ihmiseen joka selvinpäin on mitä ihanin ja kannustavin puoliso mutta joka humalapäissään puukottaa selkään kaksin käsin. Haenko siis takaajani muualta, koska tiedän jo nyt että saisin kuulla tuosta hänen uhrautumisestaan loputtomasti, vaikka yritän vain saada meille lisää tuloja. Samoin tiedän että senjälkeen kun hän olisi korjannut autoni, se olisi yhtäkuin hänen omansa. Koska tästäkin olen jo saanut kuulla jos hän on joutunut aiemmin autoani korjaamaan, tarjoamani raha vaivannäöstä ei tietenkään käy! Eihän silloin voisi uhata millään. Vienkö siis autonikin jonnekin muualle korjattavaksi että saan pitää sen omanani. Olen jo harkinnut myös oman asunnon hankkimista koska en jaksa enää katsella jokaviikonloppuista kaljoitteluakaan.
Ehkä on aika tunnustaa ettei hän koskaan tule kaljasta luopumaan. Ehkä myös aika nähdä miten alempana ihmisenä hän minua oikesti pitää vaikka kohtelee selvinpäin kuin prinsessaa, mitä en todellakaan ole pyytänyt.
Olen perustamassa päätyöni oheen pientä sivutyötä toiminimellä sekä korjaamassa autoani joihin haen lainaa 3000 euroa. Laina vaatisi yhden takaajan ja mies lupautui kysymättä, pankille tämä sopi. Mies on muutenkin osoittanut kannustusta yritystäni kohtaan, joskin olen kaiken hoitanut itse alkuun juurikaan häneltä apua pyytämättä. Koen että tämä on oma pitkäaikainen haaveeni toteutumassa, enkä haluakaan vaivata ketään paitsi tässä pakollisessa laina-asiassa joudun.
Mutta muutaman kaljan jälkeen miehellä ääni muuttui kellossa. Ensin kertoi totuuden miten huonosti hänellä todellisuudessa raha-asiat ovatkaan, tämä oli minulle yllätys koska meillä on omat tilimme. Senjälkeen haukkui yritysideani, miten ei usko siihen pätkääkään. Samalla sain niskaani myös syyt taloudelliseen tilanteeseen johon en todellakaan ole syypää. Hänelle vain mikään ei käy. Tavatessamme minullakin oli oma talo, johon muuttamalla olisimme päässeet huomattavasti halvemmalla. Sen sijaan hän halusi jäädä tähän ex-vaimonsa kanssa ostamaansa taloon josta lainanlyhennykset hirveän isot. Olin taloni myymisen aikoihin todella tiukilla ja vasta nyt pääsemässä jaloilleni. Tästä olen myös kuullut miten hattu kourassa tähän hänen taloonsa olen tullut!
Tiedän että häntä ärsyttää myös tuleva yrittäjyyteni koska hän itse on yrittäjäsuvusta, mutta ollut ikänsä toisella työssä.
Olen kyllästynyt ihmiseen joka selvinpäin on mitä ihanin ja kannustavin puoliso mutta joka humalapäissään puukottaa selkään kaksin käsin. Haenko siis takaajani muualta, koska tiedän jo nyt että saisin kuulla tuosta hänen uhrautumisestaan loputtomasti, vaikka yritän vain saada meille lisää tuloja. Samoin tiedän että senjälkeen kun hän olisi korjannut autoni, se olisi yhtäkuin hänen omansa. Koska tästäkin olen jo saanut kuulla jos hän on joutunut aiemmin autoani korjaamaan, tarjoamani raha vaivannäöstä ei tietenkään käy! Eihän silloin voisi uhata millään. Vienkö siis autonikin jonnekin muualle korjattavaksi että saan pitää sen omanani. Olen jo harkinnut myös oman asunnon hankkimista koska en jaksa enää katsella jokaviikonloppuista kaljoitteluakaan.
Ehkä on aika tunnustaa ettei hän koskaan tule kaljasta luopumaan. Ehkä myös aika nähdä miten alempana ihmisenä hän minua oikesti pitää vaikka kohtelee selvinpäin kuin prinsessaa, mitä en todellakaan ole pyytänyt.