Avoliitosta, kenen mielestä tää on muka oikein?

Ei oo kyse mun suhteesta vaan mietin yleisellä tasolla koska näköjään tällasia suhteita on paljon ja ihmiset ei oo niissä tyytyväisiä.

Kukin varmaan on vastuussa ihan itse kumppaninvalinnastaan ja suhteensa tyydyttävyydestä ja reunaehdoista.

Itse elän nyt toisessa avioliitossani suhteessa, jossa meillä on erilliset rahat ja omaisuudet. Yhteisiä lapsia ei ole, kummallakin isoja lapsia aiemmista suhteista. Emme niuhota rahoista puolin ja toisin, ja kumppania tuetaankin, mutta yhteisiä rahamme eivät ole. Olen itse se varakkaampi osapuoli, joten elintasomme asetamme pienempituloisen kumppanin mukaan, esim. matkat, asuminen. Itse tuen aikuisia lapsiani taloudellisesti enemmän kuin mies omiaan kykenee tai haluaakaan tukea. Toki hänen lapsensa ovat omiani vanhempia ja olleet jo pitkään työelämässä, joten voi edellyttää näiden jo pärjäävän omillaan.

Siinä suhteessa jossa tein lapseni, oli omaisuus täysin yhteistä. Käytettiin niitä rahoja kenellä sattui rahaa olemaan, välillä ei ollut kummallakaan. Mutta isompituloinen olin myös siinä suhteessa. Kuitenkin lapsiperheessä on tosi vaikea ajatella rahaa ihan fifty-fifty ikinä, eihän siitä mitään tule. Kahden aikuisen suhteessa sen sijaan voidaan edellyttää että kumpikin aikuinen vastaa itse itsestään.

Kuka elää mitenkin, elämäntilanteet ovat erilaisia.

 

Oli meidän molempien mielestä järkevää ehkä ensimmäinen kuukausi, sittemmin ei ole ollut mielekästä. Puoliksi maksamalla minun pienien tulojen takia ei voitu koskaan tehdä mitään, syödä mitään ihmeempää, harrastaa mitään ja käydä missään. Eikä se "no mä nyt tarjoan tän sulle" ollut hirveän innostavaa kun kaikki yhteiset jutut lähti vain miehen aloitteesta kun minä en voinut ehdottaa mitään kun se olisi ollut vain rahastamista. Lainaaminenkin oli typerää kun en olisi ikinä saanut maksettua takaisin, tähän mennessä olisin varmaan velkaa jo lähemmäs 200k, joten miksi edes vaivautua. Yhdessä kun eletään ja yhteinen elämä kerran on, niin ihan älyvapaata elämänsä hankaloittamista vain ja ei minun mieheni kestäisi katsoa sitä etten ikinä saa tai voi tehdä mitään kun itse touhuaa kaikkea minkä kerkeää.

 

Hassua muuten että kun lukee miesvoittoisen keskustelupalstan mielipiteitä samasta aiheesta, niin siellä tuo on oikein. Vain muutamaa poikkeavaa mielipidettä lukuunottamatta.

Pakko tunnustaa että hiukan oksetti miessukupuoli tuon keskustelun luettuani.

Tuskin tuo sinänsä on niinkään sukupuolikysymys vaan noin ajattelee se, joka tienaa enemmän. Yleensä se enemmän tienaava on toki mies.

Todettakoon kuitenkin, että mun mielestä (suhteessa enemmän tienaavana) tuo ei ole jees. Paremmin toimii, kun molemmat maksaa tietyn prosenttiosuuden yhteisistä menoista (asumiskulut, ruoka jne.) ja käyttää jäävät rahat miten parhaaksi näkee, satunnaisesti vaikkapa sen toisen hemmotteluun.

 

Omissa suhteissani ei ole oikein, mutta muut tehköön miten haluaa.

Ja tämän takana seisoo ihan omat rahansa tienannut BITCH. Olin meistä se enemmän tienaava enkä siltikään erottanut rahoja. Nyt tienestit on aika lailla tasan.

 

Mun mielestä siis Liisanki pitäs maksaa enemmän, sit jos ois sellanen tilanne että Liisalla ois enemmän rahaa ku Matilla. Haluaisn kuulla, mikä tällanen miesten foorumi on mistä löytäs keskustelua että miesten mielestä toi mun alotuksen tilanne on ok..?

 

Aivan naurettavaa. Ei voi kun sääliä pennintarkkoja ihmisiä jotka ei edes avoliitossa opi jakamaan ja elämään yhteiselämää, antamaan omastaan ja joustamaan.

 

Lain mukaan ei ole elatusvelvollisuutta, joten siinä mielessä on oikein, mutta koska esimerkiksi kela huomioi myös avopuolison tulot, mun mielestä on kaikinpuolin reilua, että paremmin tienaava tarvittaessa, vaikkapa työttömyyden yllättäessä, auttaa kompensoimalla edes vähän toiselle "aiheuttamaansa" tulonmenetystä (esim. asumistuki). Ymmärrän, jos kukaan ei halua ikuisesti elättää elämäntapatyötöntä, ja jos näyttää siltä, että toinen ei edes yritä tienata itse rahojaan, on ihan ok laittaa rahahanat kiinni. Tsemppaa ehkä sitä toistakin yrittämään.

Jos tilanne ei molempia miellytä, voi aina muuttaa erilleen.

 

Tää asiahan on avoparin yhteinen, päätettävissä oleva asia. Ei se 50/50 käytäntö ole sen enemmän väärin tai oikein kuin joku toinenkaan malli, jossa se sopii kummallekin osapuolelle.

 

Jos pariskunta niin päätää se on oikein. Jos molemmat järjestelyyn suostuvat on tilanne oikein. Sille osapuolelle joka tuota pitää sietämättömänä tilanteena, tilanne on toki väärin. Raha ei ole minusta rakkauden mitta, rakkautta voi ilmaista niin monella muullakin tavalla kuin elättämällä köyhempää.

 

[QUOTE="femin";29824093]Ei ole oikein.

Mutta pidän sellaista ihmistä typeränä, joka tuollaiseen alistuu, koska kukaan ei tee noin rakastamalleen ihmiselle.[/QUOTE]

Peesi.