mä en tajua
Parin viikon sisään ollu aika paljon avoliittoa koskevia keskusteluja missä on tullut esille että vaikka olis isot tuloerot kaikki maksetaan 50-50.
Eli jos esim on Liisa ja Matti.
Matti käy töissä ja saa 2000e/kk.
Liisa on työtön ja saa työmarkkinatukea 550e/kk.
Liisan ja Matin vuokra on 650e ja molemmat maksaa siitä puolet. Ruokaan menee kuussa 200e ja sekin maksetaan puoliksi. Sitten vielä kummallakin omat menonsa eli lääkkeet, vaatteet, hygieniatuotteet etc. Ja sit jos Liisalla loppuisi rahat, niin Matti voi hänelle ostaa ruokaa yms KUNHAN Liisa sit maksaa takaisin kun hänellä on taas rahaa.
Moni on ollu sitä mieltä että tollanen ois oikein koska ei avoliitossa oo elatusvelvollisuutta. MITEN toi on teistä oikein? Ollaan avoliitossa, ja parisuhteessa, mutta toinen kituuttaa tosi vähillä rahoilla ja toinen elää luksuselämää?
Onko tollasessa suhteessa sit rakkautta, kun ei voi yhtään pistää toiseen rahaa vaan eletään kuin kämppikset ja joka sentti lasketaan tarkkaan. Toinen elää ihan eri elintasoa ku toinen. Jotkut elää vielä pitkään avoliitossa, jopa kymmeniä vuosia, ja siinä voi elämän varrella tulla kaikkee vastaan - työttömyyttä, sairastumista, toinen jää kotiin lapsen kanssa pienillä tuloilla. Mun mielestä pitäis toisen tukea toistaan tuollasessa tilanteessa ja jos rahat on tärkeämpää kuin rakkaus niin ei se oo sitten hyvä suhde alkuunkaan!
Eli jos esim on Liisa ja Matti.
Matti käy töissä ja saa 2000e/kk.
Liisa on työtön ja saa työmarkkinatukea 550e/kk.
Liisan ja Matin vuokra on 650e ja molemmat maksaa siitä puolet. Ruokaan menee kuussa 200e ja sekin maksetaan puoliksi. Sitten vielä kummallakin omat menonsa eli lääkkeet, vaatteet, hygieniatuotteet etc. Ja sit jos Liisalla loppuisi rahat, niin Matti voi hänelle ostaa ruokaa yms KUNHAN Liisa sit maksaa takaisin kun hänellä on taas rahaa.
Moni on ollu sitä mieltä että tollanen ois oikein koska ei avoliitossa oo elatusvelvollisuutta. MITEN toi on teistä oikein? Ollaan avoliitossa, ja parisuhteessa, mutta toinen kituuttaa tosi vähillä rahoilla ja toinen elää luksuselämää?
Onko tollasessa suhteessa sit rakkautta, kun ei voi yhtään pistää toiseen rahaa vaan eletään kuin kämppikset ja joka sentti lasketaan tarkkaan. Toinen elää ihan eri elintasoa ku toinen. Jotkut elää vielä pitkään avoliitossa, jopa kymmeniä vuosia, ja siinä voi elämän varrella tulla kaikkee vastaan - työttömyyttä, sairastumista, toinen jää kotiin lapsen kanssa pienillä tuloilla. Mun mielestä pitäis toisen tukea toistaan tuollasessa tilanteessa ja jos rahat on tärkeämpää kuin rakkaus niin ei se oo sitten hyvä suhde alkuunkaan!