sama vieras
Alkuperäinen kirjoittaja AinaHarmaa:Onhan se noinkin joo, mutta jos se lapsi asuu teillä ja on vaikka tilanne että kumpikaan lapsen vanhemmista ei ole kiinnostuneita menemään oman lapsensa koululle arviointitilaisuuteen?Alkuperäinen kirjoittaja sama vieras:Olet aivan oikeassa ja tarkoitinkin nimenomaan kasvatuksen raamien asettamista ! Jos lapsi lyö, kiroilee tms. saa puuttua ja on oikein puuttua. KasvatusVASTUU on lupa jättää biologisille vanhemmille. Etäkodin asialliset säännöt koskevat kaikkia paikalla olevia lapsia ja kaikkia lapsia tulee kohdella tasapuolisesti. Etälapsi ei ole sen paremmin "vieraileva tähti" kuin "ei-toivottu toisen lapsikaan". Arvostan tosi paljon teitä nyxiä, jotka suhtaudutte kivasti toisenkin lapsiin ja kasvatatte heitä oikeudenmukaisesti, välittävästi ja oman roolin säilyttäen. Päävastuu lapsesta on aina biologisilla vanhemmilla, lastensuojelu- tai sairaustapaukset lukuunottamatta.Alkuperäinen kirjoittaja Hemmetin Raivostuttavaa:puhuit kasvatusvastuusta koskien etislastaAlkuperäinen kirjoittaja vieras:Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.
Mites se homma menee jos tämä etis lapsi tekee jotakin mistä normaalisti omille lapsilleni annan rangaistuksen, kuten arestin tai jäähyn. Enkö saa komentaa?
Jos näen että etis lyö toista lasta, enkö saa puuttua?
Nimittäin onhan sekin kasvatusta
Ja näitä oli muitakin juttuja.... no mä menin sitten lapsen kanssa näihin, vaikkei todellakaan olis kuulunut mulle.
Aika ikävää, myös lapselle. Vanhemmat menettävät paljon... Olet / olit varmaan lapselle tärkeä ihminen? Silti väärin sinua ja lasta kohtaan . Eri juttu on, jos yhteisesti sovussa sovitaan hyvissä väleissä, että esim. uusi puoliso hoitaa tiettyjä juttuja ja se kaikille osapuolille sopii. Oma puolisoni esim. kuskailee lapsiani harrastuksiin ja osallistuu kanssani heidän juhliinsa - samoin lasten isä ja satunnaisesti myös hänen puolisonsa, sikäli kun omien lastensa juhlista ehtii.