Avokin lapsesta..

  • Viestiketjun aloittaja Ei ymmärrä..
  • Ensimmäinen viesti
sama vieras
Alkuperäinen kirjoittaja AinaHarmaa:
Alkuperäinen kirjoittaja sama vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Hemmetin Raivostuttavaa:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.
puhuit kasvatusvastuusta koskien etislasta
Mites se homma menee jos tämä etis lapsi tekee jotakin mistä normaalisti omille lapsilleni annan rangaistuksen, kuten arestin tai jäähyn. Enkö saa komentaa?
Jos näen että etis lyö toista lasta, enkö saa puuttua?
Nimittäin onhan sekin kasvatusta
Olet aivan oikeassa ja tarkoitinkin nimenomaan kasvatuksen raamien asettamista :)! Jos lapsi lyö, kiroilee tms. saa puuttua ja on oikein puuttua. KasvatusVASTUU on lupa jättää biologisille vanhemmille. Etäkodin asialliset säännöt koskevat kaikkia paikalla olevia lapsia ja kaikkia lapsia tulee kohdella tasapuolisesti. Etälapsi ei ole sen paremmin "vieraileva tähti" kuin "ei-toivottu toisen lapsikaan". Arvostan tosi paljon teitä nyxiä, jotka suhtaudutte kivasti toisenkin lapsiin ja kasvatatte heitä oikeudenmukaisesti, välittävästi ja oman roolin säilyttäen. Päävastuu lapsesta on aina biologisilla vanhemmilla, lastensuojelu- tai sairaustapaukset lukuunottamatta.
Onhan se noinkin joo, mutta jos se lapsi asuu teillä ja on vaikka tilanne että kumpikaan lapsen vanhemmista ei ole kiinnostuneita menemään oman lapsensa koululle arviointitilaisuuteen?
Ja näitä oli muitakin juttuja.... no mä menin sitten lapsen kanssa näihin, vaikkei todellakaan olis kuulunut mulle.

Aika ikävää, myös lapselle. Vanhemmat menettävät paljon... Olet / olit varmaan lapselle tärkeä ihminen? Silti väärin sinua ja lasta kohtaan :(. Eri juttu on, jos yhteisesti sovussa sovitaan hyvissä väleissä, että esim. uusi puoliso hoitaa tiettyjä juttuja ja se kaikille osapuolille sopii. Oma puolisoni esim. kuskailee lapsiani harrastuksiin ja osallistuu kanssani heidän juhliinsa - samoin lasten isä ja satunnaisesti myös hänen puolisonsa, sikäli kun omien lastensa juhlista ehtii.
 
AinaHarmaa
Alkuperäinen kirjoittaja Hemmetin Raivostuttavaa:
tuossa oli yks kerta
kun lapsi oli meillä arkena ja kävi näin:
Lapsi kouluun, isä vei
mun lapsi eskariin, minä vein, mies jäi kahden lapsen kanssa kotiin,
minä lähden eskarista sitten itse lääkäriin ja labraan jne
Mutta kesken kaiken soittaa mulle etiksen äiti koska mun mieheltä oli akku loppu, lapsi on sairastunu koulussa ja pitää hakea pois.
Etis oli itse kotona, koulu siinä 3min kävelymatkan päässä, minä olin menossa labraan. Mun oli pakko mennä suoraa päätä kotiin ilmoittaa miehelle että lähtee hakee lapsen, meiltä sinne kouluun on jotain 15km

Eli ei voinu ex hakea vaikka siinä lähellä oli, sen sijaan mun suunnitelmat meni ihan perseelleen.
Mun pitää säännöllisesti käydä turvakokeissa, pitää säännöllisesti ottaa lääkkeeni turvakokeen jälkeen jos kokeet normit.
Mutta en päässy labraan torstaina, joten oli sitten liian myöhäistä kun viikonloppu tulossa jäi lääkkeetkin sitten ottamatta

Eli oisko niin hirveetä ollu että lapsen äiti olis käyny hakee lapsen
Miksi sä suostuit tuohon? Totta kai se sun meno oli tärkeä myös.
Olisit vaan antanut olla, kyllä ne sieltä koulusta olis sit uudelleen soittaneet lapsen äidille ja "pakottaneet" hakemaan.
 
AinaHarmaa
Alkuperäinen kirjoittaja sama vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja AinaHarmaa:
Alkuperäinen kirjoittaja sama vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Hemmetin Raivostuttavaa:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.
puhuit kasvatusvastuusta koskien etislasta
Mites se homma menee jos tämä etis lapsi tekee jotakin mistä normaalisti omille lapsilleni annan rangaistuksen, kuten arestin tai jäähyn. Enkö saa komentaa?
Jos näen että etis lyö toista lasta, enkö saa puuttua?
Nimittäin onhan sekin kasvatusta
Olet aivan oikeassa ja tarkoitinkin nimenomaan kasvatuksen raamien asettamista :)! Jos lapsi lyö, kiroilee tms. saa puuttua ja on oikein puuttua. KasvatusVASTUU on lupa jättää biologisille vanhemmille. Etäkodin asialliset säännöt koskevat kaikkia paikalla olevia lapsia ja kaikkia lapsia tulee kohdella tasapuolisesti. Etälapsi ei ole sen paremmin "vieraileva tähti" kuin "ei-toivottu toisen lapsikaan". Arvostan tosi paljon teitä nyxiä, jotka suhtaudutte kivasti toisenkin lapsiin ja kasvatatte heitä oikeudenmukaisesti, välittävästi ja oman roolin säilyttäen. Päävastuu lapsesta on aina biologisilla vanhemmilla, lastensuojelu- tai sairaustapaukset lukuunottamatta.
Onhan se noinkin joo, mutta jos se lapsi asuu teillä ja on vaikka tilanne että kumpikaan lapsen vanhemmista ei ole kiinnostuneita menemään oman lapsensa koululle arviointitilaisuuteen?
Ja näitä oli muitakin juttuja.... no mä menin sitten lapsen kanssa näihin, vaikkei todellakaan olis kuulunut mulle.

Aika ikävää, myös lapselle. Vanhemmat menettävät paljon... Olet / olit varmaan lapselle tärkeä ihminen? Silti väärin sinua ja lasta kohtaan :(. Eri juttu on, jos yhteisesti sovussa sovitaan hyvissä väleissä, että esim. uusi puoliso hoitaa tiettyjä juttuja ja se kaikille osapuolille sopii. Oma puolisoni esim. kuskailee lapsiani harrastuksiin ja osallistuu kanssani heidän juhliinsa - samoin lasten isä ja satunnaisesti myös hänen puolisonsa, sikäli kun omien lastensa juhlista ehtii.
No en mä nyt tiedä tärkeydestä, lapsi oli jo niin aivopesty loppuvaiheessa. Kirjaimellisesti... lapsi pakotettiin valehtelemaan isänsä menoista, missä oli ollut jne.
Nyt ei ole mitään yhteyttä exän lapseen, enkä edes halua.

 
Alkuperäinen kirjoittaja AinaHarmaa:
Alkuperäinen kirjoittaja Hemmetin Raivostuttavaa:
tuossa oli yks kerta
kun lapsi oli meillä arkena ja kävi näin:
Lapsi kouluun, isä vei
mun lapsi eskariin, minä vein, mies jäi kahden lapsen kanssa kotiin,
minä lähden eskarista sitten itse lääkäriin ja labraan jne
Mutta kesken kaiken soittaa mulle etiksen äiti koska mun mieheltä oli akku loppu, lapsi on sairastunu koulussa ja pitää hakea pois.
Etis oli itse kotona, koulu siinä 3min kävelymatkan päässä, minä olin menossa labraan. Mun oli pakko mennä suoraa päätä kotiin ilmoittaa miehelle että lähtee hakee lapsen, meiltä sinne kouluun on jotain 15km

Eli ei voinu ex hakea vaikka siinä lähellä oli, sen sijaan mun suunnitelmat meni ihan perseelleen.
Mun pitää säännöllisesti käydä turvakokeissa, pitää säännöllisesti ottaa lääkkeeni turvakokeen jälkeen jos kokeet normit.
Mutta en päässy labraan torstaina, joten oli sitten liian myöhäistä kun viikonloppu tulossa jäi lääkkeetkin sitten ottamatta

Eli oisko niin hirveetä ollu että lapsen äiti olis käyny hakee lapsen
Miksi sä suostuit tuohon? Totta kai se sun meno oli tärkeä myös.
Olisit vaan antanut olla, kyllä ne sieltä koulusta olis sit uudelleen soittaneet lapsen äidille ja "pakottaneet" hakemaan.
olivat soittaneet lapsen äidille eka. En tajua miksi suostuin. En vain enää suostu tuohon. Tätä koitin selittää että tuo ex ei tuu yhtään vastaan, mutta hänen puolestaan pitää tehdä hyvin paljon, jopa semmoista mikä ei enää miehelleni kuulu
 
Kun tapasin mieheni, olin aika pitkälti sitä mieltä, että hänen exänsä oli täysin kelvoton ja epäluotettava äiti...ihan sen perusteella mitä mieheni exästään puhui. Mies oli katkera ja siksi väritetyt jutut.
AP:n juttu on kuin omaani silloin aikanaan kun tapasimme.
Olemme edelleen yhdessä, miehen katkeruus on hävinnyt vuosien mittaan ja olen itsekin todennut että miehen ex on mitä parhain äiti lapselleen.
 
lll
Alkuperäinen kirjoittaja kysyn:
kuin sulle kelpaa mies, jonka ensimmäinen vaimovalinta on ollut noin alkeellinen ja epäonnistunut? miehellähän on huono maku!
Tää kävi mullakin mielessä, kun ketjun varrelta ap:n viestejä oon lukenut, et miten fiksu mies muka on huolinut tollasen naisen, miksi ap exän kuvaa??
Vai olisko kumminkin tarkotus vaan mustamaalata exää ja kiillottaa omaa sädekehäänsä?

 
sama vieras
Alkuperäinen kirjoittaja merenneitonen:
Kun tapasin mieheni, olin aika pitkälti sitä mieltä, että hänen exänsä oli täysin kelvoton ja epäluotettava äiti...ihan sen perusteella mitä mieheni exästään puhui. Mies oli katkera ja siksi väritetyt jutut.
AP:n juttu on kuin omaani silloin aikanaan kun tapasimme.
Olemme edelleen yhdessä, miehen katkeruus on hävinnyt vuosien mittaan ja olen itsekin todennut että miehen ex on mitä parhain äiti lapselleen.
:) :) :). Ojentaisin kukkaset, jos osaisin. Hyvä teksti sikäli, että kertoo siitä, että ajatukset ja tilanteet voivat pölyn laskeuduttua myös muuttua!
 
Alkuperäinen kirjoittaja lll:
Alkuperäinen kirjoittaja kysyn:
kuin sulle kelpaa mies, jonka ensimmäinen vaimovalinta on ollut noin alkeellinen ja epäonnistunut? miehellähän on huono maku!
Tää kävi mullakin mielessä, kun ketjun varrelta ap:n viestejä oon lukenut, et miten fiksu mies muka on huolinut tollasen naisen, miksi ap exän kuvaa??
Vai olisko kumminkin tarkotus vaan mustamaalata exää ja kiillottaa omaa sädekehäänsä?
Mulla on myös kokemusta, miehen ei niin hyvästä ex valinnasta. Ja siitä helvetistä minkä se aiheutti meidän suhteelle aluks.
Ei se vika miehessä ole, exän luonne tuli meillä ainakin esille vasta kun mies löysi uuden eli minut.
Ja mä en pidä mitenkään sopivana äitinä lapsilleen tätä exää. Miten sellainen ihminen voi olla hyvä äiti, joka ei lapsia itsellee edes halua. Siis lapset eivät asu äidillään, koska äiti ei heitä halua. Toinen lapsista näkee äitiään n.2 kertaa vuodessa
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja Hemmetin Raivostuttavaa:
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No joo, sinne on jo kerran soitettu lastensuojelu, etten nyt siitä kasvattamisesta sitten tiedä..
En vaan viitsisi vierestä katsoa kun lapsi on vielä 5v.näkin vaipoissa. Ja pissas meidän matolle just viikonloppuna, ku ei pidetty vaippaa, koska hänellä kotona pidetään.

Ja eikö lapsen isällä muka ole mitään päätösvaltaa näissä asioissa???
no se lapsen pidätyskyky kehittyy kyllä ihan omaan tahtiin oli vaippa tai ei.päivisin voi opetella käymään potalla/pöntöllä, mutta yöllä mä ainakin otin yö vaipan pois kun se oli kuiva aamulla,siitä tiesin että kykenee pidättämään. ja jos isukilla on päätösvaltaa niin huom hom sillä on myös velvollisuuksia eli ei se tutista vieroittaminen ole pelkkä äidin homma :kieh:
mutta mitäs tehdään jos äiti ei ole yhtään halukas vieroittaa?
AIka huono juttu lähtee isän vieroittaa lasta jos äidille päästessä äiti lykkää heti sen vaipan päälle.
Samahan se täälläkin, mutta minä odotin siihen että lapsi oli kesäloman (2 viikkoa) täällä niin sain tehtyä unikoulun tytölle.
Juuri näin!!!!!

 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja lll:
Alkuperäinen kirjoittaja kysyn:
kuin sulle kelpaa mies, jonka ensimmäinen vaimovalinta on ollut noin alkeellinen ja epäonnistunut? miehellähän on huono maku!
Tää kävi mullakin mielessä, kun ketjun varrelta ap:n viestejä oon lukenut, et miten fiksu mies muka on huolinut tollasen naisen, miksi ap exän kuvaa??
Vai olisko kumminkin tarkotus vaan mustamaalata exää ja kiillottaa omaa sädekehäänsä?
Ei kaikki suhteet ole hienoja ja upeita, ja vaikka alkuun saattaa suhde toimiakin hyvin, se voi hyvinkin muuttua helvetiksi, ja toinen huomaa ettei enää edes tunne kumppaniaan, joka on muuttunut suhteen myötä. Ihmiset muuttuu, se voi olla joskus syynä alun perin hyvänkin suhteen kaatumiselle.

On myös sellaisia persoonia, jotka esittävät roolia uudelle kumppanille, peittää omat ongelmansa jne. Tätä saattaa jatkua pitkäänkin, ja kun totuus alkaa paljastua, hankkiudutaan raskaaksi. Ja "lapsen takia" painostetaan toista pysymään suhteessa...Liekö takana yksin olemisen pelko vai mikä, kun sitä paria on pakko roikottaa hihnan päässä, vaikka kaikki päivät on pelkkää tappelua.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.
Tää on kaikki ihan totta, mutta ei olla riidoissa, ollaan hyvissä väleissä ja tämä ehdotus tuli lapsen isän suusta, ei minun, juuri sen takia etten puuttuisi asioihin ja saisi riitaa aikaiseksi välillemme.
Mieheni ex arvostaa minua lapsen "äitipuolena", mutta kaikki täytyisi tehdä niinkuin HÄN haluaa, eikä niinkuin olisi lapselle parasta.
Ja tässä tulanteessa vaivaa moni muukin asia kuin vaippa, esim se että muksu on uhmassa ja e helpottaisi kovasti jos kummassakin kodissa olisi samat säännöt, mutta kun äidin kanssa ei pysty keskustelemaan.
Enkä paasaisi tästä asiasta täällä jolen lapsesta todella välittäisi.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja lll:
Alkuperäinen kirjoittaja kysyn:
kuin sulle kelpaa mies, jonka ensimmäinen vaimovalinta on ollut noin alkeellinen ja epäonnistunut? miehellähän on huono maku!
Tää kävi mullakin mielessä, kun ketjun varrelta ap:n viestejä oon lukenut, et miten fiksu mies muka on huolinut tollasen naisen, miksi ap exän kuvaa??
Vai olisko kumminkin tarkotus vaan mustamaalata exää ja kiillottaa omaa sädekehäänsä?
Ei kaikki suhteet ole hienoja ja upeita, ja vaikka alkuun saattaa suhde toimiakin hyvin, se voi hyvinkin muuttua helvetiksi, ja toinen huomaa ettei enää edes tunne kumppaniaan, joka on muuttunut suhteen myötä. Ihmiset muuttuu, se voi olla joskus syynä alun perin hyvänkin suhteen kaatumiselle.

On myös sellaisia persoonia, jotka esittävät roolia uudelle kumppanille, peittää omat ongelmansa jne. Tätä saattaa jatkua pitkäänkin, ja kun totuus alkaa paljastua, hankkiudutaan raskaaksi. Ja "lapsen takia" painostetaan toista pysymään suhteessa...Liekö takana yksin olemisen pelko vai mikä, kun sitä paria on pakko roikottaa hihnan päässä, vaikka kaikki päivät on pelkkää tappelua.
Ihan juurikin tasan näin!! Aluksi tämä ex oli ihana (olivat 18vee kun alkoivat seurustelemaan) Ja ajan myötä paljastui kaikenlaisia asioita kun olivat olleet jo pari vuotta yhdessä. Onko niin helppo erota siinä kohtaa, kun tyttöystävä on raskaana ja lapsen syntymän jälkeen mieheni halusi olla mahdollisimman paljon lapsen elämässä ja sen takia pysyi paskassa suhteessa! Onko helppoa jättää lapsi ja alkaa viikonloppuisäksi, kun ei huoltajuuttakaan saa koska lapsi on 6kk eikä äiti ole tehnyt mitään raskauttavaa??
Joten teille jotka epäilette että mieheni on idiootti, niin voin sanoa, että hän on maailman ihanin ja rakastavin ihminen ja rakastaa lastaan niin paljon kuin isä vain voi!! Sen takia otetaankin lasta tänne mahd paljon, kun äiti haluaa lähteä humppaamaan, että isä saisi nähdä enemmän ihanaa tyttöänsä! Mutta silti ei saataisi puuttua kasvatukseen mitenkään?!

 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja lll:
Alkuperäinen kirjoittaja kysyn:
kuin sulle kelpaa mies, jonka ensimmäinen vaimovalinta on ollut noin alkeellinen ja epäonnistunut? miehellähän on huono maku!
Tää kävi mullakin mielessä, kun ketjun varrelta ap:n viestejä oon lukenut, et miten fiksu mies muka on huolinut tollasen naisen, miksi ap exän kuvaa??
Vai olisko kumminkin tarkotus vaan mustamaalata exää ja kiillottaa omaa sädekehäänsä?
Ei kaikki suhteet ole hienoja ja upeita, ja vaikka alkuun saattaa suhde toimiakin hyvin, se voi hyvinkin muuttua helvetiksi, ja toinen huomaa ettei enää edes tunne kumppaniaan, joka on muuttunut suhteen myötä. Ihmiset muuttuu, se voi olla joskus syynä alun perin hyvänkin suhteen kaatumiselle.

On myös sellaisia persoonia, jotka esittävät roolia uudelle kumppanille, peittää omat ongelmansa jne. Tätä saattaa jatkua pitkäänkin, ja kun totuus alkaa paljastua, hankkiudutaan raskaaksi. Ja "lapsen takia" painostetaan toista pysymään suhteessa...Liekö takana yksin olemisen pelko vai mikä, kun sitä paria on pakko roikottaa hihnan päässä, vaikka kaikki päivät on pelkkää tappelua.
Ihan juurikin tasan näin!! Aluksi tämä ex oli ihana (olivat 18vee kun alkoivat seurustelemaan) Ja ajan myötä paljastui kaikenlaisia asioita kun olivat olleet jo pari vuotta yhdessä. Onko niin helppo erota siinä kohtaa, kun tyttöystävä on raskaana ja lapsen syntymän jälkeen mieheni halusi olla mahdollisimman paljon lapsen elämässä ja sen takia pysyi paskassa suhteessa! Onko helppoa jättää lapsi ja alkaa viikonloppuisäksi, kun ei huoltajuuttakaan saa koska lapsi on 6kk eikä äiti ole tehnyt mitään raskauttavaa??
Joten teille jotka epäilette että mieheni on idiootti, niin voin sanoa, että hän on maailman ihanin ja rakastavin ihminen ja rakastaa lastaan niin paljon kuin isä vain voi!! Sen takia otetaankin lasta tänne mahd paljon, kun äiti haluaa lähteä humppaamaan, että isä saisi nähdä enemmän ihanaa tyttöänsä! Mutta silti ei saataisi puuttua kasvatukseen mitenkään?!
Aivan samoin kävi täällä. Ja ikää miehellä oli lapsen syntyessä 38v, nainen muutavan vuoden häntä nuorempi. Että ei se ikääkään katso...
Olen sillä kannalla, että lapsen vanhemmat päättävät lapsensa asiat, mutta silloin kun muksu on meillä, minä olen se emäntä talossa. Ei miehen exän haamu.
 

Yhteistyössä