Avokin lapsesta..

En minäkään ole kuulemma koskaan läsnä lapsille,olen itsekäs paska joka ajattelee aina ensin itseään,sitten vasta lapsia.
Tämä on lasten isän kanta,minä olen lähihuoltaja joka hoitaa ja huolehtii lapset aina.
Nykyisin kun lapset ovat isompia ja ovat kelvanneet isälle useammin kuin joka toinen viikonloppu,exän kanta on se että minä tuuppaan ne sinne väkisin että pääsen itse bilettämään.
Jos lapsi kysyy saadaanko me tulla ja isä vastaa myöntävästi,löytyykö jostain lakipykälä että minun pitää olla täällä himassa yksin koko viikonloppu.
Jos lapset olisivat kotona ja soittaisin tänne lapsenvahdin niin siitäkös nousisi jumalaton huuto miksen käy viihteellä silloin kun lapset ovat isällään.
Muutenkin on loukkaavaa että exä joka ei maksa edes minimielatusmaksuja kehtaa valittaa siitä etten ole käsi ojossa antamassa lapsille karkkirahaa joka jumalan päivä kun ne sitä pyytää.
Tai kitisee ettet koskaan laita mitään lapsille.
Esimerkiksi tässä kuussa kahdet silmälasit,ei nekään ilmaisia ole eikä exä osallistu niihin eurollakaan vaikka on sovittu että isommista hankinnoista maksaa puolet,tai edes osan.
Helppo se on arvostella kun saa itse viettää vapaata elämää ottamatta minkäänlaista vastuuta arjesta.Isä saa ne juhlahetket,ne vapaat lasten kanssa,minä äitinä elän sitä arkea kantaen yksin vastuun lapsista.
Aina saa paskaa niskaan,koskaan ei ole mikään hyvin.

Ymmärrän hyvin mitä sanot
Mutta ei se hauskaa uusille puolisoillekkaan ole
Mä en edes rikkonu kenenkään liittoa enkä mitään
Mutta silti jos kehtaan edes pyytää harkitsemaan jotakin joka koskee mieheni etislasta niin joko saan paskat niskaan mieheltäni tai hänen eksältään
Ei enää tähän osoitteeseen, saavat hoitaa ihan itse lapsen, tosin se hankaloittaa nykyisin mieheni ja hänen exänsä elämää.
Ex ei saa lasta enää tänne lasta jos hän tarvitsee vapaa illan, koska minä en hoida lasta jos mies on töissä
Ja mieheni ei näe lastansa niin usein koska lapsi tulee vain kun hän on vapaalla.
Mutta syytön minä siihen olen, en jaksanu kuunnella sitä valitusta että mikä minä olen sanomaan kun en hänen äitinsä ole jne
Joten

Voin itse paljon paremmin kun en enää puutu millään tavalla

Mutta aikaisemmin ajattelin että siinähän tuo etis menee kuin ennenkin
mä tein unikoulut jne mä olin mukana koko hommassa sataprosenttisesti
hain jopa itsekkin tuota lasta kahdella bussilla kolmen lapsen kera
Mutta en enää,

Kyllä minä ymmärrän sinua.Se ei ole helppoa kummallakaan,ei entisellä puolisolla eikä uudella jos on yhtään skismaa aikuisten välillä.
Minä tulen exäni uuden naisen kanssa erittäin hyvin juttuun,meillä ongelmana on lasten isä joka ei anna avioeroa koskaan mulle anteeksi.
Käyttää lapsia häikäilemättä kapulana kun tilaisuus tulee ja yrittää hankaloittaa elämäämme täällä kotona niin paljon kuin mahdollista,tajuamatta että ainoat osapuolet joihin tämä jättää elinikäiset traumat on hänen omat lapsensa.

Mä olen myös tullut juttuun miehen exän kanssa
mutta hän sairastaa 2 suuntaista mielialahäiriötä ja ollut sairaalahoidossa jolloin lapsi on täällä ollut, hän ei myöskään pysty yhtään itse tuomaan lasta tänne, vaikka ollaan pyydetty edes joskus auttamaan koska miehellä on 3 vuorotyö, exän mielestä jos isä haluaa lasta nähdä se on ainoastaan isän homma kuljettaa aina.
Eli jos mies on töissä perjantaina kun lapsen pitäisi tulla meille niin 6.30-18.30 niin lapsen haku menee tosi myöhäseksi, ei ex pysty tuomaan itse lasta näinä kertoina. Vaan hän on sanonu että sitten lapsi ei tule.

Myöskin, hän suunnittelee itselleen ja lapselleen menoja niille viikonlopuilla kun lapsi on täällä, jolloin mieheni pitäisi kuskata koko viikonloppu äitiä ja lasta. Tähän mä puutuin ja sanoin ettei onnistu, jonka jälkeen sain niin mahtavat p""askat niskaani mieheltäni, hän syytti että mä en ole lapsen äiti mulla ei ole mitään asiaa tähän, vaikkakin oli sitten myöhemmin samaa mieltä mun kanssani.
Mä olen antanu hyvin paljon, tehny paljon ottanut sen lapsen täydellisesti tähän perheeseen mukaan.
Mutta kun mä en enää jaksa. Eritoten mieheni käytöstä en jaksa. Hän ei koskaa kerro mulle mitään mitä lapselle kuuluu, ei kerro mitä ovat lapsen äidin kanssa suunnitelleet joka olis ihan kiva saada tietää koska onhan meilläkin niitä menoja. Olis kiva saada vähän vinkkiä koska mies hakee lapsen jotta ei tule päällekkäis menoja

Olis kiva jos asiat vois mennä ennalleen, mutta niin kauan kun mieheni tekee näin ja hänen eksänsä ei ymmärrä että on myös hänen vastuulla välillä taata että lapsi pääsee isälleen niin en minäkään yhtään ylimääräistä tee

Sain täällä kerran haukut kun kerroin mitä meille kuuluu. Kun kyse oli tuosta kuljetuksesta, sain kiviä niskaan. Ajattelin että selvä, en minä ainakaan lähde kolmen lapsen kanssa kahdella bussilla hakemaan lasta, vaikka lapsen äidin olis helpompi se lapsi tänne tuoda.
Mä keskityn ny omiin lapsiin, ja kun miehen lapsi tulee tänne, hän on tervetullut minä hänestä tykkään ja tää järjestely sattuu muhun, mutta nytpä mietin omaa mielenterveyttäni

Näin se on tehtävä.Pelkään kuitenkin että tuo teidän tilanne ajaa teidät eroon jossain vaiheessa,eihän tuollainen pidemmän päälle voi toimia.
Uusperhekuviot on kamalan hankalia,sen vuoksi minä en sellaiseen ryhdy.Kerran koitin eron jälkeen mutta se ei toiminut koska meillä uusi kumppanini vaati että minä hoidan hänen lastaan aina mm. silloin kun hän on töissä ja niinä viikonloppuina kun omani olivat isällään,mutta päätösvaltaa minulla ei lapseen ollut,enkä saanut kasvattaa enkä komentaa.
Eihän se toimi,itse väsyin siihen.
Varsinkin kun minun piti perua omat sovitut menoni kun lapsen äiti päättikin vaihtaa tapaamisviikonloppua miten sattui.
Selkeät pelisäännöt ja samat oikeudet kaikilla niin ehkä voisi toimia.
Opin kuitenkin kerrasta että uusperhekuvio ei ole minua varten.

 

Mä erosin viime syksynä ja meillä oli kans uusperhe. En kovin helposti lähde siihen enää, ainakaan jos miehellä on kovin pieniä lapsia. Meillä oli vielä tilanne, että miehen tyttö asui meillä. Oli se vaan yhtä hemmettiä välillä..

 

mekin käydään pariterapiassa
koska miehen käytös on niin kamalaa välillä
hän on jopa myöntäny miten käyttäytyy ja itse sen tiedostaa
ja oon kanssa aika lähellä sitä että eroan

 

mekin käydään pariterapiassa
koska miehen käytös on niin kamalaa välillä
hän on jopa myöntäny miten käyttäytyy ja itse sen tiedostaa
ja oon kanssa aika lähellä sitä että eroan

Tosi hyvä, mutta ei kannata repiä itteensä liikaa. Mä olin liian kauan siinä suhteessa, olis pitänyt jo ajat sitten erota. Tuntuu ikävältä että meni aikaa hukkaan jossain jota ei ollutkaan.

 

mekin käydään pariterapiassa
koska miehen käytös on niin kamalaa välillä
hän on jopa myöntäny miten käyttäytyy ja itse sen tiedostaa
ja oon kanssa aika lähellä sitä että eroan

Tosi hyvä, mutta ei kannata repiä itteensä liikaa. Mä olin liian kauan siinä suhteessa, olis pitänyt jo ajat sitten erota. Tuntuu ikävältä että meni aikaa hukkaan jossain jota ei ollutkaan.

Olen samaa mieltä.Pitää ajatella omaa jaksamistaan.Mulle jäi koko suhteesta paska maku,mä kelpasin vain huolehtimaan lapsesta,hän siis asui meillä.
Vaadittiin että katson perään,pesen,puen,ruokin ja hoivaan.Ei siinä mitään mutta sitten se ettei itsellä ollut mitään oikeuksia siihen lapseen eikä mitään päätäntävaltaa,se oli raskasta.Kaikki mitä itse yritti,lapsen isä tai äiti vesitti kun kummastakaan ei oikein ollut siihen arkivastuuseen.Eihän sellaista kukaan jaksa loputtomiin.

 

Noi on vaikeita kuvioita. Mä en lähtis ton ikäistä lasta sekoittamaan tekemällä toisin kuin mitä lapsen äiti tekee.. soveltaisin sitten hienoja periaatteitani omiin lapsiini kun niitä saan. Koska ei siitä oikeasti ole mitään apua, että koittaa kasvattaa joka toinen viikonloppu lasta joka ei ole oma ja sitten kotona tehdään toisin.. ihan turhaa.. Sitten kun olisi omia lapsia soveltaisin samoja sääntöjä kaikkiin lapsiin joita asunnossa on ja jos ei kelpaa niin heippa..

ottamatta kantaa siihen että kyllä kolmivuotiasta voisi opettaa kuivaksi ja ei tod. tarvitse rampata äijissä lapsen kanssa.. mutta onkohan tuo koko totuus, koska aina on helppo huudella vieraisiin pöytiin..

 

Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.

 

mekin käydään pariterapiassa
koska miehen käytös on niin kamalaa välillä
hän on jopa myöntäny miten käyttäytyy ja itse sen tiedostaa
ja oon kanssa aika lähellä sitä että eroan

Tosi hyvä, mutta ei kannata repiä itteensä liikaa. Mä olin liian kauan siinä suhteessa, olis pitänyt jo ajat sitten erota. Tuntuu ikävältä että meni aikaa hukkaan jossain jota ei ollutkaan.

mä oon monesti sanonu, ja mun käytöksessä näkyy ettei kaikki ole hyvin
Välillä on hyviä päiviä välillä huonoja
Meillä oli vapaa vuorokausi kaikista lapsista viime viikonloppuna, sunnuntaina sitten siivottiin rauhassa, sain haukut koska päätin myös pestä yläkerran ikkunat.
Siis ihan oikeasti, mitä valittamista siinä pitäisi olla että nainen siivoaa, mutta miehen mielestä meillä ei aikaa ollut ikkunoiden pesuun
Ja sitten kun hän haukkuu ja marmattaa mä tunnen oloni niin ahdistavaksi ja huonoksi.

silloin kun mies tappeli exänsä kanssa tuosta kuljetus asiasta, niin sovittiin että yhtään ylimääräistä ei lapsi sitten tule tänne.
Nyt 2 viikkoa sitten hän kerkesi sopimaan exän kanssa että lapsi tulee tänne vaikka hän on töissä, käskin soittaa exälle takas ja sanomaan että minä en lasta hoida ennenkuin ex auttaa välillä näissä kuljetuksissa.
Sanoin miehelle että mä en enää ryhdy tähän, ja mies otti sen ihan ok
Mutta mulle tuli niin kamala olo siitä mitä sanoin, ahdistava olo
Mä en voi sille mitään, tyttö on kyl tosi kiva jne. Mutta koen vain että ei ole mun hommani.

Oman exäni kanssa meillä sujuu hyvin ja exän puolison kanssa tullaan toimeen, eilenkin exäni vaimo pyysi mua siiderille ja huomenna tulee hänen lapsensa meille yökylään. Me myös vuorotellen tuomme ja viemme eli homma toimii tosi hyvin.

 

Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.

Järkipuhetta joka sana!!!!

 

Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.

Loistavaa tekstiä! :flower:

 

Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.

puhuit kasvatusvastuusta koskien etislasta
Mites se homma menee jos tämä etis lapsi tekee jotakin mistä normaalisti omille lapsilleni annan rangaistuksen, kuten arestin tai jäähyn. Enkö saa komentaa?
Jos näen että etis lyö toista lasta, enkö saa puuttua?
Nimittäin onhan sekin kasvatusta

 

muutenkaan en ole lukenu tätä ketjua kunnolla
mutta mistä tiedätte että jospa se ap:n mies haluaa sen vieroituksen tehdä eikä tuo vieroituksen idea lähteny ap:lta?
Mutta monestihan se menee niin kuten olen huomannu, jos mies lähtee jotain tekee ja täällä nyksä siitä kertoo niin kaikki haukut vaan nyksälle, miten kehtaa täällä alkaa puhumaan miehen lapsesta johon hänellä ei ole mitään oikeutta eikä sananvaltaa...vaikka ajatus on periaatteessa lähteny isältä

Meillä onkin sekin juttu vielä että mies meni antaa huoltajuuden exälleen, joten mitään oikeutta lapseen ei ole muutakuin tapaamisoikeus.

 

Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.

Niinhän se lapsen etu on tärkeintä mutta mitenkä yksin koitat olla sovinnossa ja sopia kun toinen osapuoli ei suostu mihinkään ja mollaa lapsille jatkuvasti ettei äiti teitä rakasta,se pitää teidät vaan rahan takia ym. potaskaa.

 

Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.

puhuit kasvatusvastuusta koskien etislasta
Mites se homma menee jos tämä etis lapsi tekee jotakin mistä normaalisti omille lapsilleni annan rangaistuksen, kuten arestin tai jäähyn. Enkö saa komentaa?
Jos näen että etis lyö toista lasta, enkö saa puuttua?
Nimittäin onhan sekin kasvatusta

Tottakai saa komentaa. Ja pitääkin. Lasten välille ei saa luoda eriarvoisuutta.

 

Ainaharmaa : Niinpä, ihmiset sattuu vain unohtamaan että noin pieninkin asia on sitä kasvatusta itsessään.
Ja mä en sulata omiltakaan lapsilta lyömistä, enkä sitä edes mieheni lapseltakaan, ja yhtälailla hänet nurkkaan laitan.

 

Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.

Niinhän se lapsen etu on tärkeintä mutta mitenkä yksin koitat olla sovinnossa ja sopia kun toinen osapuoli ei suostu mihinkään ja mollaa lapsille jatkuvasti ettei äiti teitä rakasta,se pitää teidät vaan rahan takia ym. potaskaa.

meilläkin miehen ex tekee tota lapselleen, kertoo lapselle että isi ei rakasta jne

 

Ainaharmaa : Niinpä, ihmiset sattuu vain unohtamaan että noin pieninkin asia on sitä kasvatusta itsessään.
Ja mä en sulata omiltakaan lapsilta lyömistä, enkä sitä edes mieheni lapseltakaan, ja yhtälailla hänet nurkkaan laitan.

Meillä myös mies sai komentaa mun lapsiani ja se oli ihan ok.

 

Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.

puhuit kasvatusvastuusta koskien etislasta
Mites se homma menee jos tämä etis lapsi tekee jotakin mistä normaalisti omille lapsilleni annan rangaistuksen, kuten arestin tai jäähyn. Enkö saa komentaa?
Jos näen että etis lyö toista lasta, enkö saa puuttua?
Nimittäin onhan sekin kasvatusta

Olet aivan oikeassa ja tarkoitinkin nimenomaan kasvatuksen raamien asettamista ! Jos lapsi lyö, kiroilee tms. saa puuttua ja on oikein puuttua. KasvatusVASTUU on lupa jättää biologisille vanhemmille. Etäkodin asialliset säännöt koskevat kaikkia paikalla olevia lapsia ja kaikkia lapsia tulee kohdella tasapuolisesti. Etälapsi ei ole sen paremmin "vieraileva tähti" kuin "ei-toivottu toisen lapsikaan". Arvostan tosi paljon teitä nyxiä, jotka suhtaudutte kivasti toisenkin lapsiin ja kasvatatte heitä oikeudenmukaisesti, välittävästi ja oman roolin säilyttäen. Päävastuu lapsesta on aina biologisilla vanhemmilla, lastensuojelu- tai sairaustapaukset lukuunottamatta.

 

Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.

Niinhän se lapsen etu on tärkeintä mutta mitenkä yksin koitat olla sovinnossa ja sopia kun toinen osapuoli ei suostu mihinkään ja mollaa lapsille jatkuvasti ettei äiti teitä rakasta,se pitää teidät vaan rahan takia ym. potaskaa.

Niinpä. Tosi kurjaa, etenkin lapsille, mutta myös äidille . Tällaiselta aikuisten pitäisi välttyä!

 

Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.

puhuit kasvatusvastuusta koskien etislasta
Mites se homma menee jos tämä etis lapsi tekee jotakin mistä normaalisti omille lapsilleni annan rangaistuksen, kuten arestin tai jäähyn. Enkö saa komentaa?
Jos näen että etis lyö toista lasta, enkö saa puuttua?
Nimittäin onhan sekin kasvatusta

Olet aivan oikeassa ja tarkoitinkin nimenomaan kasvatuksen raamien asettamista ! Jos lapsi lyö, kiroilee tms. saa puuttua ja on oikein puuttua. KasvatusVASTUU on lupa jättää biologisille vanhemmille. Etäkodin asialliset säännöt koskevat kaikkia paikalla olevia lapsia ja kaikkia lapsia tulee kohdella tasapuolisesti. Etälapsi ei ole sen paremmin "vieraileva tähti" kuin "ei-toivottu toisen lapsikaan". Arvostan tosi paljon teitä nyxiä, jotka suhtaudutte kivasti toisenkin lapsiin ja kasvatatte heitä oikeudenmukaisesti, välittävästi ja oman roolin säilyttäen. Päävastuu lapsesta on aina biologisilla vanhemmilla, lastensuojelu- tai sairaustapaukset lukuunottamatta.

tietenkin sen ymmärrän että päävastuu on biologisilla, mutta peräänkuulutan vain sitä että :

Missä se kiitos siitä on mitä me teemme? Monesti otettu lapsi tänne jota olen hoitanut koska lapsen äiti on niin huonossa kunnossa/ei jaksa lasta/ynnä muuta
Missä se kiitos on jos haen lapsen jos äiti haluaa päästä aikaisemmin viihteelle(kolmen lapsen kera kahdella bussilla)
Missä se kiitos on siitä että olen siinä, lapsi kutsuu mua äidikseen, en sitä pyytänyt, enkä raaski sanoa että lopettaa sen tekemisen. Mutta kai mä jotakin hänelle merkkaan kun noin sanoo

Mutta kun meidät otetaan niin itsestään selvyytenä. meidän pitää sopeutua ottaa vastaan ja pitää suu kiinni. Missä ihmeessä se raja kulkee?

en tosiaan halua lähteä kasvattamaan mieheni lasta , eri asiahan varmaan jos joskus lapsi meille tulee asumaan(mahdollista lapsen äidin sairauden vuoksi)
Olis kiva että meidänkin panos joskus huomioitaisiin.

 

Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.

puhuit kasvatusvastuusta koskien etislasta
Mites se homma menee jos tämä etis lapsi tekee jotakin mistä normaalisti omille lapsilleni annan rangaistuksen, kuten arestin tai jäähyn. Enkö saa komentaa?
Jos näen että etis lyö toista lasta, enkö saa puuttua?
Nimittäin onhan sekin kasvatusta

Olet aivan oikeassa ja tarkoitinkin nimenomaan kasvatuksen raamien asettamista ! Jos lapsi lyö, kiroilee tms. saa puuttua ja on oikein puuttua. KasvatusVASTUU on lupa jättää biologisille vanhemmille. Etäkodin asialliset säännöt koskevat kaikkia paikalla olevia lapsia ja kaikkia lapsia tulee kohdella tasapuolisesti. Etälapsi ei ole sen paremmin "vieraileva tähti" kuin "ei-toivottu toisen lapsikaan". Arvostan tosi paljon teitä nyxiä, jotka suhtaudutte kivasti toisenkin lapsiin ja kasvatatte heitä oikeudenmukaisesti, välittävästi ja oman roolin säilyttäen. Päävastuu lapsesta on aina biologisilla vanhemmilla, lastensuojelu- tai sairaustapaukset lukuunottamatta.

Onhan se noinkin joo, mutta jos se lapsi asuu teillä ja on vaikka tilanne että kumpikaan lapsen vanhemmista ei ole kiinnostuneita menemään oman lapsensa koululle arviointitilaisuuteen?
Ja näitä oli muitakin juttuja.... no mä menin sitten lapsen kanssa näihin, vaikkei todellakaan olis kuulunut mulle.

 

Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.

puhuit kasvatusvastuusta koskien etislasta
Mites se homma menee jos tämä etis lapsi tekee jotakin mistä normaalisti omille lapsilleni annan rangaistuksen, kuten arestin tai jäähyn. Enkö saa komentaa?
Jos näen että etis lyö toista lasta, enkö saa puuttua?
Nimittäin onhan sekin kasvatusta

Olet aivan oikeassa ja tarkoitinkin nimenomaan kasvatuksen raamien asettamista ! Jos lapsi lyö, kiroilee tms. saa puuttua ja on oikein puuttua. KasvatusVASTUU on lupa jättää biologisille vanhemmille. Etäkodin asialliset säännöt koskevat kaikkia paikalla olevia lapsia ja kaikkia lapsia tulee kohdella tasapuolisesti. Etälapsi ei ole sen paremmin "vieraileva tähti" kuin "ei-toivottu toisen lapsikaan". Arvostan tosi paljon teitä nyxiä, jotka suhtaudutte kivasti toisenkin lapsiin ja kasvatatte heitä oikeudenmukaisesti, välittävästi ja oman roolin säilyttäen. Päävastuu lapsesta on aina biologisilla vanhemmilla, lastensuojelu- tai sairaustapaukset lukuunottamatta.

tietenkin sen ymmärrän että päävastuu on biologisilla, mutta peräänkuulutan vain sitä että :

Missä se kiitos siitä on mitä me teemme? Monesti otettu lapsi tänne jota olen hoitanut koska lapsen äiti on niin huonossa kunnossa/ei jaksa lasta/ynnä muuta
Missä se kiitos on jos haen lapsen jos äiti haluaa päästä aikaisemmin viihteelle(kolmen lapsen kera kahdella bussilla)
Missä se kiitos on siitä että olen siinä, lapsi kutsuu mua äidikseen, en sitä pyytänyt, enkä raaski sanoa että lopettaa sen tekemisen. Mutta kai mä jotakin hänelle merkkaan kun noin sanoo

Mutta kun meidät otetaan niin itsestään selvyytenä. meidän pitää sopeutua ottaa vastaan ja pitää suu kiinni. Missä ihmeessä se raja kulkee?

en tosiaan halua lähteä kasvattamaan mieheni lasta , eri asiahan varmaan jos joskus lapsi meille tulee asumaan(mahdollista lapsen äidin sairauden vuoksi)
Olis kiva että meidänkin panos joskus huomioitaisiin.

Nimenomaan taisin tuossa sekä ihmisenä että ammattini puolesta tuoda esiin kuinka paljon arvostan niitä uusia puolisoita (sekä naisia että miehiä), jotka ottavat toisen lapsen kotiinsa, oppivat tulemaan toimeen, välittämään ja ehkä rakastamaankin. Etenkin, jos se tapahtuu lapsen vanhempia kunnioittaen. Uskon, että monet lähivanhemmatkin osaavat sitä arvostaa, mutta tiedän, ettei kiitosta aina saa. Sama pätee myös moniin lähivanhempiin, jotka saavat aiheetonta kritiikkiä exiltä ja nyxiltä. Virheetön vanhempi ei tarvitse olla, mutta jos hoitaa lapset ja toimii riittävän järkevästi, on se takuulla kiitoksen paikka, oli sitten kyseessä lähivanhempi, etävanhempi tai jomman kumman uusi puoliso .

 

tuossa oli yks kerta
kun lapsi oli meillä arkena ja kävi näin:
Lapsi kouluun, isä vei
mun lapsi eskariin, minä vein, mies jäi kahden lapsen kanssa kotiin,
minä lähden eskarista sitten itse lääkäriin ja labraan jne
Mutta kesken kaiken soittaa mulle etiksen äiti koska mun mieheltä oli akku loppu, lapsi on sairastunu koulussa ja pitää hakea pois.
Etis oli itse kotona, koulu siinä 3min kävelymatkan päässä, minä olin menossa labraan. Mun oli pakko mennä suoraa päätä kotiin ilmoittaa miehelle että lähtee hakee lapsen, meiltä sinne kouluun on jotain 15km

Eli ei voinu ex hakea vaikka siinä lähellä oli, sen sijaan mun suunnitelmat meni ihan perseelleen.
Mun pitää säännöllisesti käydä turvakokeissa, pitää säännöllisesti ottaa lääkkeeni turvakokeen jälkeen jos kokeet normit.
Mutta en päässy labraan torstaina, joten oli sitten liian myöhäistä kun viikonloppu tulossa jäi lääkkeetkin sitten ottamatta

Eli oisko niin hirveetä ollu että lapsen äiti olis käyny hakee lapsen

 

Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.

puhuit kasvatusvastuusta koskien etislasta
Mites se homma menee jos tämä etis lapsi tekee jotakin mistä normaalisti omille lapsilleni annan rangaistuksen, kuten arestin tai jäähyn. Enkö saa komentaa?
Jos näen että etis lyö toista lasta, enkö saa puuttua?
Nimittäin onhan sekin kasvatusta

Olet aivan oikeassa ja tarkoitinkin nimenomaan kasvatuksen raamien asettamista ! Jos lapsi lyö, kiroilee tms. saa puuttua ja on oikein puuttua. KasvatusVASTUU on lupa jättää biologisille vanhemmille. Etäkodin asialliset säännöt koskevat kaikkia paikalla olevia lapsia ja kaikkia lapsia tulee kohdella tasapuolisesti. Etälapsi ei ole sen paremmin "vieraileva tähti" kuin "ei-toivottu toisen lapsikaan". Arvostan tosi paljon teitä nyxiä, jotka suhtaudutte kivasti toisenkin lapsiin ja kasvatatte heitä oikeudenmukaisesti, välittävästi ja oman roolin säilyttäen. Päävastuu lapsesta on aina biologisilla vanhemmilla, lastensuojelu- tai sairaustapaukset lukuunottamatta.

Onhan se noinkin joo, mutta jos se lapsi asuu teillä ja on vaikka tilanne että kumpikaan lapsen vanhemmista ei ole kiinnostuneita menemään oman lapsensa koululle arviointitilaisuuteen?
Ja näitä oli muitakin juttuja.... no mä menin sitten lapsen kanssa näihin, vaikkei todellakaan olis kuulunut mulle.

Meillä taas lapsen äiti halusi mennä kaikkiin juhliin ym. tilaisuuksiin,sinne meni lapsen isäkin.
Minulla ei ollut muuta asiaa kun pukea lapsi kauniiksi.Joulujuhlat,kevätjuhlat,vanhempien vartit ym. niihin minulla ei ollut mitään asiaa osallistua,enhän ollut lapsen äiti.
Minä olin vaan se joka sen lapsen hoiti.Olisihan se ollut kiva päästä katsomaan niitä esityksiäkin joskus.

 

Hei! Omasta kokemuksesta ja ammatin puolesta ajattelen seuraavasti: Lasten etu on aina ensimmäisenä. Lapsen kumpaakaan vanhempaa ei kuulu mollata eikä inhota, vaikka tämä tekisi virheitäkin. Laihakin sopu on parempi kuin jatkuva riita ja vikojen etsiminen (oli sitten kyse exästä, nyxästä, lähi- tai etävanhemmasta ). On ihan selvää, että erilaisia käsityksiä kasvatuksesta tulee ja niistä etenkin biologiset vanhemmat voisivat jutella. Joskus hyvääkin tarkoittava ehdotus tai moite voi tuntua loukkaavalta ja se on tosi vaikeaa ottaa vastaan itsen kannalta ulkopuoliselta henkilöltä, vaikka pyrkisi toimimaan asiallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Lapselle johdonmukaisuus on tärkeää ja sen raamit viime kädessä määrittää lähivanhempi, joka eniten vastaa lasten arjesta. Poikkeuksen tekevät vain lastensuojeluasiat, kuten väkivalta tai alkoholismi ym. Jos välit ovat muuten kunnossa ja ilmapiiri on arvostava - puolin ja toisin - on toki helpompi neuvotella ja joustaa monissa asioissa. Kritisointi ja vastenmielisyys toista osapuolta kohtaan heijastuu läpi, vaikkei sitä sanottaisikaan. Exä ja hänen puolisonsa voisivat arvostaa lähivanhemman panosta lasten hoitamisessa ja lähivanhempi voisi arvostaa exänsä oikeutta tavata lapsiaan ja osallistua heidän elämäänsä. Uudet puolisot voivat olla parhaimmillaan tärkeitä aikuisia lapselle, mutta heidän on viisasta muistaa oma roolinsa ja jättää pääasiallinen kasvatusvastuu biologiselle vanhemmalle. Mahtavatkohan etenkin isät liian usein sysätä lasten hoitovastuuta uudelle kumppanille, mikä katkeroittaa - osin oikeutetusti? En tiedä, kunhan mietin.

puhuit kasvatusvastuusta koskien etislasta
Mites se homma menee jos tämä etis lapsi tekee jotakin mistä normaalisti omille lapsilleni annan rangaistuksen, kuten arestin tai jäähyn. Enkö saa komentaa?
Jos näen että etis lyö toista lasta, enkö saa puuttua?
Nimittäin onhan sekin kasvatusta

Olet aivan oikeassa ja tarkoitinkin nimenomaan kasvatuksen raamien asettamista ! Jos lapsi lyö, kiroilee tms. saa puuttua ja on oikein puuttua. KasvatusVASTUU on lupa jättää biologisille vanhemmille. Etäkodin asialliset säännöt koskevat kaikkia paikalla olevia lapsia ja kaikkia lapsia tulee kohdella tasapuolisesti. Etälapsi ei ole sen paremmin "vieraileva tähti" kuin "ei-toivottu toisen lapsikaan". Arvostan tosi paljon teitä nyxiä, jotka suhtaudutte kivasti toisenkin lapsiin ja kasvatatte heitä oikeudenmukaisesti, välittävästi ja oman roolin säilyttäen. Päävastuu lapsesta on aina biologisilla vanhemmilla, lastensuojelu- tai sairaustapaukset lukuunottamatta.

Onhan se noinkin joo, mutta jos se lapsi asuu teillä ja on vaikka tilanne että kumpikaan lapsen vanhemmista ei ole kiinnostuneita menemään oman lapsensa koululle arviointitilaisuuteen?
Ja näitä oli muitakin juttuja.... no mä menin sitten lapsen kanssa näihin, vaikkei todellakaan olis kuulunut mulle.

Meillä taas lapsen äiti halusi mennä kaikkiin juhliin ym. tilaisuuksiin,sinne meni lapsen isäkin.
Minulla ei ollut muuta asiaa kun pukea lapsi kauniiksi.Joulujuhlat,kevätjuhlat,vanhempien vartit ym. niihin minulla ei ollut mitään asiaa osallistua,enhän ollut lapsen äiti.
Minä olin vaan se joka sen lapsen hoiti.Olisihan se ollut kiva päästä katsomaan niitä esityksiäkin joskus.

meidänkin mies ihmetteli sitä kun lapsen juhlissa oli, ex toi joka kerta uuden ukon sinne mutta hänen vaimonsa ei olis saanu mennä, mutta kerranpa sitten päätettiin että minäkin tulen mukaan, ei se ole äidin päätös tuleeko uusi puoliso vai ei