avoero lähestyy kuin varkain

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äksy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äksy

Vieras
Surettaa...
Yhteis-eloa takan lähemmäs 4vuotta. Tunnettu ollaan jo 9:n vuotta.
Kun seurustelu alkoi, oli molemmat henkisesti aika rikki. Tuntu hyvältä olla hänen kanssaan.
Mitä pidemmälle päivät ja viikot vieri niin alkoi tulla pieniä mietteitä onko tämä sittenkään se mitä haluan? Onko ihminen oikea?

Mitään yhteistä ei ole; alkuaikoina kateltiin leffoja, mutta sekin on jäänyt.
Asunnon ostamisesta huolimatta tuntuu ainoa yhdistävä asia olevan samassa sängyssä nukkuminen.

Jos yhdessä jotain tehdään, niin se on käytännössä vain parin kaverin luona käyntiä tai sukulaisten luona oloa.

Matkusteluun ym riittäisi rahaa, mutta ei vaan tehdä yhdessä mitään.
Kerran pari vuodessa saatetaan käydä leffassa ja joskus harvoin syömässä.

Yhteisiä puheenaiheitakaan ei riitä. Mies kyllä osaa keskustella häntä kiinnostavista aiheista, kuten hänen harrastuksistaan.

Tuntuu pahalta olla suhteessa, mutta nyt olen aika pitkälti käsitellyt asiaa ja tulossa tulokseen ero.
Meillä ei luista mikään, ei seksi eikä suksi. Ainoa millon mua ei ahdista ja vituta on se kun mies on poissa (ja on sitä paljon).

Toki tää tulee herättämään paljon tunteita nyt ja on jo pidempään herättänyt, ja tulee jatkumaan myös eron jälkeenkin.

Tuskin on oikeaa hetkeä kertoa että ei ole onnellinen (olen vuosi sitten jo kertonut) ja olen miettinyt eroa oikeasti.

Kyllähän se satuttaa, vaikka mitään yhteisiä "isoja" muistoja ei ole kertynyt. Kaikki juhlapyhät ja lomat tuo viettänyt käytännössä kaverinsa kanssa, ja itse en ole halunnut viettää vapaitani niin. Silti, on se 4vuotta pitkä aika, ja onhan tässä omat kommervenkkinsä vielä, kun kihloissa ollaan ja on yhteinen asunto.

Olisipa tämä helppoa.
 
:hug:

Musta alkaa tuntua pelottavan samalta... ja me ollaan oltu yhdessä 18v, joista 13v naimisissa, 4 lasta :( Mä en nää ulospääsyä tästä ahdistuksesta, mikään ei suju. Puhua oon yrittäny, mut mikään ei johda pysyviin muutoksiin..
 
Voimia sulle!! Olet rohkea nainen, kun uskallat lähteä, moni jää tylsään ja toimimattomaan suhteeseen vaan tavan vuoksi. Tulet vielä tosi onnelliseksi jonkun toisen kanssa!! Tsemppiä sulle!
 
ei ole.. ehkäsyä ei ole käytössä, sovittiin että tulee jos on tullakseen.
Nyt toivon että menkat alkaa, ja toivon sitä oikeasti.

Sitä vaan toivoo että ihminen muttuisi, olisi edes joskus kotona, huomioisi enemmän ja rehellisesti sanottuna olisi kiinnostunut mun elämästä ja ajatuksista.

Mutta tyypillinen suomalainen mies, ei puhu. Varsinkaan vaikeista ja ikävistä asioista.
Ei tää ole mua varten.

Vielä kun tietäisin miten asian sille sanoisin.

Taloudellinen huoli toki painaa päälle.. oon jo laskelmatkin tehnyt paljonko mulla jäis rahaa käteen lyhennysten ja asumis+autokulujen jälkeen. Tosin, kyllä sillä pärjää. Monet ihmiset pärjää, ei sekään ole kiinni kuin loppujen lopuks tottumisesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huumekoira:
Nii, miksi te ette sitten ala tekemään yhdessä juttuja? Mikä estää?

varmaan se että niitä juttuja pitäis haluta tehdä yhdessä, tai edes viitsiä tehdä.
Jos mulle annetut vaihtoehdot on istua autotallissa joka ilta tai anoppilassa eikä muita vaihtoehtoja ole kun mun äidin luona käyminen niin teeppä siinä sitten yhdessä juttuja?
 
Alkuperäinen kirjoittaja äksy:
ei ole.. ehkäsyä ei ole käytössä, sovittiin että tulee jos on tullakseen.
Nyt toivon että menkat alkaa, ja toivon sitä oikeasti.

Sitä vaan toivoo että ihminen muttuisi, olisi edes joskus kotona, huomioisi enemmän ja rehellisesti sanottuna olisi kiinnostunut mun elämästä ja ajatuksista.

Mutta tyypillinen suomalainen mies, ei puhu. Varsinkaan vaikeista ja ikävistä asioista.
Ei tää ole mua varten.

Vielä kun tietäisin miten asian sille sanoisin.

Taloudellinen huoli toki painaa päälle.. oon jo laskelmatkin tehnyt paljonko mulla jäis rahaa käteen lyhennysten ja asumis+autokulujen jälkeen. Tosin, kyllä sillä pärjää. Monet ihmiset pärjää, ei sekään ole kiinni kuin loppujen lopuks tottumisesta.

Siis täh? jos sulla ei oo lapsia, niin mitä helskuttia pärjäämistä mietit? Omistusasunto myyntiin ja jaatte rahat.
 
meilläkään eitehdä mitään yhdessä koskaan. Ja sen mielestä yhdessä tekeminen on se että lähdetään lasten kanssa sukulaisten luo kylään. mä inhoan sitä... onko sillä oikeasti niin ikävää oman perheensä/mun kanssa että pitää kokoajan mennä jonnekkin kylään.. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Siehän olit lapseton?:
Alkuperäinen kirjoittaja äksy:
ei ole.. ehkäsyä ei ole käytössä, sovittiin että tulee jos on tullakseen.
Nyt toivon että menkat alkaa, ja toivon sitä oikeasti.

Sitä vaan toivoo että ihminen muttuisi, olisi edes joskus kotona, huomioisi enemmän ja rehellisesti sanottuna olisi kiinnostunut mun elämästä ja ajatuksista.

Mutta tyypillinen suomalainen mies, ei puhu. Varsinkaan vaikeista ja ikävistä asioista.
Ei tää ole mua varten.

Vielä kun tietäisin miten asian sille sanoisin.

Taloudellinen huoli toki painaa päälle.. oon jo laskelmatkin tehnyt paljonko mulla jäis rahaa käteen lyhennysten ja asumis+autokulujen jälkeen. Tosin, kyllä sillä pärjää. Monet ihmiset pärjää, ei sekään ole kiinni kuin loppujen lopuks tottumisesta.

Siis täh? jos sulla ei oo lapsia, niin mitä helskuttia pärjäämistä mietit? Omistusasunto myyntiin ja jaatte rahat.

Asuntoa en suostu myymään. Toisaalta olen ainoa velallinen, joten juridisesti miehellä ei ole oikeutta periä multa osuutta talosta. Enkä aijo asuntoa myydä.
Vuokralle en suostu. Hankin mielummin vaikka ali-vuokralaisen
 
ja kiitos tuen antajille.

Rohkeutta vaatii. Tuntuu ettei mikään ole varmaan (niinkuin ei olekaan) ennenkuin on kertonut toiselle osapuolelle.

Mies ei kuulema halua erota (ollaan siis "keskusteltu"). Silti ei ymmärrä, että mulla on paha olla, eikä keskustele.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äksy:
ja kiitos tuen antajille.

Rohkeutta vaatii. Tuntuu ettei mikään ole varmaan (niinkuin ei olekaan) ennenkuin on kertonut toiselle osapuolelle.

Mies ei kuulema halua erota (ollaan siis "keskusteltu"). Silti ei ymmärrä, että mulla on paha olla, eikä keskustele.

Musta on ihan sama, mitä lapseton tekee. Perheelliselle olisin sanonut, että syyt täysin turhia erota.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mäh:
Alkuperäinen kirjoittaja äksy:
ja kiitos tuen antajille.

Rohkeutta vaatii. Tuntuu ettei mikään ole varmaan (niinkuin ei olekaan) ennenkuin on kertonut toiselle osapuolelle.

Mies ei kuulema halua erota (ollaan siis "keskusteltu"). Silti ei ymmärrä, että mulla on paha olla, eikä keskustele.

Musta on ihan sama, mitä lapseton tekee. Perheelliselle olisin sanonut, että syyt täysin turhia erota.

Onhan se totta, että jos olis lapsia niin joutuis miettimään. Silti vaikka on ollut lupa tulla niin en jaksa uskoa että lapsi muuttais mun oloa paremmaksi. Onko se parempi olla lapsettomana vai lapsen kanssa toimimattomassa liitossa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja mäh:
Alkuperäinen kirjoittaja äksy:
ja kiitos tuen antajille.

Rohkeutta vaatii. Tuntuu ettei mikään ole varmaan (niinkuin ei olekaan) ennenkuin on kertonut toiselle osapuolelle.

Mies ei kuulema halua erota (ollaan siis "keskusteltu"). Silti ei ymmärrä, että mulla on paha olla, eikä keskustele.

Musta on ihan sama, mitä lapseton tekee. Perheelliselle olisin sanonut, että syyt täysin turhia erota.

Miksi ihmeessä turhia syitä? Siis jos on lapsia, täytyy vain riutua huonossa suhteessa, mutta jos on lapseton, on oikeutettu onneen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mäh:
Alkuperäinen kirjoittaja äksy:
ja kiitos tuen antajille.

Rohkeutta vaatii. Tuntuu ettei mikään ole varmaan (niinkuin ei olekaan) ennenkuin on kertonut toiselle osapuolelle.

Mies ei kuulema halua erota (ollaan siis "keskusteltu"). Silti ei ymmärrä, että mulla on paha olla, eikä keskustele.

Musta on ihan sama, mitä lapseton tekee. Perheelliselle olisin sanonut, että syyt täysin turhia erota.

Miksi ihmeessä turhia syitä? Siis jos on lapsia, täytyy vain riutua huonossa suhteessa, mutta jos on lapseton, on oikeutettu onneen?

Ei vaan tuossa ei ole mitään syytä oikeesti olla onneton. Pitkissä parisuhteissa on erilaisia kausia ja jos on tahtoa, niin yhdessä voidaan päästä vaikeiden kausien yli. Eri asia, jos mies on väkivaltainen tai alkoholisti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äksy:
ja kiitos tuen antajille.

Rohkeutta vaatii. Tuntuu ettei mikään ole varmaan (niinkuin ei olekaan) ennenkuin on kertonut toiselle osapuolelle.

Mies ei kuulema halua erota (ollaan siis "keskusteltu"). Silti ei ymmärrä, että mulla on paha olla, eikä keskustele.

Hmm. Jos mies ei ymmärrä, että sinulla on paha olla eikä siis suostu/osaa/pysty keskustelemaan, niin sinun pitää itse miettiä jaksatko uskoa että mies joskus (koska?) HALUAA keskustella (ja mahdollisesti sitten muuttua...). Ei se riitä syyksi jatkaa yhdessä että mies ei halua erota, vaikka oletkin onneton. Etenkään jos mies haluaa jatkaa yhdessä, mutta ei ole valmis ottamaan sinua ja toiveitasi paremmin huomioon. Kurja ja tuskastuttava tilanne varmasti :(
On totta että suhteessa tulee niitä "tylsiä kausia" ja suhde vaatii usein myös TAHTOA olla toisen kanssa yhdessä, mutta suhteessa pitäisi silti kummankin tehdä sen eteen töitä (myös miehen..muutenkin kuin sanomalla "en halua erota").
 
Alkuperäinen kirjoittaja ouel:
Alkuperäinen kirjoittaja äksy:
ja kiitos tuen antajille.

Rohkeutta vaatii. Tuntuu ettei mikään ole varmaan (niinkuin ei olekaan) ennenkuin on kertonut toiselle osapuolelle.

Mies ei kuulema halua erota (ollaan siis "keskusteltu"). Silti ei ymmärrä, että mulla on paha olla, eikä keskustele.

Hmm. Jos mies ei ymmärrä, että sinulla on paha olla eikä siis suostu/osaa/pysty keskustelemaan, niin sinun pitää itse miettiä jaksatko uskoa että mies joskus (koska?) HALUAA keskustella (ja mahdollisesti sitten muuttua...). Ei se riitä syyksi jatkaa yhdessä että mies ei halua erota, vaikka oletkin onneton. Etenkään jos mies haluaa jatkaa yhdessä, mutta ei ole valmis ottamaan sinua ja toiveitasi paremmin huomioon. Kurja ja tuskastuttava tilanne varmasti :(
On totta että suhteessa tulee niitä "tylsiä kausia" ja suhde vaatii usein myös TAHTOA olla toisen kanssa yhdessä, mutta suhteessa pitäisi silti kummankin tehdä sen eteen töitä (myös miehen..muutenkin kuin sanomalla "en halua erota").

Kuten sanoin, lapseton voi tehdä mitä tahtoo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja m:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mäh:
Alkuperäinen kirjoittaja äksy:
ja kiitos tuen antajille.

Rohkeutta vaatii. Tuntuu ettei mikään ole varmaan (niinkuin ei olekaan) ennenkuin on kertonut toiselle osapuolelle.

Mies ei kuulema halua erota (ollaan siis "keskusteltu"). Silti ei ymmärrä, että mulla on paha olla, eikä keskustele.

Musta on ihan sama, mitä lapseton tekee. Perheelliselle olisin sanonut, että syyt täysin turhia erota.

Miksi ihmeessä turhia syitä? Siis jos on lapsia, täytyy vain riutua huonossa suhteessa, mutta jos on lapseton, on oikeutettu onneen?

Ei vaan tuossa ei ole mitään syytä oikeesti olla onneton. Pitkissä parisuhteissa on erilaisia kausia ja jos on tahtoa, niin yhdessä voidaan päästä vaikeiden kausien yli. Eri asia, jos mies on väkivaltainen tai alkoholisti.

Väkivalta voi olla henkistä. Sitäkö pitää kestää?
 
Alkuperäinen kirjoittaja äksy:
Alkuperäinen kirjoittaja m:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mäh:
Alkuperäinen kirjoittaja äksy:
ja kiitos tuen antajille.

Rohkeutta vaatii. Tuntuu ettei mikään ole varmaan (niinkuin ei olekaan) ennenkuin on kertonut toiselle osapuolelle.

Mies ei kuulema halua erota (ollaan siis "keskusteltu"). Silti ei ymmärrä, että mulla on paha olla, eikä keskustele.

Musta on ihan sama, mitä lapseton tekee. Perheelliselle olisin sanonut, että syyt täysin turhia erota.

Miksi ihmeessä turhia syitä? Siis jos on lapsia, täytyy vain riutua huonossa suhteessa, mutta jos on lapseton, on oikeutettu onneen?

Ei vaan tuossa ei ole mitään syytä oikeesti olla onneton. Pitkissä parisuhteissa on erilaisia kausia ja jos on tahtoa, niin yhdessä voidaan päästä vaikeiden kausien yli. Eri asia, jos mies on väkivaltainen tai alkoholisti.

Väkivalta voi olla henkistä. Sitäkö pitää kestää?

Yhtälailla huonoa henkeä alkoholismin ja fyysisen väkivallan myötä suhteeseen tuo henkinen väkivalta, peliriippuvuus etc
 
niin ne asiat etenee.. perjantaina jo puhuttiin asioista ja tän viikon elän yksikseni ja mietin asioita.
Kovasti taas puhutaan että muutun ja muutun. Silmät on aeuenneet. Mutta en mä voi antaa uuttta mahdollisuutta jos en itse usko että meillä olisi mahdollisuuksia.

Jännä miten nopeasti voi "kuollettaa" tunteensa :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks juttu ap:
Jos sun tunteet on kuollu, niin miks harrastat seksiä (ja vielä ilman ehkäsyä!), tulee jos on tullakseen on vähän huono ratkasu teidän tilasnteeseen.


Tilanne oli siis syksyllä, että tulee jos on tullakseen (vauva).
Mietittyäni asioita sanoin tuolle että jää vauvahommat jäihin. ettei ole mitään järkeä hankkia lasta tähän tilanteeseen.
Ymmärsi kyllä ja oli samaa mieltä.

Ja mitä seksiin tulee, niin ei sitä aikoihin oo ollu kuin ehkä kerran kuussa? Tosin sen vähyys ei ole millään lailla syy eroon tai mun ahdistukseen.

 

Similar threads

Yhteistyössä