Ä
äksy
Vieras
Surettaa...
Yhteis-eloa takan lähemmäs 4vuotta. Tunnettu ollaan jo 9:n vuotta.
Kun seurustelu alkoi, oli molemmat henkisesti aika rikki. Tuntu hyvältä olla hänen kanssaan.
Mitä pidemmälle päivät ja viikot vieri niin alkoi tulla pieniä mietteitä onko tämä sittenkään se mitä haluan? Onko ihminen oikea?
Mitään yhteistä ei ole; alkuaikoina kateltiin leffoja, mutta sekin on jäänyt.
Asunnon ostamisesta huolimatta tuntuu ainoa yhdistävä asia olevan samassa sängyssä nukkuminen.
Jos yhdessä jotain tehdään, niin se on käytännössä vain parin kaverin luona käyntiä tai sukulaisten luona oloa.
Matkusteluun ym riittäisi rahaa, mutta ei vaan tehdä yhdessä mitään.
Kerran pari vuodessa saatetaan käydä leffassa ja joskus harvoin syömässä.
Yhteisiä puheenaiheitakaan ei riitä. Mies kyllä osaa keskustella häntä kiinnostavista aiheista, kuten hänen harrastuksistaan.
Tuntuu pahalta olla suhteessa, mutta nyt olen aika pitkälti käsitellyt asiaa ja tulossa tulokseen ero.
Meillä ei luista mikään, ei seksi eikä suksi. Ainoa millon mua ei ahdista ja vituta on se kun mies on poissa (ja on sitä paljon).
Toki tää tulee herättämään paljon tunteita nyt ja on jo pidempään herättänyt, ja tulee jatkumaan myös eron jälkeenkin.
Tuskin on oikeaa hetkeä kertoa että ei ole onnellinen (olen vuosi sitten jo kertonut) ja olen miettinyt eroa oikeasti.
Kyllähän se satuttaa, vaikka mitään yhteisiä "isoja" muistoja ei ole kertynyt. Kaikki juhlapyhät ja lomat tuo viettänyt käytännössä kaverinsa kanssa, ja itse en ole halunnut viettää vapaitani niin. Silti, on se 4vuotta pitkä aika, ja onhan tässä omat kommervenkkinsä vielä, kun kihloissa ollaan ja on yhteinen asunto.
Olisipa tämä helppoa.
Yhteis-eloa takan lähemmäs 4vuotta. Tunnettu ollaan jo 9:n vuotta.
Kun seurustelu alkoi, oli molemmat henkisesti aika rikki. Tuntu hyvältä olla hänen kanssaan.
Mitä pidemmälle päivät ja viikot vieri niin alkoi tulla pieniä mietteitä onko tämä sittenkään se mitä haluan? Onko ihminen oikea?
Mitään yhteistä ei ole; alkuaikoina kateltiin leffoja, mutta sekin on jäänyt.
Asunnon ostamisesta huolimatta tuntuu ainoa yhdistävä asia olevan samassa sängyssä nukkuminen.
Jos yhdessä jotain tehdään, niin se on käytännössä vain parin kaverin luona käyntiä tai sukulaisten luona oloa.
Matkusteluun ym riittäisi rahaa, mutta ei vaan tehdä yhdessä mitään.
Kerran pari vuodessa saatetaan käydä leffassa ja joskus harvoin syömässä.
Yhteisiä puheenaiheitakaan ei riitä. Mies kyllä osaa keskustella häntä kiinnostavista aiheista, kuten hänen harrastuksistaan.
Tuntuu pahalta olla suhteessa, mutta nyt olen aika pitkälti käsitellyt asiaa ja tulossa tulokseen ero.
Meillä ei luista mikään, ei seksi eikä suksi. Ainoa millon mua ei ahdista ja vituta on se kun mies on poissa (ja on sitä paljon).
Toki tää tulee herättämään paljon tunteita nyt ja on jo pidempään herättänyt, ja tulee jatkumaan myös eron jälkeenkin.
Tuskin on oikeaa hetkeä kertoa että ei ole onnellinen (olen vuosi sitten jo kertonut) ja olen miettinyt eroa oikeasti.
Kyllähän se satuttaa, vaikka mitään yhteisiä "isoja" muistoja ei ole kertynyt. Kaikki juhlapyhät ja lomat tuo viettänyt käytännössä kaverinsa kanssa, ja itse en ole halunnut viettää vapaitani niin. Silti, on se 4vuotta pitkä aika, ja onhan tässä omat kommervenkkinsä vielä, kun kihloissa ollaan ja on yhteinen asunto.
Olisipa tämä helppoa.