Aviomiehen ja äidin välissä

["Minna"]

Minulla on hankala tilanne ja kuulisin mielelläni teidän mielipiteen asiaan. Äitini on suhteellisen varakas ja olisi halukas ostamaan perheellemme asunnon. Asumme tällä hetkellä vuokralla ja meilllä ei ole mahdollista ostaa omaa asuntoa (pitkään aikaan). Olemme löytäneet mukavan asunnon jonka pohjaan mieheni teki uuden suunnitelman (hän on rakennuspiirtäjä). Äitini mielestä suunnitelma on hieno mutta epäkäytännöllinen. Hänen mielestä suunnitelma ei toimi, koska esim. siinä ei ole siivouskomeroa ja säilytystilaa on vähennetty. Mieheni mielestä suunnitelma on hyvä ja mikäli äitini määrittelee "kaapin paikan" asuntoomme, hän ei ole halukas muuttamaan asuntoon.

Mielestäni kummallakin on asuntoon liittyen ihan hyviä pointteja. Nyt on vaan alkanut tuntua siltä, että koko ajatus siitä että muuttaisimme äitimme ostamaan asuntoon on huono. Sekä mieheni että äitini ovat todella vahvaluonteisia ja eivät kauheasti pidä toisistaan, olen heidän välissä. Vaikuttaisi siltä, että jos haluan muuttaa asuntoon tulee meille ero miehen kanssa.

En tiedä mitä tehdä asian kanssa. Asunto on isompi kuin nykyinen ja uusi sekä hyvällä paikalla. En toisaalta haluaisi erota asian takia. Mitä ajatuksia teille tulee mieleen tilanteesta?

 

["vieras"]

Olisiko se asunto siis äitisi omistama kaikenaikaa?

 

["lumikide"]

Jos tilanne ei neuvottelemalla ratkea, niin sitten jäisin tilanteessasi asumaan tämän hetkiseen vuokra-asuntoon toistaiseksi.

 

["Minna"]

Äitini omistaisi vähän yli puolet ja maksaisin itse talonyhtiön lainaa pois.

 

[tasamaan tallaaja]

Mitä mieltä sinä olet miehen tekemästä suunnitelmasta? Tarvitsetko siivouskomeroa vai missä säilytät siivousvälineitä? Ja pärjäättekö vähemmällä säilytystilalla?

 

["vieras"]

Jos äitinne omistaa asunnon niin hän määrittelee minkälaien siitä tulee. Äitisi maksaa ja päättää esim. jälleenmyyntiarvosta, joka hänen näkemyksensä mukaisesti on hänen suunnitelmansa mukaan parempi
Äitisi hallinnoi sijoitustaan. Ei miehesi, joka voi ehdottaa mutta jolla ei ole sananvaltaa.
Jos miehesi ei tätä tajua, ettekä pääse sopuun niin miehesi on tyhmä, ja voi olla että mies asettaa jääräpäisyytensä tarkeämmäksi kuin perheenne ja silloinhan on valmis eroamaan mokoman asian takia.

Äitisi kannattaisi nyt ennakoida tilanne ja hoitaa sinun perintösi suojaan tuollaiselta vävyltä.

 

[ruutiukko]

se määrää joka maksaa

 

["vieras"]

[QUOTE="Minna";29146603]Äitini omistaisi vähän yli puolet ja maksaisin itse talonyhtiön lainaa pois.[/QUOTE]

Miten miehesi tilanne olisi turvattu tässä järjestelyssä?

 

[ruutiukko]

se määrää joka maksaa

money talks, bullshit walks

 

[hm...]

Aika epäselvä tilanne, varsinkin jos äiti omistaisi puolet. Puolet-puolet-omistamisessa tulee helposti ongelmia sen suhteen, kuka tekee lopulliset päätökset. Tässä alkuvaiheessahan äitisi saisi tehdä päätökset, kun asunto on hänen. Keksikää jokin toinen tapa, esim. että äiti ostaa, mutta te lunastatte miehen kanssa vähitellen yhdessä asunnon itsellenne. Tai haudatkaa koko ajatus.

 

[maksaja]

Maksaja päättää, jos se ei käy teille niin jatkakaa suosiolla vuokralla asumista kunnes on varaa hankkia oma asuntolaina.

 

["ruu"]

Me elämme vähän samanlaisessa tilanteessa. Äidillä oli iso asunto, jota tarjosi meille, kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi. Ei meillä olisi ollut koskaan rahaa muuttaa omistusasuntoon tälle alueelle. Suostuimme tähän ehdotukseen, maksamme yhtiövastikkeet ja äidille pikkuhiljaa asuntoa pois.

Ratkaisu ei ehkä ollut kaikista paras, kun olemme remontoineet ym. on asunnon omistajalla tietenkin sanansa sanottavana. Tuntuu, että olen pikkutyttö, eikä minulla ole mitään päätösvaltaa. Äitini puhuu myös asunnosta omanaan, niin kuin se oikeasti onkin. Mutta samalla se myös on minun kotini.Kannattaa miettiä mitä teette.

 

["vieras"]

Ei kai kenekään äiti ole niin tyhmä, että "määrää" toisen kodista sillä verukkeella että hän maksaa? Eikö pitäisi olla suhteellisen selvä homma, että jokainen päättää itse omasta kodistaan?

 

["vieras"]

Musta ei ole järkeä lähteä kiristämään välejä tuollaisilla asumisjutuilla. Sinä ja miehesi muodostatte perheen ja yhdessä päätätte ns. kaapin paikan. Sun äidillä ei pitäi olla siihen osaa eikä arpaa, mutta jos sun äiti omistaa teidän kodin, niin tottakai häntä pitäisi kuunnella ja tilanne vaan huononisi.
Mua vähän ihmetytti se, että itsekin toteat että vois ero tulla jo muutatte äitisi hankimaan asuntoon ja silti sitä harkitset? Onko teillä muuten pahoja ongelmia, vai eikö sun miehesi ole sulle erityisen tärkeä? Itse en riskeraisi avioliittoni onnellisuutta tuollaisen asian takia, vaan asuisin mielelläni vuokralla.

 

[hm...]

[QUOTE="vieras";29146680]Ei kai kenekään äiti ole niin tyhmä, että "määrää" toisen kodista sillä verukkeella että hän maksaa? Eikö pitäisi olla suhteellisen selvä homma, että jokainen päättää itse omasta kodistaan?[/QUOTE]

Mutta kun tässä tapauksessa koti ei olisi ap:n oma, vaan hänen äitinsä, koska hän omistaisi siitä kaiken/suurimman osan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29146688]Musta ei ole järkeä lähteä kiristämään välejä tuollaisilla asumisjutuilla. Sinä ja miehesi muodostatte perheen ja yhdessä päätätte ns. kaapin paikan. Sun äidillä ei pitäi olla siihen osaa eikä arpaa, mutta jos sun äiti omistaa teidän kodin, niin tottakai häntä pitäisi kuunnella ja tilanne vaan huononisi.
Mua vähän ihmetytti se, että itsekin toteat että vois ero tulla jo muutatte äitisi hankimaan asuntoon ja silti sitä harkitset? Onko teillä muuten pahoja ongelmia, vai eikö sun miehesi ole sulle erityisen tärkeä? Itse en riskeraisi avioliittoni onnellisuutta tuollaisen asian takia, vaan asuisin mielelläni vuokralla.[/QUOTE]

Kuulostaa kyllä siltä että mies riskeeraa avioliiton ja anoppi omaisuutensa, tässä keississä.

 

[Von Hopo]

Ajatus siitä että asuisi anopin omistamassa asunnossa jonka joka pilkusta hän määräisi, kauhistuttaa.

Mieluummin vuokralla kuin jonkun toisen armoilla.

 

["Minna"]

Vaikea tilanne kyllä on. Ymmärrän kyllä miestäkin ja pelkään että ongelmat eivät tähän loppuisi jos muuttaisimme äitini omistamaan asuntoon. Avioliiton riskeeraaminen tuollaisen takia on varmaankin typerää. Vuokralla asuminen on vaan niin ärsyttävää kun samalla voisi toista puoliskoa asunnosta maksaa omaksi. Todennäköisesti muuttaisimme tulevaisuudessa isompaan asuntoon vuokralle uuden asunnon viereen.

 

["vieras"]

No jos te alatte puolikasta maksamaan, niin tottakai teilläkin on asiaan sanomista. Miksei asuntoa voi valita niin, että se olisi molemmille mieleinen?

 

[kahdet säännöt]

Mielenkiintoista muuten jos tämä olisi toisin päin eli miehen äiti olisi ostamassa asuntoa teille. Vastaukset olisivat varmaan eri luokkaa ja mieskin napanuorassa roikkuva mammanpoika joka tulisi heti jättää. Nyt mies on omapäinen aikuinen mies ja sekin on sitten huono juttu...

 

["vieras"]

Huono idea.

 

["vieras"]

Sinuna unohtaisin tuon idean kokonaan. Asukaa vuokralla kunnes teillä on varaa itse maksaa kotinne. Jokaisella on oikeus asua mieleisessään kodissa, tietysti muiden perheenjäsenten mielipiteet huomioiden. Tuollainen järjestely ei vaan voi toimia, niin järkevää kuin taloudellisesti olisikin.

 

["Minna"]

Minusta on alkanut tuntumaan että äitini ihan periaatesyystä vastustaa mieheni suunnitelmaa. Hän on sanonnut, että mieheni suunnitelma ei ole perheasumista varten ja hän ei määritä asumista. Voihan sitä asuntoa vielä yrittää etsiä mutta pahoin pelkään että siitäkin kummatkin löytäisivät riidan aihetta.

 

["Vieras"]

Kuulostaapa ongelmalliselta tilanteelta.. Mutta jos äitisi ostaa asunnon teille, niin mielestäni kaikenlaiset sisustus- yms. ratkaisut teette te. Kuitenkin en ikimaailmassa haluaisi, että vanhempani tai ainakaan mieheni vanhemmat omistaisi minun ja mieheni kodista yhtään mitään. Ei tulisi toimimaan.

Tietysti jos itsellä ei rahaa ole, niin olisihan se oiva tilaisuus, mutta.. jättäisin silti käyttämättä. Jatkaisin vuokralla. Luulisin..

 

["vieras"]

[QUOTE="Minna";29147391]Minusta on alkanut tuntumaan että äitini ihan periaatesyystä vastustaa mieheni suunnitelmaa. Hän on sanonnut, että mieheni suunnitelma ei ole perheasumista varten ja hän ei määritä asumista. Voihan sitä asuntoa vielä yrittää etsiä mutta pahoin pelkään että siitäkin kummatkin löytäisivät riidan aihetta.[/QUOTE]

Ja jos nyt vaikuttaa hankalalta, niin mitäköhän on tiedossa vuoden, kahden, kymmenen kuluttua/sisällä?

Nyt sun täytyy ajatella omaa perhettäsi, miestä , lapsia (?). Vedät rajat äidillesi, kerro että arvostat hänen apuansa, mutta sen avun on tapahduttava niin ettei siitä tule parisuhteellenne hankaluuksia.