Avioliitossa "kriisi" vai mikä mättää?

[Surusilmä]

Hyvät kanssaihmiset,otan tässä keskusteluun avioliittoelämässä olevan ongelman.

Olemme uusioperhe, perheeseen kuuluu niin teinejä kuin leikki-ikäinenkin. Olemme tulleet aina hyvin toimeen yhdessä ja erikseen sekä mieheni kanss kahdestaan. Mutta nyt alkaa kyllä suorastaan harmittaa se että yhteistä aikaa ei ole, ei siis ollenkaan. Mieheni tekee yrityksessään pitkää päivää ja itse teen vuorotyötä. Nykyisin mies käy vieressä nukkumassa.

Koen itseni jo ihan yksinäiseksi ja surulliseksi ja kun otan asian pöydälle mieheni kanssa,hän vain sanoo "että mistä ihmeestä sä noita juttuja keksit". Hän ei siis ollenkaan koe meillä minkäänlaista ongelmaa.

Keskuselumme ei enää suju, tuntuu että mieheni ei kaipaa seuraani ollenkaan. Seksiä on sillointällöin. Ongelmaksi koen sen ettemme pysty keskustelemaan,jos yritän siitä tulee riita.Tuntuu että mies tahallaankin ymmärtää minua väärin.

Hän ei ehdota mitään yhteisiä juttuja,tekee työnsä,nukkuu ja tekee taas työnsä. Hoitaa lapsia silloin kun olen työssä. Kotitöihih en edes pyydä ottamaan osaa koska missä v älissä hän ehtisi.

En halua avioliittomme loppuvan mutta ei tämä näinkään toimi. En halua elää tunnetyhjiössä ainostaan kodin piikana. Kertokaa hyvät kanssaeläjät miten olette selvinneet avioliittonne ongelmista selville vesille ilman eroa ja pettämistä?

 

[Milka]

Me- lehdessä oli juttu siitä, miten liitossa helposti toinen muuttuu huonekaluksi, jota pidetään itsestäänselvyytenä. Jutussa selvitettiin, että parisuhteessa on tärkeää olla jokapäiväistä ystävällisyyttä puolisoa kohtaan sekä puhumista, mikä saattaa jäädä pikku hiljaa matkasta. Kotona vaan olla möllötetään. Ehkä jutun lukeminen ja miehelle näyttäminen saa hänet heräämään, sillä teidän tulee tehdä asialle jotain, ja pian.

 

[Tellu]

Meillä myös pienen lapsen takia kahdenkeskinen yhteinen rauhallinen aika on kortilla. Vähän aikaa sitten tuli se tunne, että edes juttelemaan ei ehdi. Puhuin asiasta miehelleni ja molemmilla oli se sama tunne. Meillä auttaa se, että välillä tehdään arjesta luksusta. Tehdään oikein luxus aamupala tai laitetaan oikein hieno monen ruokalajin illallinen vain oman perheen kesken (ruoan laitto on meille harrastus ja molemmat pidämme siitä). Lisäksi järjestimme yhdeksi yöksi lapselle hoitajan ja lähdemme kahdestaan yhden yön lomalle. Eihän se pitkä aika ole, mutta auttanee varmaan vähän tässä parisuhteen hoidossa. Ja pitkää aikaa en malttaisi edes lapsesta olla erossa!

 

[surusilmä]

Kiitos vastauksista. Meillä todella tilanne on sellainen että mies ei kertakaikkiaan ehdi kotiin ennen myöhäistä iltaa jolloin on jo nukkumanmenoaika, Laitoin miehelle tekstiviestiä jossa kerroin että avioliittoa olisi hoidettava ja rakkautta osoitettava tavalla tai toisella JOKA PÄIVÄ. Muuten käy niin että tunne ei säily. Pelkään todella avioliittomme puolesta.

Mieheni vastasi että olet oikeassa.

Haluaisin todella jutella tästä tilanteesta hänen kanssaan mutta kun siihen eil tunnu olevan aikaa. olen todella turhautunut. Uskon että kaikki korjaantuisi jos voisimme edes keskustella asiasta. Olisi todella ihanaa laittaa vaikka luxus aamiaista mutta emmehän ehdi sellaisia viettää.Tai emme ehdi iltojakaan. ainakaan nyt yyskuussa.

Anteeksi kanssaihmisille että sävyni on varmasti masentava mutta niin on tunne ja mielenikin tällä hetkellä!

 

[hups, nimimerkki unohtui....]

"Anteeksi kanssaihmisille että sävyni on varmasti masentava mutta niin on tunne ja mielenikin tällä hetkellä!"

Ei ole mitään anteeksipyydeltävää. Netti on hyvä keino käsitellä mieltään vaivaavia asioita.

Minulla on asiat tasapainossa, mutta niin ei aina ole ollut. Löysin Ellit vasta muutama vuosi sitten.

Aamun radiouutisissa kuulin, että Kynämiehet ovat menettäneet Pirkka-lehden osuuden joku aika sitten. Nykyään kustantajana toimii Dialogi mikäli oikein kuulin. Ajattelin surfailla googlettamalla vähän tietoa tuosta tahosta. Mutta olen taas juuttunut tänne Elleihin. Kirjoitin muutaman viestin muutamalle palstalle nimimerkillä ja ilman.

Kuten jo aamulla kirjoitin, vaikeudet kuuluvat elämään. Olet sitoutunut suhteeseen ja teet kaikkesi sen hyväksi. Haet konsteja ja niksejä kuin Pirkka lehden niksisivulta.

Yhteisen ajan puute on sinulle nyt ongelma. Mutta kyllä sitä aikaa tuhraantuu myös Ellien sivuilla. Jostain sekin on pois. Mitä miehesi tekee päivällä. Onko hänellä nettiä, kännykkä tai jotain muuta foorumia, jossa vaihtaa ajatuksia. Vaikka et olekaan fyysisesti läsnä, niin olet aina ajatuksin hän lähellä.

Kiire voi helittää milloin vain. On hyvä, että mies on innostunut työstään.
Pitäisi kuitenkin huolta itsestään, että ei väsy puhki. Sitä kai sinäkin ehkä eniten pelkäät.

Älä ajattele koko ajan miestäsi. Yritä keskittyä työhön ja muihin asioihin.
Katso illalla vaikka telkkaria. Minä katsoin vain yhden ohjelman ja sain siitä itselleni paljon hyvää mieltä.

Olin avioliitossa lähes koko ajan yksin. Mies oli aina matkoilla ympäri maailmaa. Ei avioero mikään iso muutos ollut. Tavallaan vain ihmettelin miten helppoa elämä nyt onkaan.

Uusioperheistä olen lukenut yhden kirjan. Sopeutuminen vie vuosia sanoo tunnettu naistähti jonkun lehden kannessa. Ei minusta siihen olisikaan.

Älä pyri täydellisyyteen. Anna asioiden sujua omalla painollaan. Niin luulisin sinunkin saavan tasapainon elämään. Ole turvallisella miehellä. Mies tekee vain työtään, joskus huomaa itsekin, että on muutosten aika.

En minä osaa sinua paremmin neuvoa. Joku toinen 50 vee vaimo tuskailee tällä palstalla imurointiongelman kanssa. Ei kyse ole vain imuroinnista.
Nainen on itsenäistymässä. Hakee uutta suuntaa elämälleen.

Netissä on vaarallista lähteä antamaan yksityiskohtaisia neuvoja. Vaihdamme vain ajatuksia. Aprikoimme. Juomme kahvia ja teemme töitä samalla.
Päivä vaihtuu toiseksi, vuodet vierivät. Kun luet vuoden päästä tätä viestiketjua, tilanne on jo ihan toinen. Niin se elämä menee. Kaikella on tarkoituksensa.

 

[Tellu]

Joskus niitä kiireitä aikoja vaan ikävä kylä on. jos se on jatkuvaa, pitäisi miettiä ajankäyttöä. Kummankin täytyisi osata priorisoida aikaansa myös perheelle ja parisuhteelle. Kiireisinä aikoina myös mukava tekstiviesti tai meili kesken päivän voi helpottaa, mutta ei se voi olla jatkuva ratkaisu. Teidän pitää keskustella ajankäytöstänne.

 

[Ilosilmä]

Kiitos vastauksista. Eilen sitten puhelimessa aloimme jutella vaikka mies oli työssä. Aluksi itkin mutta sovimme että alamme tehdä asioille jotain. Mieli huojentui siitä kovasti.

Illalla mies sitten tuli kotiin klo 20 ja päätimme saunoa. Juttelimme asioista ja yhteisen ajan puute on ongelma mutta ei tarkoituksella. Mieheni sanoi rakastavansa minua ja haluaa vaikka kalenteri kädessä järjestää meille aikaa.

Päätimme lähteä viikonloppuna pienelle matkalle yhdessä,tosin otamme nuorimmaisen mukaan mutta kuitenkin. Miehellä olisi ollut töitä mutta järjesti itselleen vapaata ja yrittäjä kun on niin se nyt onnistui.

Hänellä ei ole nettiä käytössä työssään joten sähköposteilla emme voi ajatuksia vaihtaa. Mutta onneksi otin asian täällä Elleissä esille koska jotenkin siitä pää aukesi myös mieheni suuntaan. En kai itsekään ole osannut rakentavalla tavalla tuoda asiaa miehelleni julki.

Oli valtavan helpottava ja ihana olo kun olimme saaneet asian puhutuksi. Tärkeintä on se että rakkautemme on tallella vaikka aikaa emme aina yhdessä ehdi viettää. Siinähän se asian ydin oli että rakkauden osoittaminen oli jäänyt kaiken kiireen ja väsymyksen keskelle ja sen mieskin myönsi mutta sanoi että silti hän on koko ajan minua rakastanut.

Mutta välttääksemme jatkossa tälläisen sovimme että yritämme ihan tietoisesti osoittaa toiselle välittämistä millä vain tavalla vaikka olisi miten kiirettä elämässä.

Kiitos myös kanssaihmisille kun otatte kantaa ja annoitte ajattelemisen aihetta ja toki edelleen saa kommentoida!

 

[Saman kokenut]

Kuule Ilosilmä, minä olen kohta 20 vuotta elänyt samanlaisessa prässissä kuin sinä. Kalenterin kanssa haetaan yhteistä aikaa, se jo sinänsä on nöyryyttävää. Kaikkeen kuitenkin tottuu. Tunne on pääasia. Minä kapinoin aikani, sitten huomasin ettei se auta mitään. Kun sen huomasin, aloinkin tukea miestä tämän töissä. Se on tärkeää. Jos mies tuntee syyllisyyttä työn teosta, alkaa suhde rakoilla.
On hienoa että olette löytäneet taas yhteisen sävelen.
Meillä on nyt onneksi jo niin että voin osallistua mieheni menoihin ja matkoihin joten se tuo yhteisiä ulottuvuuksia. Samalla olen oppinut ymmärtämään hänen työtään paremmin. Sekin auttaa.
Helppoa ei kuitenkaan ole koskaan ollut, ymmärrän sinua hyvin.

 

[Tellu]

Lisäisin vielä, että aina tuo yhteinen aika ei tarvitse olla jotain ihmeellistä ja hienoa tai sitä, että mennään johonkin. Itselleni ainakin tulee tosi hyvä mieli vaikka siitä, että kiireisen päivän jälkeen kun lapsi vihdoin nukkuu, voi puoli tuntia istua sohvalla toisen kainalossa ja jutella. Sitten nukkumaan.

 

[aamu]

Korostan sitä, että kannattaa olla ihan itsekin aloitteellinen. Voi vaikka ohikulkiessa halata ja sanoa, että "Tiedäthän, että sä olet mulle rakas". Ihan varmasti se tuntuu toisesta hyvältä. Kun itse tekee aloitteita rakastavasta käytöksestä, niin jos kumppani ei ole täysi pösilö, niin hän vastaa.

Rakkaus kuihtuu ruokkimatta. Sitä pitää hoitaa kuin pikkulasta.

Mun mielestä ei ole ollenkaan huono ajatus raivata kalenterista tilaa vaikkapa kahdenkeskinen ilta esim. kolmen viikon välein aina perjantai-illaksi tms. Eräs tuttu pariskunta käy joka toinen torstai ulkona kahdestaan. Käyvät leffassa, syömässä tai kävelyllä rahatilanteen mukaan ja sillä aikaa Mannerheimin lastensuojeluliiton hoitaja hoitaa lapsia. He ovat ajatelleet, että vaikka lastenhoitaja on maksullinen, parisuhde on niin tärkeä asia, että sitä pitää hoitaa, vaikka siihen sitten rahaa kuluisikin.

Meillä on aina ollut paljon koskettelua. Hieron miehen hartioita työpäivän jälkeen ja hän hieroo minun jalkapohjia. Sohvalla saatamme arki-iltana kököttää lopen väsyneinä, mutta sylikkäin. Meillä tämä luksus on mahdollista, koska lapseni ovat paljon myös ex-miehelläni. vaikka lapset olisivatkin luonani, halailemme silti ja sängyssä usein nukahdamme sylikkäin, vaikkei seksiä harrastettaisikaan.