A
alkuperäinen
Vieras
Kiitos ""Sissi""...
Ihanaa, että joku todella ymmärtää. Olen itse myös ajatellut tätä ""pariterapiaa"" yms. toimintaa, mutta mieheni on sitä mieltä, että ""ne on meidän asioita, eikä kuulu muille"". Minä, kun olen pienestä asti ollut sellainen, että olen kotipiirissä puhua pulputtanut omat hyvät ja pahat asiat ulos..se helpottaa todella paljon ja on ihan henkisen hyvinvointini (ja luulisi, että helpottaisi toisenkin oloa) henkireikä. Nyt olen tässä jo monta vuotta koittanut puhumattomuuteen ""sopeutua"" (vaikkei siihen mielestäni tarvikkaan sopeutua, että asioista ei puhuta), mutta taakka senkuin kasvaa. Aika ikävää kyllä huomata, että kaikki keinot mitä koittaa, aina jollain tavalla tökkii
. Eihän sekään niin mukavaa ""keskustelua""ole, että puhuu asioista jotka mieltä painaa/tai yleensä meidän parisuhteeseen liittyvistä asioista, niin toinen korkeintaa murahtaa johonkin väliin ja siinä oli meidän ""keskustelu""... *huokaus*
Ihanaa, että joku todella ymmärtää. Olen itse myös ajatellut tätä ""pariterapiaa"" yms. toimintaa, mutta mieheni on sitä mieltä, että ""ne on meidän asioita, eikä kuulu muille"". Minä, kun olen pienestä asti ollut sellainen, että olen kotipiirissä puhua pulputtanut omat hyvät ja pahat asiat ulos..se helpottaa todella paljon ja on ihan henkisen hyvinvointini (ja luulisi, että helpottaisi toisenkin oloa) henkireikä. Nyt olen tässä jo monta vuotta koittanut puhumattomuuteen ""sopeutua"" (vaikkei siihen mielestäni tarvikkaan sopeutua, että asioista ei puhuta), mutta taakka senkuin kasvaa. Aika ikävää kyllä huomata, että kaikki keinot mitä koittaa, aina jollain tavalla tökkii