Avioerolaput odottivat pöydällä eilen...

alkaa lapsena leikkimään aikuista, 24vuotiaana sullakin 3 lasta?? :/

idiootti :headwall:

 

Äiti jos kalppisi tiehensä sanaakaan sanomatta niin sehän olisi silloin hyljännyt lapsensa.

Joka ikinen, jolla on huollettavia, on samassa veneessä vastuun suhteen. Jos lähdet pois, joudut huolehtimaan ja VARMISTAMAAN, että joku heistä huolehtii. Olettaminen ei ole varmistumista.

 

Siis Herranen Aika!

Mä todellakin etsisin sen miehen käsiini vaikka kiven kolosta, ja pistäisin selkä seinää vasten! Haluaisin tietää MIKSI, missä mennään. Ei kellään oo mitään oikeutta puolisoaan kohtaan lähteä noin vain, luulla pääsevänsä helpolla selittämättä mitään. Jos meinaa lähteä, niin ainakin selvittää että miksi!

Minäkin aattelin, että jos mies ei vastaa huomennakaan, niin ap voisi mennä keskiviikkona käymään siellä työkämpällä tai miehen työpaikalla avioeropapereiden kera, ja sanoa että anna selitys niin laitan nimeni näihin. Mutta ilman lapsia, ja ilman suurta itkupotku-raivoamisdraamaa tietysti. Tiukkana, mutta asiallisena.

 

Meillä on lapset päiväkodissa tässä lähellä, eli tarvitsen asunnon täältä, en kykene muuttamaan kauemmas. Se tuottaakin suuria ongelmia, koska vuokra-asuntoja on niin vähän.

Jos sopiva asunto löytyy vähän kauempaa niin varmasti lapsille järjestyy myös uudet hoitopaikat. Et sä lasten kanssa ilman kämppää jää vaikka omakotitalon saaminen voikin olla vaikeaa. Asuuko sulla sukulaisia tai ystäviä siinä lähellä? Oletko töissäkäyvä ja millainen työsuhde? Minkäikäiset lapset?

Olen vasta valmistunut, ehkä saamassa töitä elokuussa. Appivanhemmat, oma äitini, sisko, veli perheineen, ja muutenkin kaikki sukulaiset asuvat tässä 10 kilometrin säteellä. Vanhin lapsi 6vuotias ja nuorin 1vuotias.

Sorry kun huudan, mutta NYT TURVAVERKKO KEHIIN!! Eli olet yhteydessä äitiisi, sisaruksiisi ja appivanhempiisi, että he tietävät mikä tilanne on. Ja tee tämä HETI.

Tiedän häpeän tunteen niiiiiiin hyvin, sillä oma isäni kävi aikanaan kaivamassa asian ja minut esiin, kun olin jätettynä suruissani salaa linnoittautuneena kotiini... Kertomalla asian turvaverkolle, teet siitä samalla todellisen. Taidat pelätä juuri sitä, mutta sitä on ihan oikeasti turha pelätä. Et saa asiaa häviämään mihinkään, vaikka kuinka yrittäisit piiloutua ja olla hiljaa kolossa.

Kun turvaverkko selviää omista järkytyksistään, niin tilanne alkaa selviämään. Saattaa olla, että saat heiltä jopa apua siihen taloudelliseen puoleen. :hug:

 

alkaa lapsena leikkimään aikuista, 24vuotiaana sullakin 3 lasta?? :/

Toisista siihen on, toisista ei. Turhaa alat moralisoimaan.

no teistä ei näköjään ollut

niinpä.
tässä se tulos nähdään.

kolmekymppisenä naimisiin menneet ja lapsensa tehneetkö sitten ei eroa vai? älä viitti olla tyhmä :headwall:

 

Kiitos tuesta :heart: Yritän miettiä kelle puhuisin tästä, kelle avautuisin, mistä kyselen asuntoa, miten kehtaan soittaa sosiaalitoimistoon.. Äitini tietää asiasta ja paras ystäväni. Minun on kai pakko katsella sitä asuntoa, muuttaa heti kun vaan asunto löytyy, sillä elokuussa alkaa eskari ja päiväkotikin lapsilla, toivoisin että pääsisimme asettumaan ennen sitä.
Ellei miehestäni kuulu mitään, jaanko yksin tavarat? Pakkohan sinne uuteen asuntoon jotain on ottaa. Ja voihan se olla, että mieheni tajuaa muutaman kk päästä, ettei yksinolo ollutkaan niin ihanaa, ja haluaisi palata takaisin yhteen, en tiedä. Tai voihan hänellä olla uusi nainen, johon hän on rakastunut, en voi sitäkään tietää, ei kukaan voi.
Ja jos joskus yhteen palataan, meidän pitäisi aloittaa parisuhdeterapia, totta.

 

Aika nopeasti ihmiset ovat tekemässä ratkaisuja. Eilen ilmestyneet avioeropaperit ja ne tulisi allekirjoittaa keskustelematta ja samalla mietitään ratkaisuja, miten ap:n tulisi toimia: hakea uutta asuntoa ym. Mielestäni teit ap oikein kun kirjoitit miehellesi, ettet allekirjoita papereita ennen kuin olette jutelleet. Arvioit sitten keskustelemisen jälkeen, onko syytä eroon vai voisitteko mielestäsi jotenkin vielä yrittää. Vielä jos mies on masentunut, niin se pistää miettimään vähän tarkemmin! Voihan kyse olla vaikka väärinkäsityksestä tai että joku on valehdellut ap:n miehelle, että ap:llä on toinen mies! Tai mies on niin masentunut, että kokee, että ei ansaitse ap:tä... Jos ap:n mies tarvitsee vain tukea....? Jos ero tulee, niin läheiset ja yhteiskunta kyllä tukevat yh:aa, siitä sinun ei tarvitse huolehtia. Toivottavasti asia selviää pian, tsemppiä! :flower:

:flower:

 

Siis Herranen Aika!

Mä todellakin etsisin sen miehen käsiini vaikka kiven kolosta, ja pistäisin selkä seinää vasten! Haluaisin tietää MIKSI, missä mennään. Ei kellään oo mitään oikeutta puolisoaan kohtaan lähteä noin vain, luulla pääsevänsä helpolla selittämättä mitään. Jos meinaa lähteä, niin ainakin selvittää että miksi!

Minäkin aattelin, että jos mies ei vastaa huomennakaan, niin ap voisi mennä keskiviikkona käymään siellä työkämpällä tai miehen työpaikalla avioeropapereiden kera, ja sanoa että anna selitys niin laitan nimeni näihin. Mutta ilman lapsia, ja ilman suurta itkupotku-raivoamisdraamaa tietysti. Tiukkana, mutta asiallisena.

Olisiko minusta tuohon?? Epäröin. Saan varmasri sen kauhean itkukohtauksen ja pelästyn, juoksen pois :'(

 

Jos miehestä ei huomiseenkaan mennessä mitään kuulu niin vie lapset hoitoon esim. äidillesi tai anopille ja mene työkämpälle keskustelemaan miehen kanssa. Miehesi on selityksen velkaa, eikä sinun tarvitse papereita allekirjoittaa ennen sitä. Tavaroita et voi itsekseni jakaa, ilman että siitä voi myöhemmin tulla ongelmaa jos miehesi ei ole samaa mieltä jaosta.

 

Siis Herranen Aika!

Mä todellakin etsisin sen miehen käsiini vaikka kiven kolosta, ja pistäisin selkä seinää vasten! Haluaisin tietää MIKSI, missä mennään. Ei kellään oo mitään oikeutta puolisoaan kohtaan lähteä noin vain, luulla pääsevänsä helpolla selittämättä mitään. Jos meinaa lähteä, niin ainakin selvittää että miksi!

Minäkin aattelin, että jos mies ei vastaa huomennakaan, niin ap voisi mennä keskiviikkona käymään siellä työkämpällä tai miehen työpaikalla avioeropapereiden kera, ja sanoa että anna selitys niin laitan nimeni näihin. Mutta ilman lapsia, ja ilman suurta itkupotku-raivoamisdraamaa tietysti. Tiukkana, mutta asiallisena.

Olisiko minusta tuohon?? Epäröin. Saan varmasri sen kauhean itkukohtauksen ja pelästyn, juoksen pois :'(

Kyllä sinusta on. Ja eihän sillä ole merkitystä vaikka itkisitkin. Miehesi on sinulle selityksen velkaa. Asian käsittely mielessäsi ei etene mihinkään ennenkuin olet saanut selityksen mieheltäsi.

 

Jos miehestä ei huomiseenkaan mennessä mitään kuulu niin vie lapset hoitoon esim. äidillesi tai anopille ja mene työkämpälle keskustelemaan miehen kanssa. Miehesi on selityksen velkaa, eikä sinun tarvitse papereita allekirjoittaa ennen sitä. Tavaroita et voi itsekseni jakaa, ilman että siitä voi myöhemmin tulla ongelmaa jos miehesi ei ole samaa mieltä jaosta.

No mutta jos hän ei olekaan siellä?? Enkä saa häntä kiinni ennen kuin muutamme??

 

Otapa yhteys anoppiisi (jos teillä hyvä välit) ja kysy tietääkö hän asiasta mitään.

 

Jos miehestä ei huomiseenkaan mennessä mitään kuulu niin vie lapset hoitoon esim. äidillesi tai anopille ja mene työkämpälle keskustelemaan miehen kanssa. Miehesi on selityksen velkaa, eikä sinun tarvitse papereita allekirjoittaa ennen sitä. Tavaroita et voi itsekseni jakaa, ilman että siitä voi myöhemmin tulla ongelmaa jos miehesi ei ole samaa mieltä jaosta.

No mutta jos hän ei olekaan siellä?? Enkä saa häntä kiinni ennen kuin muutamme??

Jos noin olisi, jättäisin paperit allekirjoitettuna pöydälle. Sopisin ajan lastenvalvojalle ja oikeusaputoimistoon ja alkaisin puuhata ositusta. Ilmottaisin miehelle ajat, jolloin sopii olla paikalla. Muuttaisin mitään ilmoittamatta.

 

Kannattaa miettiä rauhassa. Jos miehesi ei halua juuri nyt keskustella, niin eiköhän hänkin jossain vaiheessa ota järjen käteen ja halua keskustella niin kuin aikuiset selvittävät asiat.

Helpolla ei kannata luovuttaa. Mieti omat ja lasten tarpeet, kannattaako tämän eteen taistella? Parisuhdeterapiasta voi olla apua, mutta tähän pitää yleensä olla molemmilla halu jatkaa. Ainakin kirkolla ilmaispalvelua, mutta sinne kovat jonot. Yksityiseltä saa avun pikaisesti, vaikka vähän maksaakin. On taatusti sen arvoista.

Tässä vaiheessa ei kannata miettiä tavaroita ja taloa, ne ovat vain materiaa ja kaikki järjestyvät, tavalla tai toisella.

Voimia, muista puhua läheistesi kanssa.

 

Olisiko minusta tuohon?? Epäröin. Saan varmasri sen kauhean itkukohtauksen ja pelästyn, juoksen pois :'(

Jos sinusta tuntuu, ettei sinusta ole siihen, niin anna ajan kulua :hug:. Ehdit kyllä jutella miehen kanssa vielä myöhemminkin, kun ensijärkytys on mennyt ohi. Mukaan voi myös ottaa ystävän tukemaan sinua (mutta olemaan puolueeton kun te keskustelette).

 

Jos miehestä ei huomiseenkaan mennessä mitään kuulu niin vie lapset hoitoon esim. äidillesi tai anopille ja mene työkämpälle keskustelemaan miehen kanssa. Miehesi on selityksen velkaa, eikä sinun tarvitse papereita allekirjoittaa ennen sitä. Tavaroita et voi itsekseni jakaa, ilman että siitä voi myöhemmin tulla ongelmaa jos miehesi ei ole samaa mieltä jaosta.

No mutta jos hän ei olekaan siellä?? Enkä saa häntä kiinni ennen kuin muutamme??

Jos noin olisi, jättäisin paperit allekirjoitettuna pöydälle. Sopisin ajan lastenvalvojalle ja oikeusaputoimistoon ja alkaisin puuhata ositusta. Ilmottaisin miehelle ajat, jolloin sopii olla paikalla. Muuttaisin mitään ilmoittamatta.

Ositus tulisi kuitnekin tehdä lakien mukaan. Kannattaa ottaa oikeusaputoimistosta asianajaja avuksi.

 

Miksi sinun pitäisikään sellaista päätelmää tehdä? Ei niillä ole kausaalisuhdetta eikä nuo asiat ole verrattavissa mitenkään. Huono on epätarkka adjektiivi, ollen kovin subjektiivinen. Miljoonan kavaltaja sen sijaan ON kaikilla kriteereillä rikollinen.

Minä pystyn tässä asiassa objektiivisesti arvioimaan, että lasten hylkääminen ON vastuuton teko, jolla itse asiassa olisi jopa juridisia seuraamuksia. Muuhun en ole ottanut kantaa kuin omiin subjektiivisiin näkemyksiini perustuen.

Vähän tarkkuutta peliin siis, kiitos.

Voitko osoittaa tapauksen, jossa vuorokauden katoamisella ja lapsen/lasten jättämisella toisen huoltajan hoivaan on ollut se juridinen seuraus, että vanhemmalta viedään huoltajuus?

 

Kiitos tuesta :heart: Yritän miettiä kelle puhuisin tästä, kelle avautuisin, mistä kyselen asuntoa, miten kehtaan soittaa sosiaalitoimistoon.. Äitini tietää asiasta ja paras ystäväni. Minun on kai pakko katsella sitä asuntoa, muuttaa heti kun vaan asunto löytyy, sillä elokuussa alkaa eskari ja päiväkotikin lapsilla, toivoisin että pääsisimme asettumaan ennen sitä.
Ellei miehestäni kuulu mitään, jaanko yksin tavarat? Pakkohan sinne uuteen asuntoon jotain on ottaa. Ja voihan se olla, että mieheni tajuaa muutaman kk päästä, ettei yksinolo ollutkaan niin ihanaa, ja haluaisi palata takaisin yhteen, en tiedä.

Jos miehestä ei kuulu mitään, niin ota vaan kaikki tavarat. Lopullinen avioero tulee kuitenkin voimaan aikaisintaan 6kk:n päästä, sitä ennen voi tapahtua vaikka mitä. Kun mä erosin, ja mies oli kadoksissa, niin mä vein yhteisestä asunnostamme kaiken.

 

Jos miehestä ei huomiseenkaan mennessä mitään kuulu niin vie lapset hoitoon esim. äidillesi tai anopille ja mene työkämpälle keskustelemaan miehen kanssa. Miehesi on selityksen velkaa, eikä sinun tarvitse papereita allekirjoittaa ennen sitä. Tavaroita et voi itsekseni jakaa, ilman että siitä voi myöhemmin tulla ongelmaa jos miehesi ei ole samaa mieltä jaosta.

No mutta jos hän ei olekaan siellä?? Enkä saa häntä kiinni ennen kuin muutamme??

Et voi jakaa tavaroita tai myydä, mutta voit kyllä viedä niitä uuteen asuntoon, kunes jaosta on päätetty. Tai voit pysyä nykyisessä asunnossa niin kauan kunnes saat uuden asunnon ja tavaroiden jaosta on päätetty. Et kuitenkaan oikein voi ottaa asuntoa vastaan ennen kuin tiedät miten lapset jaetaan. Käsittääkseni vain lähivanhempi saa tuen asuntoonsa, eikä sisarusten erottamista katsota hyvällä. Lisäksi lähivanhemmuuden hakemisessa katsotaan eduksi, jos jää vanhaan asuntoon asumaan tai ainakin lähistölle siten että lasten kaverit, koulut tai hoitopaikat eivät muutu.

 

Helpolla ei kannata luovuttaa. Mieti omat ja lasten tarpeet, kannattaako tämän eteen taistella? Parisuhdeterapiasta voi olla apua, mutta tähän pitää yleensä olla molemmilla halu jatkaa. Ainakin kirkolla ilmaispalvelua, mutta sinne kovat jonot. Yksityiseltä saa avun pikaisesti, vaikka vähän maksaakin. On taatusti sen arvoista.

Kunnilla on yleensä hätäapua (akuuttityöryhmä tai vastaava), jonne pääsee ainakin kerran arvioimaan onko avuntarve nin akuuttia että ei voi odottaa apua. Tuolta saa ensiavun ja ohjausta jatkoon. Lisäksi tuonne pääsee yleensä parin viikon tai viikon sisään.

 

minne mies on muuten menny asumaan ? vanhempiensa luokse?

Varmaan on töissä, ja majailee työasunnolla siihen saakka kunnes me ollaan muutettu.

ok. on kyl harvinaisen paha olo sun puolesta. toivottavasti soittaa tai edes tekstiviestin laittaa että saatte asioita eteenpäin edes johonkin suuntaan.lapsetkin varmasti kyselee isäänsä =/

 

Voitko osoittaa tapauksen, jossa vuorokauden katoamisella ja lapsen/lasten jättämisella toisen huoltajan hoivaan on ollut se juridinen seuraus, että vanhemmalta viedään huoltajuus?

En ole törmännyt tämmöiseen kanteeseen enkä yksilöinyt mikä tuo seuraus voisi olla. Mielenkiintoinen kanne olisi.

Huoltajuuden menetys sen sijaan on asia, jonka syyt puntaroi oikeusistuin ja niiden syiden kirjo on melkoinen, joiden perusteella ratkaisuja tehdään.

Liian usein se vain unohdetaan, että sinulla ei ole lupa OLETTAA että puolisosi hoitaa lapset, jos näin ei ole sovittu.

 

Äiti jos kalppisi tiehensä sanaakaan sanomatta niin sehän olisi silloin hyljännyt lapsensa.

Joka ikinen, jolla on huollettavia, on samassa veneessä vastuun suhteen. Jos lähdet pois, joudut huolehtimaan ja VARMISTAMAAN, että joku heistä huolehtii. Olettaminen ei ole varmistumista.

No näin just. Mun mielestä joka tolleen lähtee, niin hyvästi perhe.

 

Topttakai lapset jäävät minulle, asiasta ei edes mies ala mukisemaan. Hänhän pääsee helpommalla, kun on joutuu vain viikonloppuna olemaan isä, ja joskus halutessaan. Aijonkin ehdottaa että olisivat joka toinen vloppu isällään, ja saa tavata milloin itse haluavat, tai mies haluaa. Lapsilla en ala kiristämään mitään! Lapseni nauttivat isänsä seurasta.
Mikä tämä oikeusaputoimisto on?

 

oletko varma ettet pysty jäämään nykyiseen asuntoon asumaan lasten kanssa? saathan korotukset lapsilisiin ja elarit ym. tuet! jos talo kerran on teidän molempien nimissä niin ei sitä ilman sinua voida myydä. oletko lukenut paperit?? onko niissä mitään tai voiko niissä edes ollakaan. en tiiä kun en ole koskaan moisia nähnyt..mutta siis sanotaanko niissä mitään huoltajuudesta?? asunnosta?? jne... ei ainakaan ilman lukemista kannata allekirjoittaa mitään!! ja miehen kanssa juteltava kyllä juu myös, on kummaa tuohua tuollainen että vaan lähdetään sanomatta mitään :/