Avioerolaput odottivat pöydällä eilen...

Kaksisuuntainen mielialahäiriö minullekin tuli mieleen. Voi olla että miehellä on tähän mennessä ollut vain masennusjaksoja ja nyt on sitten iskenyt se ensimmäinen mania. Manialle taas on tyypillistä erilaiset päähänpistot ja se, että ne pitää toteuttaa nyt ja heti seuraamuksia miettimättä (avioero, työpaikasta irtisanoutuminen, matkalle lähteminen, asunnon myyminen, ylettömän kalliin ostoksen tekeminen jne.)

 

Mies mahtaa jatkaa ryyppäämistä, facebookin mukaan. Olen antanut miehelleni maanantaihin asti aikaa, tulla keskustelemaan ja sopimaan asioista, ellei tule, soitan sosiaalitoimistoon ja kysyn apua. Ne hoitaa sitten puolestani soitot ja tapaamiset, koska en itse saa miestäni tulemaan. Huomenna menen alustavasti katsomaan yhtä asuntoa, katselen siis nyt aluksi, otan kun on sopiva hetki ja sopiva asunto. Kyllä tuntuu pahalta, ei voi muuta sanoa! Yö nukuttu huonosti, ja mietitty asioita. Ja tuohon, onko kertonut lapsille jotain, esim lähtevänsä työreissulle, niin ei, lähti vaan. Hän saa elää nyt tuota menetettyä nuoruuttaan mistä te kaikki höpötätte. :ashamed:

 

:hug: Ompa paha mieli Mansikan puolesta..Voimia ja paljon tsemppiä eteenpäin!

 

Mansikka86, oletko ollut yhteyksissä miehen sukulaisiin tai kavereihin? Ovatko he huomanneet miehen käytöksessä mitään outoa tai onko mies antanut mitään vihjeitä suunnitelmistaan?

 

:hug: Ompa paha mieli Mansikan puolesta..Voimia ja paljon tsemppiä eteenpäin!

Kiitän :hug: Tiedän romahtavani vielä jonain päivänä, nyt kun tuntuu vielä ihmeen vahvalta ololta. Kai ne vahvatkin ihmiset romahtaa tosi paikan tullen.
Nyt tämä on vielä sekavaa surua ja vihaa sekaisin.

 

Kaksisuuntainen mielialahäiriö minullekin tuli mieleen. Voi olla että miehellä on tähän mennessä ollut vain masennusjaksoja ja nyt on sitten iskenyt se ensimmäinen mania. Manialle taas on tyypillistä erilaiset päähänpistot ja se, että ne pitää toteuttaa nyt ja heti seuraamuksia miettimättä (avioero, työpaikasta irtisanoutuminen, matkalle lähteminen, asunnon myyminen, ylettömän kalliin ostoksen tekeminen jne.)

Niin tai yksinkertaisesti mies on päättänyt muuttaa elämäänsä,ja jatkaa sitä yksin.
Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen joka noin tekee.Ei siinä tarvii olla syynä mikään muu kuin se et ei halua enää jatkaa nykyisensä kanssa.

 

Mansikka86, oletko ollut yhteyksissä miehen sukulaisiin tai kavereihin? Ovatko he huomanneet miehen käytöksessä mitään outoa tai onko mies antanut mitään vihjeitä suunnitelmistaan?

Appivanhemmat ei tienny mitään asiasta, ei ole poika puhunut niillekään mitään. Ei ystävilleen, ei kellekään. Hän on aina ollut sulkeutuja tyyppi. Eilen humalassa facebookissa oli sen verran avautunut siskolleni ja serkulleen, ettei enään jaksa tässä suhteessa, kaikki kuulemma kokeiltu ja ei onnistu, ja parisuhdeterapiaan ei lähde. Eikö tämä siis kerro, ettei hän halua tehdä kaikkensa, jotta saisimme suhteen kuntoon? Hän on luovuttanut, ja sitähän eropapereiden tuominenkin tarkoittaa. :'(

 

Kaksisuuntainen mielialahäiriö minullekin tuli mieleen. Voi olla että miehellä on tähän mennessä ollut vain masennusjaksoja ja nyt on sitten iskenyt se ensimmäinen mania. Manialle taas on tyypillistä erilaiset päähänpistot ja se, että ne pitää toteuttaa nyt ja heti seuraamuksia miettimättä (avioero, työpaikasta irtisanoutuminen, matkalle lähteminen, asunnon myyminen, ylettömän kalliin ostoksen tekeminen jne.)

Niin tai yksinkertaisesti mies on päättänyt muuttaa elämäänsä,ja jatkaa sitä yksin.
Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen joka noin tekee.Ei siinä tarvii olla syynä mikään muu kuin se et ei halua enää jatkaa nykyisensä kanssa.

Niin..

 

voi että voimia kovasti! :hug:
saako kysyä, että kauanko olette olleet naimisissa? (vaikka eihän sillä mitään väliä ole)

 

voi että voimia kovasti! :hug:
saako kysyä, että kauanko olette olleet naimisissa? (vaikka eihän sillä mitään väliä ole)

4vuotta tulee elokuussa. Yhdessä yli 9vuotta..

 

Mua ärsyttää, kun aina tällä palstalla pitää alkaa ihmisten miettimään jotain lääketieteellistä diagnoosia. Ihan kuin tääkin pissipäinen mies ei ois ite vastuussa käytöksestään, ehei, vaan pitää alkaa miettimään mitä kaikkia diagnooseja sillä vois olla, kun huonot lääkärit ei vaan oo tajunneet asiaa :headwall:

Aina vaan pitää ymmärtää ja ymmrätää vielä vähän lisää, "sillä on varmaan vaan masennus/skitsofrenia/psykoosi/luonnehäiriö/mania/ymsymsyms, ei se sille mitään voi, pitää ymmärtää raukkaa,tuitui"

Niin varmaan! Suurin osa miehistä nyt sattuu vaan olemaan kusipäitä ilman sen kummempaa diagnoosia.

 

Mua kans kummastuttaa tuo että jollain diagnoosilla yritetään ymmärtää kun tosiasiassa äijä on tehny tosi paskamaisen tempun!! Mulle ois ihan sama jos ukko noin lähtis että vaikka se oiskin päästään kipee. Oisin sydänjuuriani myöten loukattu ja anteeksi en osaisi antaa.

Mansikalle :hug: ja jaksamisia!

 

Mua kans kummastuttaa tuo että jollain diagnoosilla yritetään ymmärtää kun tosiasiassa äijä on tehny tosi paskamaisen tempun!! Mulle ois ihan sama jos ukko noin lähtis että vaikka se oiskin päästään kipee. Oisin sydänjuuriani myöten loukattu ja anteeksi en osaisi antaa.

Mansikalle :hug: ja jaksamisia!

Mulla on aikalailla sama fiilis! Ei jaksa ottaa jatkuvasti paskaa niskaan, tämä pahimpana juttuna. :/

 

Mehän emme edelleenkään tosiaankaan tiedä mitään jutun taustoista. Tiedämme että miehellä on jokin lääkitys mutta emme diagnoosia - mies voi olla masentunut, tai maniassa (jolloin helposti tehdään tuollaisia hätiköityjä päätöksiä) tai jopa psykoosissa. Emme tiedä onko miehellä joku toinen, vai onko hän päinvastoin kuullut tai luullut aloittajasta jotain paikkansapitämätöntä ja on siis itse mielestään se petetty osapuoli. Emme tiedä onko mies tehnyt jotain typerää (pelannut vuokrarahat, hairahtunut kännispäissään vieraaseen petiin, sekaantunut rikolliseen toimintaan, saanut potkut töistä) ja yrittää nyt salata asiaa häipymällä maisemista kokonaan. Summa summarum, emme tiedä yhtään mitään.

Niin ei oikeastaan kuin se että mies vaikuttaa täysin sekopäiseltä ainakin nyt tällähetkellä. Vuokra-asunnon hankkimisella ei mielestäni nyt ole kiire, lopullisia päätöksiä ei sen suhteen kannattaisi mielestäni tehdä.
On mies sitten sairas tai muuten harvinaisen idiootti ottaisin kyllä ainakin toistaiseksi etäisyyttä ja keskittyisin omien ja lasten asioiden miettimiseen. Jos ja kun mies apua tarvitsee toivoisin että hän ymmärtää itse sitä hakea tai turvautuisi nyt muiden läheisten apuun. Etäisyyden ottaminen voi olla myös miehen kannalta paras keino saada hänet ymmärtämään, että vain hän voi olla vastuussa omista valinnoistaan.

 

Mehän emme edelleenkään tosiaankaan tiedä mitään jutun taustoista. Tiedämme että miehellä on jokin lääkitys mutta emme diagnoosia - mies voi olla masentunut, tai maniassa (jolloin helposti tehdään tuollaisia hätiköityjä päätöksiä) tai jopa psykoosissa. Emme tiedä onko miehellä joku toinen, vai onko hän päinvastoin kuullut tai luullut aloittajasta jotain paikkansapitämätöntä ja on siis itse mielestään se petetty osapuoli. Emme tiedä onko mies tehnyt jotain typerää (pelannut vuokrarahat, hairahtunut kännispäissään vieraaseen petiin, sekaantunut rikolliseen toimintaan, saanut potkut töistä) ja yrittää nyt salata asiaa häipymällä maisemista kokonaan. Summa summarum, emme tiedä yhtään mitään.

Niin ei oikeastaan kuin se että mies vaikuttaa täysin sekopäiseltä ainakin nyt tällähetkellä. Vuokra-asunnon hankkimisella ei mielestäni nyt ole kiire, lopullisia päätöksiä ei sen suhteen kannattaisi mielestäni tehdä.
On mies sitten sairas tai muuten harvinaisen idiootti ottaisin kyllä ainakin toistaiseksi etäisyyttä ja keskittyisin omien ja lasten asioiden miettimiseen. Jos ja kun mies apua tarvitsee toivoisin että hän ymmärtää itse sitä hakea tai turvautuisi nyt muiden läheisten apuun. Etäisyyden ottaminen voi olla myös miehen kannalta paras keino saada hänet ymmärtämään, että vain hän voi olla vastuussa omista valinnoistaan.

Alan minäkin olemaan eron kannalla, koska hän käyttäytyy noin.

 

Mulla on aikalailla sama fiilis! Ei jaksa ottaa jatkuvasti paskaa niskaan, tämä pahimpana juttuna. :/

Eli toisin kuin eilen sanoit, miehen teko ei loppujen lopuksi, kaiken huomioiden, tullutkaan ihan puun takaa tai salamana kirkkaalta taivaalta? Eli jotain ongelmia teillä on ollut jo pitempään ja mies on ennenkin käyttäytynyt veemäisesti?

Kuule, kyllä sä pärjäät! :hug: Päivä päivältä helpottaa, alussa toki saattaa tulla välillä takapakkiakin, mutta se kuuluu asiaan. Käytä hyväksesi tukiverkkoasi ja puhu, puhu ja puhu. Tsemppiä!

 

Sika mieheksi, mutta onhan noita. Juuri eräs perhe erosi, jossa 3 lasta. Nuorin oli eron aikana vasta muutaman kuukauden ikäinen. Kaiken piti olla hyvin, ei ollut riitoja, eikä kyllä yhtään mitään minkä takia miehen olis pitänyt lähteä. Vaan niin siinä kävi, että kun nainen aamulla heräsi, oli mies häipynyt. Mies muutti heidän mökilleen joka on talviasuttava. Muutaman päivän päästä sinne muutti myös joku nainen. Facebookkiin tuo mies sitten muutti parisuhde- statuksensa, mutta ilmeisesti ei missään vaiheessa selittänyt mitään vaimolleen. Vaimo kuuli pikkulinnuilta että miehellä on uusi nainen.

Jotenkin niin uskomattoman törkeää toimintaa. Ja aivan sama kumpi näin tekee, mies vai nainen, säälittävä paskapää tuo tuollainen kuitenkin on.

Mitä tuohon masennukseen tulee, niin itse vakavan masennuksen kokeneena kyllä halusin erota montakin kertaa, mutta silti puhuin asioista miehellenikin. Ja hän TIESI että haluan erota, koitti sitten aina vaan puhua järkeä mulle ja pyysi odottamaan että pystyn ajattelemaan selkeästi. Ei se masennuskaan tee ihmisestä mitään aivan totaaliääliötä.

Niin pahalta kuin susta ap tuntuukin, niin ei tuo tuollainen mies ole sun arvoinen. Voimia :hug: :hug:

 

Eilen humalassa facebookissa oli sen verran avautunut siskolleni ja serkulleen, ettei enään jaksa tässä suhteessa, kaikki kuulemma kokeiltu ja ei onnistu, ja parisuhdeterapiaan ei lähde. Eikö tämä siis kerro, ettei hän halua tehdä kaikkensa, jotta saisimme suhteen kuntoon? Hän on luovuttanut, ja sitähän eropapereiden tuominenkin tarkoittaa. :'(

Ei kerro mitään muuta kuin hänen nykyisestä tilanteesta. Hän on nyt pohjalla eikä näe muuta ulospääsyä kuin eron. Monen, kuten minunkin, on erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta tuntea mitä tuollaisessa tilanteessa oleva tuntee. Nyt on kyse siitä luovutatko sinä. Jos molemmat luovuttavat, niin sitten ero on edessä. Mahdollisesti palaisitte yhteen puolen vuoden - vuoden päästä kun kaipaisitte toisianne ja yhteistä perhettä, mutta sillä välin teillä olisi luultavasti ollut molemmilla laastarisuhteita.

Jos taas et luovuta ja jaksat yrittää, niin miehesi voi huomata erehdyksensä ja palata takaisin parempana ihmisenä. Ehkä jopa vastuullisena aikuisena ja isänä. Jos päädyt yrittämään, niin siitä tulee sinulle vaikeaa ja välillä menetät uskosi. Jos et saa tukea suhteestasi kiinnipitämiseen, niin todennäköisesti et jaksa. Yksin urakka on liian suuri. Olen huomannut että erossa saa paljon tukea itse eroon, mutta vähänlaisesti jos ollenkaan suhteen korjaamiseen.

Minulla oli se hyvä puoli, että vaimoni ei lähtenyt kokonaan ja meillä säilyi keskusteluyhteys. Näin sain välillä voimaa häneltä, kun huomasin piilossa olevat tunteet ja jaksoin taas eteenpäin. Mutta meillä pahin vaihe kesti kuukauden, joten en missään nimessä sano sitä helpoksi. Vaikka tulevaisuus on vielä epävarma, en missään nimessä kadu että päätin tehdä kaikkeni suhteemme pelastamiseksi.

Minullakin oli hetkiä jolloin olin valmis luovuttamaan, mutta yleensä ne oli ohi seuraavana päivänä. Ensimmäisen päivän olin shokissa, toisen makasin sängyssä. Vasta myöhemmin sain voimaa taistella. Vahvinkaan ei jaksa olla vahva aina, vaan jokaisella on lupa olla heikko välillä. Itseasiassa suhteellemme saattoi olla hyväksi se että olin hetken avuton enkä aina se vahva tuki ja turva.

 

Mulla on aikalailla sama fiilis! Ei jaksa ottaa jatkuvasti paskaa niskaan, tämä pahimpana juttuna. :/

Eli toisin kuin eilen sanoit, miehen teko ei loppujen lopuksi, kaiken huomioiden, tullutkaan ihan puun takaa tai salamana kirkkaalta taivaalta? Eli jotain ongelmia teillä on ollut jo pitempään ja mies on ennenkin käyttäytynyt veemäisesti?

Kuule, kyllä sä pärjäät! :hug: Päivä päivältä helpottaa, alussa toki saattaa tulla välillä takapakkiakin, mutta se kuuluu asiaan. Käytä hyväksesi tukiverkkoasi ja puhu, puhu ja puhu. Tsemppiä!

No on se joskus tehnyt temppuja, mutta niistä yli päästy ja puhuttu.
Tämmöiset temput ei mene mulla jakeluun, melko kovis olo varmaan miehellä, en oikeasti ymmärrä mitä kaikkea se voi ajatella päässään. :|

 

Kuinka voi ikinä enää luottaa ihmiseen, joka tallä lailla jättää vaimonsa ja pienet lapsensa?

Näin kävi minulle 2 vuotta sitten. Mies sanoi ruokapöydässä, että nyt hän lähtee. Kävi sanomassa 2½-vuotiaalle, että isä lähtee nyt, heippa. Sen jälkeen on vetäytynyt vastuustaan lapsen hoidosta koko ajan enemmän ja enemmän.

Kyllä mulla ainakin luottamus meni tähän ihmiseen kokonaan, enkä voi kuvitella sen palautuvan millään keinolla.

 

Kuinka voi ikinä enää luottaa ihmiseen, joka tallä lailla jättää vaimonsa ja pienet lapsensa?

Näin kävi minulle 2 vuotta sitten. Mies sanoi ruokapöydässä, että nyt hän lähtee. Kävi sanomassa 2½-vuotiaalle, että isä lähtee nyt, heippa. Sen jälkeen on vetäytynyt vastuustaan lapsen hoidosta koko ajan enemmän ja enemmän.

Kyllä mulla ainakin luottamus meni tähän ihmiseen kokonaan, enkä voi kuvitella sen palautuvan millään keinolla.

Vähän samalla tavalla kävi mulle. Ihan oikeasti olin tosi onnellinen ja rakastunut, onneni kukkuloilla. Luulin että mieskin on, oli kertonut rakastavansa mua ja haluavansa olla osa mun perhettä yms. Ja sitten, ihan ykskaks se sanoo että hän on miettinyt, ei tästä tulekaan mitään, heippa. Siis kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei selityksiä, ei mitään. Täysin puun takaa.
Tuo kolahti tosi kovaa ja vei luottamuksen tähän ihmiseen täysin. Myöhemmin yritti tulla takaisin, yritti selittää ja puhua, mutta mä en halunnut enää kuunnella tai ymmärtää. Luottamus oli menetetty lopun iäksi.

 

Jos taas et luovuta ja jaksat yrittää, niin miehesi voi huomata erehdyksensä ja palata takaisin parempana ihmisenä. Ehkä jopa vastuullisena aikuisena ja isänä.

Moni ihminen ei jaksa leikkiä kotista vastuuttoman pösilön kanssa ja/tai alkaa paapomaan tai kasvattamaan teinin tasolle jumahtanutta luuseria kolmen lapsen lisäksi.

Tuo ehkä jopa vastuullisena aikuisena ja isänä sisältäisi ainakin mulle liian ison konditionaalin. Saisi lähtä kasvamaan ihan yssikseen.

 

Paskassa suhteessa on ihan turha roikkua!:attn:

 

Mua ärsyttää, kun aina tällä palstalla pitää alkaa ihmisten miettimään jotain lääketieteellistä diagnoosia. Ihan kuin tääkin pissipäinen mies ei ois ite vastuussa käytöksestään, ehei, vaan pitää alkaa miettimään mitä kaikkia diagnooseja sillä vois olla, kun huonot lääkärit ei vaan oo tajunneet asiaa :headwall:

Aina vaan pitää ymmärtää ja ymmrätää vielä vähän lisää, "sillä on varmaan vaan masennus/skitsofrenia/psykoosi/luonnehäiriö/mania/ymsymsyms, ei se sille mitään voi, pitää ymmärtää raukkaa,tuitui"

Niin varmaan! Suurin osa miehistä nyt sattuu vaan olemaan kusipäitä ilman sen kummempaa diagnoosia.

Kyllä masentuneestakin puolisosta saa ja voi erota. Ei masennus ole mikään este. Jos masennus on aiheutunut esimerkiksi persoonallisuushäiriöstä, niin eroaminen saattaa olla se järkevin vaihtoehto.

Suuri osa miehistä sekä naisista on jollain tapaa viallisia, enempi tai vähempi. Minullakin on jotain vikaa, koska tiedän tuntevani vetoa epävarmoihin miehiin, sellaisiin jotka tarvitsevat tukea ja ovat hiukan epävakaita. Pitäisi mennä itsekin terapiaan.

 

...tiedän tuntevani vetoa epävarmoihin miehiin, sellaisiin jotka tarvitsevat tukea ja ovat hiukan epävakaita...

Minä taas kammoan, sekä miehiä että naisia. En siis millään muotoa inhoa tai vihaa - epävarma tietenkin saa olla ja/tai ujo - mutta jotenkin niissä on jotain ameebamaista ja ehkä epärehellistäkin. Mulle tulee heti epämiellyttävä olo, kun ei yhtään tiedä miten niitten päässä liikkuu, mitä ne on mieltä tai mitä haluavat. Ihmisillä kuitenkin on lähes poikkeuksetta mielipide asioihin ja on aika vaikea kunnioittaa sellaista mielipidettä jota ei edes esitetä.