No mistäs se oletus sitten tulee, että sillä, joka päättää erota, ja jonka ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa on etsiä uusi asunto, ei ole oikeutta asua lapsiensa kanssa? Minusta tässä olennaisin asia on se, että toinen osapuoli on kykenemätön toimimaan lapsien edun mukaisesti (=keskustelemaan heidän asioistaan).
Sorrun käyttämään tällä kertaa ihan pakosta hyvän maun vastaista kieltä:
Oletko vajakki vai miten et ymmärrä että myös isällä on yhtäläinen oikeus lapsiinsa?
Voihan etsiä uuden asunnon jne, mutta ei ole mitään oikeutta noin vaan viedä lapsia sinne. Minusta tässä on olennaisin asia että kumpikaan ei kykene järjellä ajattelemaan lasten etujen mukaisesti.
Erohakemukset vetämään ja sitten lastenvalvojan juttusille.
Ja ne lapset pysyy siellä omassa kodissaan siihen saakka kun sopimukset on tehty. Jos ei ole väkivaltaa yms, eri homma sitten tietenkin.