Avioero ja käytännön asiat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "minna"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Totta kai asunnon saa hommata, miksi ei saisi? Mutta ei niitä lapsia oteta noin vaan mukaan. Ja veikaan, että lastenvalvojalle saa nopeemmin ajan kuin asunnon. Pääkaupunkiseudulla ei niin vaan sitä kämpääkään hommata, muualla suomessa on ehkä helpompaa.

Totta kyllä, ettei asuntoa välttämättä kovin äkkiä saa, mutta mitä tässä nyt sitten tarkoitetaan tuolla "lapsien mukaan ottamisella"? Ei kai mikään laki sano, ettei toinen vanhemmista voi muuttaa uuteen asuntoon ja hakea lapsiaan sinne käymään tai olemaan pidemmäksikin aikaa? Eihän kukaan lapsia kokonaan ole viemässä.
 
Totta kyllä, ettei asuntoa välttämättä kovin äkkiä saa, mutta mitä tässä nyt sitten tarkoitetaan tuolla "lapsien mukaan ottamisella"? Ei kai mikään laki sano, ettei toinen vanhemmista voi muuttaa uuteen asuntoon ja hakea lapsiaan sinne käymään tai olemaan pidemmäksikin aikaa? Eihän kukaan lapsia kokonaan ole viemässä.

No jos lähtee ilman lapsia niin silloin on lain silmissä hylännyt perheen ja toinen saa siitä edun oikeudessa. Asunnon voi hankkia, mutta kannattaa miettiä kaksi kertaa ennen kuin siirtää kamat sinne jos ei ole mustaa valkoisella tapaamisista.
Totuus on sellainen, jos toinen käy hankalaksi niin silloin ei mitään tehdä omin päin.
 
No jos lähtee ilman lapsia niin silloin on lain silmissä hylännyt perheen ja toinen saa siitä edun oikeudessa. Asunnon voi hankkia, mutta kannattaa miettiä kaksi kertaa ennen kuin siirtää kamat sinne jos ei ole mustaa valkoisella tapaamisista.
Totuus on sellainen, jos toinen käy hankalaksi niin silloin ei mitään tehdä omin päin.

Eli käytännössä eroaminen on mahdotonta, jos on lapsia (ja haluaa heitä tavata) ja toinen ei halua erota. Sehän on ihan sairasta.
 
Eli käytännössä eroaminen on mahdotonta, jos on lapsia (ja haluaa heitä tavata) ja toinen ei halua erota. Sehän on ihan sairasta.

Sellasta se on jos toinen rupeaa hankalaksi. Sairainta mitä olen nähnyt on tilanne jossa mies halusi erota nainen ei. Mies sitten lähti ja hän ei saanut edes puoleen vuoteen puhua puhelimessa lasten kanssa, hän oli lähtenyt joten hän oli hylännyt perheensä. Siihen ei edes lastenvalvoja puuttunut.
 
Sellasta se on jos toinen rupeaa hankalaksi. Sairainta mitä olen nähnyt on tilanne jossa mies halusi erota nainen ei. Mies sitten lähti ja hän ei saanut edes puoleen vuoteen puhua puhelimessa lasten kanssa, hän oli lähtenyt joten hän oli hylännyt perheensä. Siihen ei edes lastenvalvoja puuttunut.

Tällaisiin tapauksiin suhtaudun aina vähän varauksella, koska taustalla voi olla jotain muutakin.
 
[QUOTE="Huoh";30542963]Eikä varmaan ole sitten kiellettyä viedä omaa lasta toiseen maahankaan...[/QUOTE]

No ei varmaankaan. Olen minäkin vienyt. Enpä ajatellut, että se olisi väärin.

Edelleen puhutaan väliaikaisesta ratkaisusta. Vierailusta ja käymisestä. Ja siitä, että toinen ei suostu puhumaan asiasta. Eli toinen ei myöskään ole kieltämässä yhtään mitään.
 
No onhan siinä nyt "kummempaa" se, ettei lapset saa olla tekemisissä isänsä kanssa. Siihen tuskin riittää lastenvalvojan näkökulmasta perusteeksi se, että toinen halusi erota.

No tuohon ei kukaan puuttunut vaikka isä oli yhteydessä lastenvalvojaan. Eristäminen ei ole vielä rikos. Sellasta se voi olla jos ei ole todella tarkka miten eron hoitaa.
 
Onko tosiaan näin? Itse juuri viikko sitten tein itselleni ja lapsilleni muuttoilmoitukset maistraattiin. Tosin ei ole tullut vielä mitään vahvistusta tms. mutta missään kohtaa ei kyllä kysytty toisen huoltajan suostumusta. Pitäisikö sieltä tulla jokin lomake tms, jossa tämä asia vielä selvitetään, vai kutsuuko lastenvalvoja sitten tekemään papereita?

Se lasten osoitteen muutos jää sinne odottamaan toisen osapuolen hyväksyntää, jos siis muutat yhteisestä kodista. Käytännössä siis jos olet jo asunut lasten kanssa eri asunnossa, niin voi onnistua ilman että jää odottamaan toisen hyväksyntää. Mutta esim. paikkakunnalta toiseen lasten kirjojen siirto ei onnistu nuin vain, toki voi olla, että siellä on eri tavoin toimivia käsittelijöitä, eli joku siirtää lastenkin kirjat tms. mutta käytännössä oikeaoppisesti pitäisi mennä noin kuten kerroin. Ja jos toinen osapuoli heittäytyy hankalaksi kun olet jo lasten kanssa asuntu, niin käräjät kuitenkin vahvistaa lapsille hyvin todennäköisesti muuton aiemman lähivanhemman kanssa.

Tässä ap:n tapauksessa ongelma on juurikin se, että siinä vaiheessa kun nainen (tai mies) siirtää kirjansa uuteen asuntoon, tulee lain silmissä entiseen asuntoon jääneestä lähivanhempi. Siksi kannattaa kaikki sopparit tehdä ensin, eikä kirjojaan muuttaa (vaikka tavaransa muuttaisikin), koska todella jos toinen osapuoli haluaa heittäytyä hankalaksi, niin se onnistuu. Työkseni olen toimittanut virkaa jossa näitä tapauksia on joutunut näkemään, ja törkein kohtaamani tapaus oli sellainen jossa mies tiesi, että vaimo on eroa jossain vaiheessa hakemassa, niin oli soitellut perättömiä "huoli"-puheluita milloin poliisiin, milloin mielenterveystoimistoon jo edellise vuoden ajan. Vaimolle tuli pienenä yllätyksenä että hänestä löytyä tietoja rekistereistä, joiden mukaan aviopuoliso on kovin huolissaan ja pyytää neuvoja miten toimia kun vaimolla on sitä ja tätä. Näitä tietoja sitten käytettiin kärärjillä osoittamaan että mies on parempi vanhempi... Tuollaisiin menee äkkinäiset viranomaiset helposti mukaan ja tulevat höynäytetyiksi jos toinen osaa oikein pelata asiansa. Siksi yritän neuvoa, ettet joudu ns. kuseen äkkinäisten ratkaisujen vuoksi.
 
Se lasten osoitteen muutos jää sinne odottamaan toisen osapuolen hyväksyntää, jos siis muutat yhteisestä kodista. Käytännössä siis jos olet jo asunut lasten kanssa eri asunnossa, niin voi onnistua ilman että jää odottamaan toisen hyväksyntää. Mutta esim. paikkakunnalta toiseen lasten kirjojen siirto ei onnistu nuin vain, toki voi olla, että siellä on eri tavoin toimivia käsittelijöitä, eli joku siirtää lastenkin kirjat tms. mutta käytännössä oikeaoppisesti pitäisi mennä noin kuten kerroin. Ja jos toinen osapuoli heittäytyy hankalaksi kun olet jo lasten kanssa asuntu, niin käräjät kuitenkin vahvistaa lapsille hyvin todennäköisesti muuton aiemman lähivanhemman kanssa.

Tässä ap:n tapauksessa ongelma on juurikin se, että siinä vaiheessa kun nainen (tai mies) siirtää kirjansa uuteen asuntoon, tulee lain silmissä entiseen asuntoon jääneestä lähivanhempi. Siksi kannattaa kaikki sopparit tehdä ensin, eikä kirjojaan muuttaa (vaikka tavaransa muuttaisikin), koska todella jos toinen osapuoli haluaa heittäytyä hankalaksi, niin se onnistuu. Työkseni olen toimittanut virkaa jossa näitä tapauksia on joutunut näkemään, ja törkein kohtaamani tapaus oli sellainen jossa mies tiesi, että vaimo on eroa jossain vaiheessa hakemassa, niin oli soitellut perättömiä "huoli"-puheluita milloin poliisiin, milloin mielenterveystoimistoon jo edellise vuoden ajan. Vaimolle tuli pienenä yllätyksenä että hänestä löytyä tietoja rekistereistä, joiden mukaan aviopuoliso on kovin huolissaan ja pyytää neuvoja miten toimia kun vaimolla on sitä ja tätä. Näitä tietoja sitten käytettiin kärärjillä osoittamaan että mies on parempi vanhempi... Tuollaisiin menee äkkinäiset viranomaiset helposti mukaan ja tulevat höynäytetyiksi jos toinen osaa oikein pelata asiansa. Siksi yritän neuvoa, ettet joudu ns. kuseen äkkinäisten ratkaisujen vuoksi.

No entä jos siirtää samalla myös lapsien kirjat, kuten minä tein. Kuka on lähivanhempi, jos olen siirtänyt omat kirjani, mutta lasten muutto odottaa vielä hyväksyntää? Miten se hyväksyntä edes tehdään? Missään ei kyllä mainittu tästä sanallakaan, kun ilmoituksen tein.
 
No entä jos siirtää samalla myös lapsien kirjat, kuten minä tein. Kuka on lähivanhempi, jos olen siirtänyt omat kirjani, mutta lasten muutto odottaa vielä hyväksyntää? Miten se hyväksyntä edes tehdään? Missään ei kyllä mainittu tästä sanallakaan, kun ilmoituksen tein.

Tätä mäki nyt ihmettelen. Ainut missä kysytiin lapsen lähivanhempaa oli käräjäoikeus, kun elatussopimus sinne sähköpostilla lähetettiin. Päiväkotimaksutkin sain muutettua, kun sinne ilmoitin vaan meidän uuden osoiteen ja palkkakuitin. Ei kukaan ole kysellyt isän lupia mihinkään.
 
No tuohon ei kukaan puuttunut vaikka isä oli yhteydessä lastenvalvojaan. Eristäminen ei ole vielä rikos. Sellasta se voi olla jos ei ole todella tarkka miten eron hoitaa.

Niin, tai jos ei yhtään ajatella lapsia. Jotenkin käsittämätöntä, että tällainen kikkailu on sallittua ja vielä kirkkain silmin väitetään, että tässä ajatellaan lasten parasta. Ja ap:takin syyllistetään siitä, kun yrittää toimia niin, ettei tarvitsisi kikkailla.
 
Niin, tai jos ei yhtään ajatella lapsia. Jotenkin käsittämätöntä, että tällainen kikkailu on sallittua ja vielä kirkkain silmin väitetään, että tässä ajatellaan lasten parasta. Ja ap:takin syyllistetään siitä, kun yrittää toimia niin, ettei tarvitsisi kikkailla.

Ap:lle annetaan tässä neuvoja, että ei kannata tehdä mitään ilman, että on mustaa valkoisella koska muuten voi käydä köpelösti. Tässä ei häntä syyllistetä, hän ei ole edes tekemässä mitään. Hänelle on jotkut vaan antanut neuvoja joissa käsketään vaan lähtemään lasten kanssa, hän on ollut eri mieltä asiasta.
 
Ap:lle annetaan tässä neuvoja, että ei kannata tehdä mitään ilman, että on mustaa valkoisella koska muuten voi käydä köpelösti. Tässä ei häntä syyllistetä, hän ei ole edes tekemässä mitään. Hänelle on jotkut vaan antanut neuvoja joissa käsketään vaan lähtemään lasten kanssa, hän on ollut eri mieltä asiasta.

No kyllä tässä nyt on useammassakin viestissä ihmetelty, miten ihmeessä ap kuvittelee, että hän saisi lapset luokseen asumaan.
 
En tiedä, miltä paikkakunnalta ap on, mutta ainakin Helsingissä on lastenvalvojalle useamman kuukauden jonot.

Jos ero on riitaisa tai toinen ei halua erota, joutuvat lapset pelinappuloiksi lähes väistämättä. Sitten vasta, kun vanhemmat ymmärtävät olla tappelematta keskenään, hyväksyvät eron ja kykenevät ajattelemaan ensisijaisesti lasten etua toiselle kostamisen tai kiusanteon sijaan on asiat jo paremmalla tolalla.
 
[QUOTE="enkuli";30543057]En tiedä, miltä paikkakunnalta ap on, mutta ainakin Helsingissä on lastenvalvojalle useamman kuukauden jonot.

Jos ero on riitaisa tai toinen ei halua erota, joutuvat lapset pelinappuloiksi lähes väistämättä. Sitten vasta, kun vanhemmat ymmärtävät olla tappelematta keskenään, hyväksyvät eron ja kykenevät ajattelemaan ensisijaisesti lasten etua toiselle kostamisen tai kiusanteon sijaan on asiat jo paremmalla tolalla.[/QUOTE]

Niin kai se sitten on. Kuulostaa vain todella epäreilulta sitä sovittelevaa osapuolta ja ennen kaikkea lapsia kohtaan, jos yksi ihminen tekee kaikesta hiton hankalaa, eikä edes lastenvalvoja tai muut viranomaiset voi tilanteelle mitään.
 
Mä en siis aio muuttaa vain lasten kanssa. Ensinnäkin musta Se ei ole oikein. Toisekseen tiedän, että mies hakisi lapset takaisin ja oikeushan tällä siihen olisi. Aion nyt arkipäivinä ottaa yhteyttä näihin virallisiin tahoihin mitä olen vinkiksi saanut. Katson sitten eteenpäin. Ja en kuvittele olevani parempi vanhempi, niin kun joku mainitsi. Mutta en suostu siihen, että näen lapsia vain joka toinen viikonloppu. Haluan nimenomaan ratkaisun, jossa lapsilla säilyy molempiin vanhempiin välit. Mutta miehen kanssa en tästä pysty keskustelemaan, koska hän ei suostu puhumaan.
 
Ehkä teillä joillakin on toiminut asiat, jos isä ei ole ollut vaatimassa omia oikeuksia. Mies ei ikinä hyväksyisi että ottaisin vain lapset ja häviäisin. En ikimaailmassa olisi halunnut tähän tilanteeseen ja en todellakaan luovuta helpolla. Mutta kun kohta en pysty huolehtimaan lapsista ja itsestäni, jos en nyt lopeta tätä. Ja kestän kyllä vaikka kuukaudenkin, jos tiedän, että tämä loppuu joskus. Lapset mua surettaa niin paljon, kun heillä on niin läheiset välit molempiin. Tosin vanhin on nyt syksyn jälkeen alkanut jännittämään hänen seurassaan, koska muhun kohdistuu miehen taholta niin paljon juttuja. Mutta ei fyysistä väkivaltaa.
 
[QUOTE="minna";30543143]Mä en siis aio muuttaa vain lasten kanssa. Ensinnäkin musta Se ei ole oikein. Toisekseen tiedän, että mies hakisi lapset takaisin ja oikeushan tällä siihen olisi. Aion nyt arkipäivinä ottaa yhteyttä näihin virallisiin tahoihin mitä olen vinkiksi saanut. Katson sitten eteenpäin. Ja en kuvittele olevani parempi vanhempi, niin kun joku mainitsi. Mutta en suostu siihen, että näen lapsia vain joka toinen viikonloppu. Haluan nimenomaan ratkaisun, jossa lapsilla säilyy molempiin vanhempiin välit. Mutta miehen kanssa en tästä pysty keskustelemaan, koska hän ei suostu puhumaan.[/QUOTE]

Minusta sinulla on todellakin asenne nyt kohdallaan ja pystyt ajattelemaan tällä tavalla nimenomaan lasten parasta. Voimia sinulle näihin järjestelyihin! Ja pyydä ihmeessä apuja lähipiiristä, jos mahdollista. Itse en kykenisi tähän, jos ei olisi muutamaa luottohenkilöä.

Ja voi olla, että miehesi jonkin ajan kuluttua pystyy ja haluaa puhua asioista. Silloin asiat helpottuvat huomattavasti, vaikka vaikeitakin asioita tulee tietysti vastaan.
 

Yhteistyössä