AVIOEHTO PUHUTTAA

Vanhempiesi tekemällä testamentilla jossa perintö rajataan pois puolisosi ulottuvilta??

 

Heh. Tuttavani eli kaksikymmentä vuotta avosuhteessa viisikymppiseksi, kunnes isänsä kuoli ja jätti kohtuullisen mittavan perinnön. Oli osakkeita, asunto, vene, kesähuvila säästöjä jne. Muita perijöitä oli yksi sisko lapsineen.

Perintö jaettiin oikeassa järjestyksessä ja kaikki saivat osansa. Sitten selvisi, että naimattoman ja lapsettoman, vaikkakin avoliitossa elävän vanhanpojan tuleva omaisuus jaetaankin hänen siskotytölleen ja hänen lapsilleen, jos kuolo hänet korjaa.

Jopa tuli avominiälle kiire mennä naimisiin ilman avioehtoja. Maksoi jopa häämatkan pussistaan Pattayalle, jotta olisi päässyt "rouvaksi".

Sitten tämä tuttavani sai infarktin ja kupsahti. Nykyisin morsio emännöi suvun kesähuvilaa uuden miehensä kanssa ja tuttavani siskolla tämän lapsilla on paikkaan ehdoton porttikelto.

Kannatan avioehtoa.

 

Vanhempiesi tekemällä testamentilla jossa perintö rajataan pois puolisosi ulottuvilta??

juu niin se pitää hoitaa.

 

Anteeksi tyhmyyteni, mutta olenko ymmärtänyt koko avioehdon ihan väärin, vai onko niitä useammanlaatuisia? Luulin nimittäin aina että avioehto rajaa vain puolison oikeutta toisen puolison ennen avioliittoa hankittuun omaisuuteen erotilanteessa. Avioliiton aikana hankittu omaisuus taas katsotaan molempien yhteiseksi ja eron sattuessa ei toinen puoliso voisi vain ehtoon vedoten pitää koko karttunutta omaisuutta itsellään, vaan ainoastaan ennen avioliittoa yksin omistamansa omaisuuden.

Tämä kysymys tuli mieleen kun luin tuon kotiäitinä olleen ja sittemmin dumpatun kirjoittajan jutun. On hänellä täytynyt olla ainakin koko maakunnan surkein asianajaja jos on todella lasten kasvattamisen jälkeen jäänyt erossa noin puille paljaille. Enkä kyllä ymmärrä miten kukaan olisi niin rakkaudesta sokeana että edes menisi naimisiin jos ensin pyydettäisiin nimeä paperiin jonka mukaan kaikki liiton aikana karttunut omaisuus kuuluu sitten vain toiselle puolisolle jos ero tulee.

 

Avioehtoja voi olla monenlaisia. Ne voidaan tehdä niin, että ne koskevat vain tiettyä omaisuutta tai sitten täysin poissulkeva avioehto yms.

Kyllä tapauksessa, jossa perheen äiti jäi puille paljaille avioehtoa olisi pitänyt kohtuullistuttaa mm. sen perusteella, että hän on hoitanut perheen lapsia ja kotia.

Tottahan kuitenkin on, että avioliitto ei nykymaailmassa ole välttämättä ikuinen, joten oma selusta täytyy aina muistaa turvata. Tässä meillä naisilla olisi parantamisen varaa.

 

Avioiehdon kohtuullisuutta voi miettiä tuon "kotiäiti" tilanteen lisäksi silloin jos avioehtoa noudatetaan myös puolison kuollessa. Leski saa toki asumisoikeuden mahdolliseen pariskunnan kotiin mutta kaikki muu (rahat) menevät madollisille lapsille, olivat ne yhteisiä tai eivät (ongelmaahan ei sinäänsä ole jos lapset ovat yhteisiä). Toki avioehto voidaan muotoilla niin että kuolematilanteessa sitä ei noudateta.

 

Olemme olleet aviossa 6 vuotta, mutta meillä ei ole avioehtoa.
Olisinkin halukas sen tekemään, koska tulen saamaan vanhemmiltani aikanaan melko mittavan perinnön, mutta puolisoni käsittää asian epäluottamuslauseeksi itseään kohtaan.
Asiasta on riidelty aina silloin tällöin, tasasin väliajoin.

Miten voin menetellä?
Voinko tehdä ehdon omin päin?

Asia ahdistaa.

Voit ottaaavioeron, ennen kun vanhempasi kuolevat. Täm on ainoa konsti turvata perintö sinulle, jos mies ei suostu avioehtoa tekemään. Avioehtoa et voi tehdä yksin, mutta avioeron voit ottaa yksinkin. Täytyy vain toivoa että vanhempasi elävät niin kauan kunnes avioero astuu voimaan. Kesken avioeron käsittelyn tai harkinta-ajan aikana, jos vanhempasi kuolevat niin mies saa perintöosuudestasi puolet.

 

Pyydä vanhempiasi tekemään jälkisäädös (testamentti), jolla se rajaavat lastensa puolisoiden avio-oikeuden pois.

"Perinnönsaajien puolisoilla ei ole avio-oikeutta perintöömme tai sen tuottoon". Tarkoittaa sitä, että avioerotapauksessa tai perinnönsaajan kuolemantapauksessa puoliso ei saa sitä omaisuutta tai sen sijaan tulevilla varoilla hankittua omaisuutta, vaan se menee omille rintaperillisille aikanaan kokonaan.

Esim. Jos perit metsää, sitä ei lasketa erotapauksessa tasattavaan omaisuuteen. Sen tuomat varat ovat myös vain sinun. Jälkeesi kaikki sitä kautta tuleva omaisuus menee lapsillesi tai heidän lapsilleen.

 

Kannattaa muuten miettiä tarkkaan sitä, kenelle haluaa rahansa ohjata. Oma äitini on ollut viimeisen vuoden ajan huonossa kunnossa. Isäni ei kykene itse edes perunoita keittämään, joten jos äitini pian menehtyy, niin isäni taatusti hankkii uuden puolison. Jos isäni iloisena ja sosiaalisena saa itselleen reilusti nuoremman puolison, niin pahimmassa tapauksessa siis isän kuollessa äitini ja isäni yhdessä rakentama talo joutuu lesken perintöoikeuden perusteella äitipuolelle. Tällöin lapset "saavat" maksaa perintöverot, mutta asunto tulee lapsille vasta sitten, kun äitipuoli kuolee ehkä kymmenien vuosien päästä. Tässä on iso epäkohta. Pahimmassa tapauksessa ainoa merkittävämpi perintö on siis omakotitalo ja kun sen sitten joskus saa, niin se saattaa olla vuosikymmenien huonon hoidon jäljiltä jopa lähes arvoton (esim. katto vuotaa ja tuhoaa rakenteet).

 

Onko näin, että perinnön arvo lasketaan sen mukaan, milloin perinnön jättäjä kuolee, eikä sen mukaan, milloin perijät saavat perinnön käyttöönsä?

 

Onko näin, että perinnön arvo lasketaan sen mukaan, milloin perinnön jättäjä kuolee, eikä sen mukaan, milloin perijät saavat perinnön käyttöönsä?

 

Aha, tulikin selväksi tämä kysymys, tuli oikein tuplana.

 

Miten on, voinko turvata omaisuuteni vain omalle lapselleni avioehdolla?
Elämme yhteisissä rahoissa mieheni kanssa.
Meillä on yksi yhteinen lapsi ja miehelläni on entisestä liitostaan kolme lasta.
Mulla mene yli ymmärryksen nämä raha-asiat, mutta sitä kuitenkin on, kai!

 

sinulle, joka kysyt, onko apua.
Käväsepäs vaikka pankkisi lakimiehen juttusilla, hän neuvoo ja tekee sinulle sopivan systeemin.

 

Olemme olleet aviossa 6 vuotta, mutta meillä ei ole avioehtoa.
Olisinkin halukas sen tekemään, koska tulen saamaan vanhemmiltani aikanaan melko mittavan perinnön, mutta puolisoni käsittää asian epäluottamuslauseeksi itseään kohtaan.
Asiasta on riidelty aina silloin tällöin, tasasin väliajoin.

Miten voin menetellä?
Voinko tehdä ehdon omin päin?

Asia ahdistaa.

Voit ottaaavioeron, ennen kun vanhempasi kuolevat. Täm on ainoa konsti turvata perintö sinulle, jos mies ei suostu avioehtoa tekemään. Avioehtoa et voi tehdä yksin, mutta avioeron voit ottaa yksinkin. Täytyy vain toivoa että vanhempasi elävät niin kauan kunnes avioero astuu voimaan. Kesken avioeron käsittelyn tai harkinta-ajan aikana, jos vanhempasi kuolevat niin mies saa perintöosuudestasi puolet.

Riittää, että vanhemmat elävät niin kauan kunnes avioero on pantu vireille.

 

Onko näin, että perinnön arvo lasketaan sen mukaan, milloin perinnön jättäjä kuolee, eikä sen mukaan, milloin perijät saavat perinnön käyttöönsä?

Jos tarkoitat perinnön arvolla sitä arvoa, jonka mukaan perintöverotus toimitetaan, niin olet oikeassa>: perinnön arvo katsotaan perittävän kuolinhetken mukaan.

Jos tarkoitat perinnön arvolla sitä arvoa, jonka perusteella perinnönjako tehdään, niin silloin tarkastellaan jakohetken arvoa.

Periminen tapahtuu, kun perittävä kuolee, ei vasta sitten kun perintö jaetaan.

 

Miten on, voinko turvata omaisuuteni vain omalle lapselleni avioehdolla?
Elämme yhteisissä rahoissa mieheni kanssa.
Meillä on yksi yhteinen lapsi ja miehelläni on entisestä liitostaan kolme lasta.
Mulla mene yli ymmärryksen nämä raha-asiat, mutta sitä kuitenkin on, kai!

Sinut perii ainoastaan sinun lapsesi, ei kukaan muu. Ja ihan ilman avioehtoa tai testamenttia.

Miehesi lapset ovat miehesi perillisiä.

 

Miten on, voinko turvata omaisuuteni vain omalle lapselleni avioehdolla?
Elämme yhteisissä rahoissa mieheni kanssa.
Meillä on yksi yhteinen lapsi ja miehelläni on entisestä liitostaan kolme lasta.
Mulla mene yli ymmärryksen nämä raha-asiat, mutta sitä kuitenkin on, kai!

Sinut perii ainoastaan sinun lapsesi, ei kukaan muu. Ja ihan ilman avioehtoa tai testamenttia.

Miehesi lapset ovat miehesi perillisiä.

Siis edellinen toteutuu vain siinä tapauksessa, olette avoliitossa. Mutta jos olette avioliitossa, niin mies perii puolet ja lapsesi perii toisen puolen omaisuudestasi. Mies saa elinikäisen käyttöoikeuden tyttäresi kanssa puoliksi omistamaan asuntoosi.

 

Avioehto järkevä ratkaisu ainakin sellaisissa tapauksissa että toisella on jotain ja toinen tyhjätasku.Jos yhdessäolo jatkuu piinallisen kauan,hamaan loppuun asti,loppumetreillä voi asiaan tehdä muutoksia.Yhdessä hankittu omaisuus eron sattuessa tietenkin tasataan.Ei pidä loukkaantua siitä jos toinen vaatii avioehdon.Jos rahan takia menee naimisiin,silloin on vaan kiltisti odotettava.

 

Meilla oli naimisiin mennessa kovin erilaiset lahtokohdat: Minulla vanhaa sukurahaa ja miehellani ei ollenkaan saastoja. Lisaksi olen ainoa lapsi, joten perin vanhempani yksin. Mieheni kysyi jos haluaisin avioehdon, mutta en kokenut sita tarpeelliseksi. Vaikka ero joskus tulisi ja varat menisi 50/50, eikohan rahat kuitenkin riita molempien tarpeisiin. Ja nyt jos tehdaan kalliimpia reissuja yms, ei tarvite miettia jos toisella on varaa vai ei.

Kysehan on loppujen lopuksi vain materiasta =)

 

...että, sain odottamatta kiinteistöjä perinnöksi, ja siitäkös vaimo innostui.
Hän silmät leiskuen kertomaan että ottaa eron, puolet meidän omaisuudesta ja vielä puolet perinnöstäni.
Innostuksissaan hän ei kyllä huomannut että avioehtohan ei antanut hänelle minkäänlaista mahdollisuutta moiseen elämänmenoon.
Siispä hän lähti pakettiautolla, tuoleineen ja vaatteineen. Kaikki muu jäi minulle, lapsikin.
Ja mitä tästä opin, sen voi jokainen arvailla.

 

Way to go Wilson..

Olen tosiaan sitä mieltä että raha ei ymmärrä rakkautta.

Vaikka omaisuutta ei meillä kummalla juurikaan nyt olisi (nuoria ollaan ja pikkuhiljaa siirrytty työelämään) niin tulevaisuudesta ei tiedä. Mielestäni viisasta tehdä se tässä vaiheessa kun molemmat ovat ns. "tyhjä taskuja" niin ei ole kummallakaan omaa lehmää ojassa.

Tulevaisuudessa kun jossain vaiheessa toivon mukaan lapsia saamme tiedän sen vaikuttavan omiin tuloihini. Siltikin tarkoitukseni ei ole kotiäidiksi jäädä. Ja jos näin kävisi, niin menoja on tasattava ansioiden mukaan.

Aiomme tehdä avioehdon, joka suojaa molempien "oman" omaisuuden (mahdolliset perinnöt jne.), mutta avioliiton aikana hankitut yhteiset krääsät (autot, sohvat, talot tai mitä tahansa) meneekin sitten molempien nimiin ja mahdollisen eron tapahtuessa ne jaetaan puoliksi.

 

Mieheni kysyi jos haluaisin avioehdon, mutta en kokenut sita tarpeelliseksi. ...

Kysehan on loppujen lopuksi vain materiasta =)

Vaikka edelliseltä sivulta voikin päätellä, että kannatan avioehtoa, niin tarkentaisin kantaani ehkä hieman. En ole ehdottomasti avioehdon kannalla, vaan kannatan sitä että jokainen ajattelee asiaa ja tulee sitten itse omaan lopputulokseen siitä tarvitaanko/halutaanko avioehtoa. Tärkeintä mielestäni on, että muistetaan avoiliiton romanttisen puolen lisäksi arvioida myös avioliiton myötä syntyvän juridisen ja taloudellisen liiton merkitystä.

 

Mieheni kysyi jos haluaisin avioehdon, mutta en kokenut sita tarpeelliseksi. ...

Kysehan on loppujen lopuksi vain materiasta =)

Vaikka edelliseltä sivulta voikin päätellä, että kannatan avioehtoa, niin tarkentaisin kantaani ehkä hieman. En ole ehdottomasti avioehdon kannalla, vaan kannatan sitä että jokainen ajattelee asiaa ja tulee sitten itse omaan lopputulokseen siitä tarvitaanko/halutaanko avioehtoa. Tärkeintä mielestäni on, että muistetaan avoiliiton romanttisen puolen lisäksi arvioida myös avioliiton myötä syntyvän juridisen ja taloudellisen liiton merkitystä.

Niinpä, avioliitto mielletään parisuhteen sinetiksi ja romanttiseksi askeleeksi, mutta avioliitto on myös erittäin merkittävä taloudellinen sopimus.

 

Mieheni kysyi jos haluaisin avioehdon, mutta en kokenut sita tarpeelliseksi. ...

Kysehan on loppujen lopuksi vain materiasta =)

Vaikka edelliseltä sivulta voikin päätellä, että kannatan avioehtoa, niin tarkentaisin kantaani ehkä hieman. En ole ehdottomasti avioehdon kannalla, vaan kannatan sitä että jokainen ajattelee asiaa ja tulee sitten itse omaan lopputulokseen siitä tarvitaanko/halutaanko avioehtoa. Tärkeintä mielestäni on, että muistetaan avoiliiton romanttisen puolen lisäksi arvioida myös avioliiton myötä syntyvän juridisen ja taloudellisen liiton merkitystä.

Niinpä, avioliitto mielletään parisuhteen sinetiksi ja romanttiseksi askeleeksi, mutta avioliitto on myös erittäin merkittävä taloudellinen sopimus.

Totta, avioliitto on taloudellinen sopimus. Toisaalta ihmiset suhtautuvat rahaan eri tavalla. Pointtini on etta rahan maara ei siina mielessa merkitse minulle niin paljoa, etta jos joutuisin antamaan siita puolet pois, niin ei maailmani siihen kaatuisi, silla pystyisin edelleen elattamaan itseni. Tasta syysta en kokenut tarvitsevani avioehtoa.