Äitipuoleni on mua seitsemän vuotta vanhempi. Vuosia sitten luin jostain lehdestä hänestä pienen jutun. Taisi olla joku semmonen palsta, jossa annettiin kiitoksia jollekin aivan ihanalle ihmiselle, jolta joku oli saanut hyvää palvelua.
En sitä kiistäkään - hän varmasti oli hyvä työssään.
On kuitenkin asioita, joiden johdosta en voi häntä mitenkään kunnioittaa.
Lukioon mun piti tulla maalta ja siis asua isäni ja Ellin (kutsuttakoon häntä niin) kanssa. Tyyli oli se, että hän teki aamupalaleivät valmiiksi jääkaappiin ja lisää ei sitten otettu, jos nälkä jäi. Kerran tulin bileistä ja olkkarin pöydällä oli appelsiineja. Arvoin kauan, uskallanko ottaa niitä. En ottanut.
Saman reissun kylkiäisenä kävi niin, että pissin huoneessani yhteen muoviastiaan (C-kasettien säilytyskotelo), kun en uskaltanut mennä vessaan.
Kävin lukioaikana joka viikonloppu maalla (asuin siis lapsuuteni mummon ja papan kanssa) tekemässä polttopuita ja hoitamassa muutenkin mökkiä.
Sitten kuoli pappa ja mummo asui vielä jokusen vuoden mökissä. Tuli tilanne, että talvisin hän ei enää pärjännyt siellä ja Elli päätti ottaa hänet heille asumaan kaupunkiin. Siitähän tietty sai hyvän ihmisen maineen.
Mummo ei kuitenkaan viihtynyt siellä. Esim. jos hän halusi jotenkin auttaa huushollin hoidossa vaikka tiskaamalla astioita niin Elli tuhahdellen tiskasi ne uudelleen.
Kävi joskus niinkin, että kun tulin kotiini (riitojen kautta isä osti minulle oman asunnon) niin mummo saattoi istua porraskäytävässä odottamassa minua, kun oli tullut paha mieli. Isäni oli ihana, mutta vässykkä, eikä saanut sanotuksi vaimolleen yhtään mitään. Mummolla oli diabetes ja hän saattoi järsiä siinä odotellessaan ostamaansa leipää
'Joulukorttisuhdetta' pidin Elliin jonkin aikaa. Isän kuoleman jälkeen sekin loppui. Isä siis sairastui syöpään, joka vei hänet aika pian.
Viimeinen niitti oli se, kun soitin eräänä aamuna sairaalaan ja kyselin isäni vointia teho-osastolla ja sitä, milloin voisin tulla katsomaan.
No. Isä oli silloin jo kuollut, mutta äitipuoleni ei ollut vaivautunut ilmoittamaan minulle siitä edellisenä iltana, kun se tapahtui. Olin lähtenyt sairaalasta pari tuntia sitä ennen ja hoitajat antoivat Elille tehtäväksi kertoa minulle.
Tulipahan oksennettua tämäkin paha olo johonkin. Anteeksi.
En sitä kiistäkään - hän varmasti oli hyvä työssään.
On kuitenkin asioita, joiden johdosta en voi häntä mitenkään kunnioittaa.
Lukioon mun piti tulla maalta ja siis asua isäni ja Ellin (kutsuttakoon häntä niin) kanssa. Tyyli oli se, että hän teki aamupalaleivät valmiiksi jääkaappiin ja lisää ei sitten otettu, jos nälkä jäi. Kerran tulin bileistä ja olkkarin pöydällä oli appelsiineja. Arvoin kauan, uskallanko ottaa niitä. En ottanut.
Saman reissun kylkiäisenä kävi niin, että pissin huoneessani yhteen muoviastiaan (C-kasettien säilytyskotelo), kun en uskaltanut mennä vessaan.
Kävin lukioaikana joka viikonloppu maalla (asuin siis lapsuuteni mummon ja papan kanssa) tekemässä polttopuita ja hoitamassa muutenkin mökkiä.
Sitten kuoli pappa ja mummo asui vielä jokusen vuoden mökissä. Tuli tilanne, että talvisin hän ei enää pärjännyt siellä ja Elli päätti ottaa hänet heille asumaan kaupunkiin. Siitähän tietty sai hyvän ihmisen maineen.
Mummo ei kuitenkaan viihtynyt siellä. Esim. jos hän halusi jotenkin auttaa huushollin hoidossa vaikka tiskaamalla astioita niin Elli tuhahdellen tiskasi ne uudelleen.
Kävi joskus niinkin, että kun tulin kotiini (riitojen kautta isä osti minulle oman asunnon) niin mummo saattoi istua porraskäytävässä odottamassa minua, kun oli tullut paha mieli. Isäni oli ihana, mutta vässykkä, eikä saanut sanotuksi vaimolleen yhtään mitään. Mummolla oli diabetes ja hän saattoi järsiä siinä odotellessaan ostamaansa leipää
'Joulukorttisuhdetta' pidin Elliin jonkin aikaa. Isän kuoleman jälkeen sekin loppui. Isä siis sairastui syöpään, joka vei hänet aika pian.
Viimeinen niitti oli se, kun soitin eräänä aamuna sairaalaan ja kyselin isäni vointia teho-osastolla ja sitä, milloin voisin tulla katsomaan.
No. Isä oli silloin jo kuollut, mutta äitipuoleni ei ollut vaivautunut ilmoittamaan minulle siitä edellisenä iltana, kun se tapahtui. Olin lähtenyt sairaalasta pari tuntia sitä ennen ja hoitajat antoivat Elille tehtäväksi kertoa minulle.
Tulipahan oksennettua tämäkin paha olo johonkin. Anteeksi.