AVAAN SATEEVARJON!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ÄITI
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

ÄITI

Vieras
Minulla on mustakin "nimi" mutta ihan kaikkea en kuitenkaan itsestäni täällä tunnistettavasti paljasta,vaikkakin tästä tulevastakin tekstistä minut joku voi tunnistaa..siis asiaan.
Olen päihdeäiti. Entinen narkomaani. Tullessani raskaaksi pääsin subutex-korvaushoitoon. Tunsin odotus-aikana älytöntä syyllisyyttä tuosta hoidosta. Itkin useamman,kuin kerran itseni uneen,nähden sieluni silmillä vieroitusoireisen vauvan. Vieroitusoireisen,siksi,etten pystynyt lopettamaan huumeiden käyttöäni,ilman tätä hoitoa.
Vaikka lapsen isän kanssa olimme molemmat käyttäjiä,kuitenkin lapsi oli toivottu. Suunnittelusti jätin ehkäisyn pois. Salaa kuitenkin toivoin,etten raskautuisi,toisin kuitenkin kävi. Sain neuvolassa kerrotua käytöstäni,tietenkin vähätellen,mutta sain kuitenkin. Minut ohjattiin paikkakunnallamme juuri toimintansa aloittaneeseen päihde-äideille tarkoitettuun neuvolaan. Siletä sain paljontukea ja käyntejä oli usein,myös korvaushoito laitettiin sieltä vireille.
Tuli aika synnyttää lapsi. Minulla se tapahtui sektiolla,vauvan ison koon takia. Joka meni 900g pileen olisin siis voinut synnyttää alateitse. Pidin koko odotusajan päivä-kirjaa omista tuntemuksistani. Kirjoitin pitkää kirjettä vauvalle. Jos aion sen lapselle antaa. Vauvamme vietiin suoraan salista vastasyntyneiden tarkkailu-osastolle. Vieroitusoire-seurantaan. Pisteitä laskettiin 3h välein. Vauvamme ei kuitenkaan missään vaiheessa joitunut tuohon morfiini hoitoon. Kymmenenpäivän päästä pääsimme kotiin.
Ensimmäisen kerran vauvamme sairastui kuukauden vanhana,epäiltiin aivokalvontulehdusta. Ikinä ei saatu tietää mikä tauti oli 5 päivää tipassa auttoi ja pääsimme kotiin.
Vauva oli tosi raskas tai vaativa raskaaksi minä sen koin,kun missäään välissä se ei nukkunuy kahta tuntia pitempään olimme isän kanssa ihan loppu. Perhetukikeskuksessa ehdotettiin,josko menisimme joksikin aikaa sinne. Olivat huolissaan ettemme retkahtaisi. Suraavana päivänä sinne menosta,vauva joutui rota-ripulin takia sairaalaan,oli tuolloin n. 1.5kk. yhteensä sairaala-reissuja on kertynyt 5 tai 6 eli lapsemme sairastaa paljon.
Perhetukikeskuksessa asuimme kolmisen kuukautta. Jona aikana vauva oppi niin että heräsi vain 2-3 kertaa yössä.
Korvaushoitomme (isäkin siis hoidossa) toteutettiin saimaisessa paikassa ja kävimme aiellä ainakin joka toinen päivä.
Kotiuduttuamme ja saatuamme lisää vaputta (kotilääkepäiviä) alkoi miheni muuttua. Yhteys vanhoihin kavereihin tuli takaisin ja joitai kertoja hän karkasin ryyppyreissuileen,myös lääkkeitä hän käytti väärin ja aina pelkäsinkin päiviä jolloin hän sai lääkket (rauhoittavat ja nukahtamislääkkeet) Halusin erota,en vaan pystynyt siihen. Mies tuli kaatokännissä päoíhteettömään perhetukikeskukseen ym..halusin uskoa. Lapsesta hän välitti. Antoi minuulle omaakin aikaa.
Sitten sain sen sanottua,että nyt ero vireille,aluksi eron piti ola lume siis et erotaan,mutta jatketaan yhdessä. Ettei lastensuojelu pääse sanomaan mitään miehen touhista. En kuitenkaan pystynyt moiseen,koska en enään raskastanut miestäni. Erosta tuli todellinen. Hän muutti pois ja palsi päihde-maailmaan. Hän ei tavannut lastaan juuri koskaan,perui tapaamisia ja jätti tulematta.
Sitten hän skappapasi oli useamman viikon kunnolla ja lapsi oli hänen luonaan yökylässä. Juuri tänään toi yökylästä. Sitten ihan itse sanoi aikovansa olla tänään ihan sekaisin...pettymys oli suuri.
Syy miksi,halusin tämän narkki-äidin tarinan kertoa oon se että. Vaikka tähän raittiiseen pätkään on mahtunut paljon huonoa,koettelemuksia. Lapsi hyvin infektioherkkä. Ollut kipeenä yli 20 kertaa. Avioliitto hajonnut,minusta tulluut yh ym..oeln raivannuttieni selvinpäin. Yhtään retkahdusta ei ole. Parasta on että ma lähdemme viimeistä kertaa tytön kanssa kuukaudeksi perhekuntotukseen. Iso asia elämästäni loppuu. Korvaushoito annos lasketaan alas ja aloitetaan tukilääkitys. Minä tein sen..selvisin päihdemaailmasta äidiksi. Tie ei ole ollut helppo. Nyt se todellinen halu punnitaann,kun hoito loppuu. Mutta olen valmis vihdoinkin lähes nelikymppisenä voin sanoa olen huumeista vapaa. Kiitos jos jaksoit lukea.
 
Onnea sinulle, todella hienosti olet jaksanut raivata tiesi vaikeuksista eteenpäin. Upeaa! Subutex-hoidoista sinun tuskin kannattaa tuntea kovin kovaa syyllisyyttä, ilman sitä olisit luultavasti tehnyt vauvallesi paljon pahempaa, koska olisit varmaankin käyttänyt huumeita.

Nyt pidät sitten itsesi kurissa, etkä anna ex-miehesi vetää sinua mukanaan vanhoihin kuvioihin. Eiks niin! Ja teet sen tietysti lapsesi, mutta ennen kaikkea itsesi vuoksi. Koska mistään muusta et niin hyvää fiilistä saa kuin tuosta onnistumisen tunteesta, että pääsit huumeista eroon, etkä ole vaikeuksista huolimatta ratkennut uudestaan. Kaikkea hyvää sinulla ja lapsellesi!
 
Kiitos kun jaoit tän rankan ja sydäntä riistävän tarinan..Kuinka paljon yhden ihmisen harteille annetaan? Joku vois toki sanoa et on itseaiheutettua,mutta miehesi olisi kuulunut tukea sinua.
Ehkä hän oli liian heikko..
Ole vahva lapsesi vuoksi <3 Jumala rakastaa sinua ja tahtoi että paranet,lapsesi ja itsesi vuoksi. Saat nähdä lapsesi kasvavan ja ehkä joskus hoitaa myös hänen lapsiaan kuka tietää :)
Paljon voimia siis sinulle <3
 
Voi Luoja miten raskas elämä ollut :(. :hug: Mahtavaa että sun kohdalla näyttää paremmalta. SUUREN SUURI tsemppi ja toivon, että lapsen takia teet KAIKKESI ettet enää anna periksi aineille. Upeasti olet selvinnyt! :flower:
Täytyy ihan myöntää, että mä tuomitsen yleensä päihdeäidit tosi jyrkästi, mutta on hyvä lukea ihan tämmöinen kokemus ja kuulla ettei se ole helppoa ja että päihdeäitikin katuu ja tuntee huonoa oloa eikä tee laiskuuttaan repsahduksia. Tavallaan toki tiedän sen, sillä riippuvuus on sairautta mutta oli hyvä lukea tekstisi.
Paljon ihania hetkiä toivotan ja päihteetöntä elämää. Nauti luonnosta, hiljaisista hetkistä, lapsesi kehityksestä ja rakkaudestasi lapseesi :heart: :hug:
 
Paljon vahvuutta, sisua, iloa ja tuskansietokykyä! Toivottavasti saat ympärillesi päihteettömän ystäväpiirin jotka auttaa sua pysymään kuivilla kauemminkin kuin hetken. Riski sortua vanhaan elämäntapaan parin vuoden sisällä on suuri jos et saa koko sosiaalista elämää muutettua. Haluan kyllä uskoa että susta on siihen. Monista muistakin on ollut. Ja ne on todellisia sankareita.
 
Koskettava tarina ja toivon ja haluan uskoa, että sinä selviät kyllä loppuelämäsi raittiina. Harmi, ettei lapsen isä päässyt kuiville, ehkä hänkin vielä joskus?
Älä murehdi lapsen infektioherkkyyttä, sellainen voisi olla tavallisenkin äidin lapsella, ja monella onkin.

Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi.

Kuinka vanha lapsesi muuten on nyt?
 

Yhteistyössä