Ä
ÄITI
Vieras
Minulla on mustakin "nimi" mutta ihan kaikkea en kuitenkaan itsestäni täällä tunnistettavasti paljasta,vaikkakin tästä tulevastakin tekstistä minut joku voi tunnistaa..siis asiaan.
Olen päihdeäiti. Entinen narkomaani. Tullessani raskaaksi pääsin subutex-korvaushoitoon. Tunsin odotus-aikana älytöntä syyllisyyttä tuosta hoidosta. Itkin useamman,kuin kerran itseni uneen,nähden sieluni silmillä vieroitusoireisen vauvan. Vieroitusoireisen,siksi,etten pystynyt lopettamaan huumeiden käyttöäni,ilman tätä hoitoa.
Vaikka lapsen isän kanssa olimme molemmat käyttäjiä,kuitenkin lapsi oli toivottu. Suunnittelusti jätin ehkäisyn pois. Salaa kuitenkin toivoin,etten raskautuisi,toisin kuitenkin kävi. Sain neuvolassa kerrotua käytöstäni,tietenkin vähätellen,mutta sain kuitenkin. Minut ohjattiin paikkakunnallamme juuri toimintansa aloittaneeseen päihde-äideille tarkoitettuun neuvolaan. Siletä sain paljontukea ja käyntejä oli usein,myös korvaushoito laitettiin sieltä vireille.
Tuli aika synnyttää lapsi. Minulla se tapahtui sektiolla,vauvan ison koon takia. Joka meni 900g pileen olisin siis voinut synnyttää alateitse. Pidin koko odotusajan päivä-kirjaa omista tuntemuksistani. Kirjoitin pitkää kirjettä vauvalle. Jos aion sen lapselle antaa. Vauvamme vietiin suoraan salista vastasyntyneiden tarkkailu-osastolle. Vieroitusoire-seurantaan. Pisteitä laskettiin 3h välein. Vauvamme ei kuitenkaan missään vaiheessa joitunut tuohon morfiini hoitoon. Kymmenenpäivän päästä pääsimme kotiin.
Ensimmäisen kerran vauvamme sairastui kuukauden vanhana,epäiltiin aivokalvontulehdusta. Ikinä ei saatu tietää mikä tauti oli 5 päivää tipassa auttoi ja pääsimme kotiin.
Vauva oli tosi raskas tai vaativa raskaaksi minä sen koin,kun missäään välissä se ei nukkunuy kahta tuntia pitempään olimme isän kanssa ihan loppu. Perhetukikeskuksessa ehdotettiin,josko menisimme joksikin aikaa sinne. Olivat huolissaan ettemme retkahtaisi. Suraavana päivänä sinne menosta,vauva joutui rota-ripulin takia sairaalaan,oli tuolloin n. 1.5kk. yhteensä sairaala-reissuja on kertynyt 5 tai 6 eli lapsemme sairastaa paljon.
Perhetukikeskuksessa asuimme kolmisen kuukautta. Jona aikana vauva oppi niin että heräsi vain 2-3 kertaa yössä.
Korvaushoitomme (isäkin siis hoidossa) toteutettiin saimaisessa paikassa ja kävimme aiellä ainakin joka toinen päivä.
Kotiuduttuamme ja saatuamme lisää vaputta (kotilääkepäiviä) alkoi miheni muuttua. Yhteys vanhoihin kavereihin tuli takaisin ja joitai kertoja hän karkasin ryyppyreissuileen,myös lääkkeitä hän käytti väärin ja aina pelkäsinkin päiviä jolloin hän sai lääkket (rauhoittavat ja nukahtamislääkkeet) Halusin erota,en vaan pystynyt siihen. Mies tuli kaatokännissä päoíhteettömään perhetukikeskukseen ym..halusin uskoa. Lapsesta hän välitti. Antoi minuulle omaakin aikaa.
Sitten sain sen sanottua,että nyt ero vireille,aluksi eron piti ola lume siis et erotaan,mutta jatketaan yhdessä. Ettei lastensuojelu pääse sanomaan mitään miehen touhista. En kuitenkaan pystynyt moiseen,koska en enään raskastanut miestäni. Erosta tuli todellinen. Hän muutti pois ja palsi päihde-maailmaan. Hän ei tavannut lastaan juuri koskaan,perui tapaamisia ja jätti tulematta.
Sitten hän skappapasi oli useamman viikon kunnolla ja lapsi oli hänen luonaan yökylässä. Juuri tänään toi yökylästä. Sitten ihan itse sanoi aikovansa olla tänään ihan sekaisin...pettymys oli suuri.
Syy miksi,halusin tämän narkki-äidin tarinan kertoa oon se että. Vaikka tähän raittiiseen pätkään on mahtunut paljon huonoa,koettelemuksia. Lapsi hyvin infektioherkkä. Ollut kipeenä yli 20 kertaa. Avioliitto hajonnut,minusta tulluut yh ym..oeln raivannuttieni selvinpäin. Yhtään retkahdusta ei ole. Parasta on että ma lähdemme viimeistä kertaa tytön kanssa kuukaudeksi perhekuntotukseen. Iso asia elämästäni loppuu. Korvaushoito annos lasketaan alas ja aloitetaan tukilääkitys. Minä tein sen..selvisin päihdemaailmasta äidiksi. Tie ei ole ollut helppo. Nyt se todellinen halu punnitaann,kun hoito loppuu. Mutta olen valmis vihdoinkin lähes nelikymppisenä voin sanoa olen huumeista vapaa. Kiitos jos jaksoit lukea.
Olen päihdeäiti. Entinen narkomaani. Tullessani raskaaksi pääsin subutex-korvaushoitoon. Tunsin odotus-aikana älytöntä syyllisyyttä tuosta hoidosta. Itkin useamman,kuin kerran itseni uneen,nähden sieluni silmillä vieroitusoireisen vauvan. Vieroitusoireisen,siksi,etten pystynyt lopettamaan huumeiden käyttöäni,ilman tätä hoitoa.
Vaikka lapsen isän kanssa olimme molemmat käyttäjiä,kuitenkin lapsi oli toivottu. Suunnittelusti jätin ehkäisyn pois. Salaa kuitenkin toivoin,etten raskautuisi,toisin kuitenkin kävi. Sain neuvolassa kerrotua käytöstäni,tietenkin vähätellen,mutta sain kuitenkin. Minut ohjattiin paikkakunnallamme juuri toimintansa aloittaneeseen päihde-äideille tarkoitettuun neuvolaan. Siletä sain paljontukea ja käyntejä oli usein,myös korvaushoito laitettiin sieltä vireille.
Tuli aika synnyttää lapsi. Minulla se tapahtui sektiolla,vauvan ison koon takia. Joka meni 900g pileen olisin siis voinut synnyttää alateitse. Pidin koko odotusajan päivä-kirjaa omista tuntemuksistani. Kirjoitin pitkää kirjettä vauvalle. Jos aion sen lapselle antaa. Vauvamme vietiin suoraan salista vastasyntyneiden tarkkailu-osastolle. Vieroitusoire-seurantaan. Pisteitä laskettiin 3h välein. Vauvamme ei kuitenkaan missään vaiheessa joitunut tuohon morfiini hoitoon. Kymmenenpäivän päästä pääsimme kotiin.
Ensimmäisen kerran vauvamme sairastui kuukauden vanhana,epäiltiin aivokalvontulehdusta. Ikinä ei saatu tietää mikä tauti oli 5 päivää tipassa auttoi ja pääsimme kotiin.
Vauva oli tosi raskas tai vaativa raskaaksi minä sen koin,kun missäään välissä se ei nukkunuy kahta tuntia pitempään olimme isän kanssa ihan loppu. Perhetukikeskuksessa ehdotettiin,josko menisimme joksikin aikaa sinne. Olivat huolissaan ettemme retkahtaisi. Suraavana päivänä sinne menosta,vauva joutui rota-ripulin takia sairaalaan,oli tuolloin n. 1.5kk. yhteensä sairaala-reissuja on kertynyt 5 tai 6 eli lapsemme sairastaa paljon.
Perhetukikeskuksessa asuimme kolmisen kuukautta. Jona aikana vauva oppi niin että heräsi vain 2-3 kertaa yössä.
Korvaushoitomme (isäkin siis hoidossa) toteutettiin saimaisessa paikassa ja kävimme aiellä ainakin joka toinen päivä.
Kotiuduttuamme ja saatuamme lisää vaputta (kotilääkepäiviä) alkoi miheni muuttua. Yhteys vanhoihin kavereihin tuli takaisin ja joitai kertoja hän karkasin ryyppyreissuileen,myös lääkkeitä hän käytti väärin ja aina pelkäsinkin päiviä jolloin hän sai lääkket (rauhoittavat ja nukahtamislääkkeet) Halusin erota,en vaan pystynyt siihen. Mies tuli kaatokännissä päoíhteettömään perhetukikeskukseen ym..halusin uskoa. Lapsesta hän välitti. Antoi minuulle omaakin aikaa.
Sitten sain sen sanottua,että nyt ero vireille,aluksi eron piti ola lume siis et erotaan,mutta jatketaan yhdessä. Ettei lastensuojelu pääse sanomaan mitään miehen touhista. En kuitenkaan pystynyt moiseen,koska en enään raskastanut miestäni. Erosta tuli todellinen. Hän muutti pois ja palsi päihde-maailmaan. Hän ei tavannut lastaan juuri koskaan,perui tapaamisia ja jätti tulematta.
Sitten hän skappapasi oli useamman viikon kunnolla ja lapsi oli hänen luonaan yökylässä. Juuri tänään toi yökylästä. Sitten ihan itse sanoi aikovansa olla tänään ihan sekaisin...pettymys oli suuri.
Syy miksi,halusin tämän narkki-äidin tarinan kertoa oon se että. Vaikka tähän raittiiseen pätkään on mahtunut paljon huonoa,koettelemuksia. Lapsi hyvin infektioherkkä. Ollut kipeenä yli 20 kertaa. Avioliitto hajonnut,minusta tulluut yh ym..oeln raivannuttieni selvinpäin. Yhtään retkahdusta ei ole. Parasta on että ma lähdemme viimeistä kertaa tytön kanssa kuukaudeksi perhekuntotukseen. Iso asia elämästäni loppuu. Korvaushoito annos lasketaan alas ja aloitetaan tukilääkitys. Minä tein sen..selvisin päihdemaailmasta äidiksi. Tie ei ole ollut helppo. Nyt se todellinen halu punnitaann,kun hoito loppuu. Mutta olen valmis vihdoinkin lähes nelikymppisenä voin sanoa olen huumeista vapaa. Kiitos jos jaksoit lukea.