Auttakaahan anopit!

[ypö yksinään]

Kuinka miniänä voisin tutustua paremmin anoppiin ja appeen?

Haluaisin olla enemmän tekemisissä anopin ja apen kanssa. Olemme naimisissa, meille on toinen yhteinen lapsi tilauksessa. Mies on kutenkin hyvin erilainen neljään sisarukseensa verrattuna, tykkää touhuta itsekseen eikä kovin hyvin yhteyttä pidä vanhempiinsa. Minäkin olen samankaltainen, mutta nyt olen huomannut että haluaisin olla miehenkin perheen kanssa enemmän tekemisissä.

Toki toiset sisarukset ovat kovin riippuvaisia muutenkin vanhemmistaan, kaksi heistä opiskelee, yksi asuu vanhempien omistamassa asunnossa ja neljäs elelee saman katon alla oman miehensä kanssa. Appivanhemmat ovat myös hyvin sitovassa työssä, joten kyläilyt tännepäin ovat ääriharvinaisia vaikka välimatkaa ei paljoa olekaan.

Juuri nyt mieheni on pitkään kiinni projektissa, joka sitoo hänet työn ohella niin ettei häneltä ole oikein vaatia tiiviimpää yhteydenpitoa omaan perheeseensä. En haluaisi lapsieni jäävän etäisiksi isovanhemmistaan. Enkä halua heidän kokevan että MINÄ hankaloitan heidän elämäänsä. Ja ihan oikeasti haluaisin tuntea olevani osa perhettä.

Puhelimessa en oikein osaa puhua anopin kanssa, äärimmäisen harvoin tulee soitettua. Jotenkin ei osaa puhua omista tärkeistä jutuistaan, kun toisilla on aina niin kovin kiirettä. Mun ilot ja murheet on niin kovin mitättömiä.

Myöskään anoppi ei soittele tännepäin. Jos menee viikkoja ettei meitä näy heillä, soittaa miehen sisarus (se joka asuu samaa kotia heidän kanssaan) ja kysyy että mitä kuuluu. Kun sitten viimeksi ehdottelin että voitaisiin tulla viikonloppuna käymään lasten kanssa, niin hän sanoi että heillä on vieraita. Tuntui aika pahalta, ettemme me voineet tulla samaan aikaan.

Onko ihan outoa, jos ottaisin tavaksi käydä parin viikon välein heillä kylässä, vaikka ilman miestäni joutuisinkin sen yleensä tekemään? Vai onko se kovin tunkeilevaa? Anoppi on kyllä sanonut että aina saa tulla, mutta kun tuo sisarus on jo useamman kerran sanonut että silloin ja silloin ei sitten käy.

Mitä mie tekisin?

 

[anoppi]

Mielestäni voisit rohkeasti alkaa kyläilemään silloin tällöin anoppilassa, itse en näkisi sitä mitenkään tunkeilevana. Mitä enempi ollaan kanssakäymisessä keskenään sen läheisemmiksi välit tulevat. Ja jos huomaat että anoppilassa on sellainen tilanne että siellä ollaan väsyneitä tai kiireisiä, voit lyhentää vierailun minimiin ja sanot tulevasi toisen kerran kun on parempi tilanne, kyllä sinä osaat tilanteita lukea.
Näillä visiiteillä saat itsellesi puuhaa, ja samoin tietysti lapsillesi.
Se että alat vierailemaan anoppilassa on viesti anopille/apelle, että haluat olla heidän kanssaan tekemisissä.
Meidän uusioperheessä miehen tytär on selkeästi viestinyt ettei halua olla kovasti tekemisissä niin meidän eli oman isänsä perheen kanssa,kuin ei myöskään appivanhempiensakaan kanssa, ja näin ovat välit hyvin muodolliset. Mutta vastaavasti mieheni pojan perheen kanssa ollaan hyvinkin tiivissä yhteydessä, soitellaan miltei päivittäin, valitettavasti nähdään harvemmin kun välimatkaa on 500 km

 

[anoppi]

se piti vielä lisätä edelliseen, että kait siellä anoppilassa sentään anoppi voi ottaa vieraita= tässä tapauksessa perhettä, vastaan, vaikka kälylläsi olisikin "omia" vieraita

 

[mummimamma harmailee]

mielestäni voit rohkeasti itse ottaa yhteyttä anoppiisi ja mennä reilusti kyläilemään. näinhän niitä välejä rakennetaan miniän ja anopin välille, ja lapsillekin on mukava, kun isovanhempien kanssa ollaan tekemisissä. meillä kans miniän kanssa soitellaan puolin ja toisin, kyälileen ei pääse, kuin harvoin, johtuen välimatkasta, noin 300km välimatkaa, mutta täällä kun ovat käymässä, niin yhdessä shoppaillaan ja jutellaan ja tehdään kaikkea kivaa. tsemppiä, ja tartteeko sun välittää miehen sisaruksen mielipiteestä kauheasti? Ja voithan kylästellä aina tilanteen mukaan. :flower: :flower:

 

[ypö yksinään]

Mä olen jotenkin arka vaan ahtautumaan toisten elämään. Takan on karmaiseva kokemus suhteesta, jossa "anoppilan" väki otti ensin avosylin vastaan, mutta kun aloin esittää että minusta alkaisi olla aika että seurustelukumppanini muuttaisi kotoaan kanssani yhteen, he sulkivat minut pihalle: minulle ei puhuttu, ei tervehditty, en saanut käydä. Asiaa ei koskaan saatu selvitettyä, sillä lopulta luovutin ja lähdin.

Oikeasti en usko että käly ei haluaisi meidän käyvän, ei hän ole sellainen. Hän on aurinkoinen ja vähän arka, ei huomaa että ilmaisi asian niin että se loukkasi. Kälyn ja appivanhempien vieraat ovat aina samat, heillä työnjako toimii niin että vanhemmat edustavat arvokkaasti ja käly puolisoineen hoitaa sillä aikaa taustalla työt. Itse en koe olevani kovin edustuskelpoinen persoona, en oikein osaa kaunista small talkia, joten tulee nyhjötettyä jossain sivummalla.

Sekin näissä anoppilan vierailuissa on alkanut häiritä, että harvemmin kun käymme, niin meitä kohdellaan niin kovin vieraina. Käly on kantamassa kahvikuppeja salin pöydälle (oletan että anopin pyynnöstä) ja anoppi istuu puhumassa kanssani. Toisaalta kivaa, mutta kun ne työt eivät heidän perheessään katoa koskaan minnekään. Silläaikaa kun anoppi juttelee, niin toiset tekevät hänenkin osutensa. Enkä minä halua sitä! Toisaalta ei minusta tämän mahan ja pikku taaperon kanssa apuakaan ole, kun yhden aika tuppaa mennä tuon pienen kanssa. Ja he ovat kovin tarkkoja, en saisi heidän nähtensä kantaa tai nostella juuri mitään, he eivät halua rasittaa minua. Tai sitten minä olen ymmärtänyt asian väärin.

 

[ypö]

Ypö ei tunne olevansa enää niin yksinään

Ypö pakkasi pienimmänsä autoon ja karautti anoppilaan isänpäivän kunniaksi - soitti toki anopille ensin että passaako tulla. Oli kivaa!

Käly ei ollut kuin osan aikaa kotona ja meidän kyläily ajoittui aika kivasti töiden lepotauolle. On kiva mieli! Isäkin soitteli hommiensa lomasta omalle isälleen kun vähän muistutin. Anoppi ja appi hassutteli pienen kanssa ja juteltiin niitä näitä, ihan silleen leppoisasti lähinnä mä kertoilin miten meillä arki sujuu ja miten toimitaan. Mikäs siinä kertoillessa kun meille kuitenkin kuuluu hyvää.

 

[anoppi]

\

Ypö ei tunne olevansa enää niin yksinään

Ypö pakkasi pienimmänsä autoon ja karautti anoppilaan isänpäivän kunniaksi - soitti toki anopille ensin että passaako tulla. Oli kivaa!

Käly ei ollut kuin osan aikaa kotona ja meidän kyläily ajoittui aika kivasti töiden lepotauolle. On kiva mieli! Isäkin soitteli hommiensa lomasta omalle isälleen kun vähän muistutin. Anoppi ja appi hassutteli pienen kanssa ja juteltiin niitä näitä, ihan silleen leppoisasti lähinnä mä kertoilin miten meillä arki sujuu ja miten toimitaan. Mikäs siinä kertoillessa kun meille kuitenkin kuuluu hyvää.

oikein kiva kuulla että olette lähteneet "liikkeelle" - varmasti isovanhemmat olivat mielissään ja kiva että sait itsekin hyvän mielen!
jatkakaa samaan malliin silloin kun siltä tuntuu, saatte varmaankin kaikki hyvän mielen.
oikein mukavaa joulun odotusta! :hug:

 

[mummimamma harmaana]

\

Ypö ei tunne olevansa enää niin yksinään

Ypö pakkasi pienimmänsä autoon ja karautti anoppilaan isänpäivän kunniaksi - soitti toki anopille ensin että passaako tulla. Oli kivaa!

Käly ei ollut kuin osan aikaa kotona ja meidän kyläily ajoittui aika kivasti töiden lepotauolle. On kiva mieli! Isäkin soitteli hommiensa lomasta omalle isälleen kun vähän muistutin. Anoppi ja appi hassutteli pienen kanssa ja juteltiin niitä näitä, ihan silleen leppoisasti lähinnä mä kertoilin miten meillä arki sujuu ja miten toimitaan. Mikäs siinä kertoillessa kun meille kuitenkin kuuluu hyvää.

hyvä, kun uskalsit mennä mummolaan kyläileen. noin niitä miniän ja anopin välisiä suhteita hoidetaan ja saapa samalla lapsikin olla isovanhempien kanssa. varmasti tuli hyvä mieli molemmille. hyvää joulun odotusta vaan minultakin. =) :flower:

 

[ypö]

Ypö on jatkanut linjaansa ja käynyt anoppilassa useammasti. Hyvältä tuntuu ja kyllä tämä tästä. Kerran ehti jo mieskin mukaan.

Tosin näistä useammin vierailuista on jo huomattavissa se, että ollaan joissain asioissa aika kaukana toisistamme. Mutta sen verran fiksu on anoppi (ja minäkin) että eiköhän me selviydytä. sitäpaitsi, niiiin kovin monessa asiassa ollaan täysin samaa mieltä tai ainakin ihan samoilla linjoilla.

Vaikeinta on silloin kun puhe viittaa tavalla tai toisella rahaan (yllättääköhän tämä ketään... ) Koetan kovasti väistellä koko aiheen. Meidän raha-asiamme ovat tosi hienolla tolalla, mutta emme todellakaan pysty suunnittelemaan mitään Lapin hotellipariviikoista tai lähteä ruokaostoksille halvemman sapuskan perässä sadan kilometrin päähän. Anoppilassa tälläiset asiat ovat arkea. Mutta kyllä noista on selvitty ja selvitään ihan kunnialla.